Ensimmäinen vuorokausi talvikon omistajana

Mutku on nyt asustellu dunassaan ensimmäisen vuorokauden. Kun aamupäivällä tulimme Halsualta kotiin, heräsi poitsu pyörittelemään purujaan. Nappasin Mutkun seikkailemaan lattialle, ja voi sitä riemua ja vauhtia, kun talvikonalku pääsi mönkimään vapauteen. Mutku haluaisi kiipellä aiha mahdollisimman korkealle, ja mm. lattialistat ovat kivoja kiipeilytelineitä. Erääseen pahvilaatikkoon mumsteripoitsu ihastui täysin, ja kyllä sillä oli kivaa laatikon kulmia nakerrellessa ja sitä ympäri kierrellessä. Eilen illalla dunasta oli kuulema kuulunut jokin ihme ääni, joka kertoi herra seikkailijan olevan hereillä. Itse en tätä kuullut, mutta kauttaaltaan pölyinen ja hiekkainen juoksulautanen paljasti Mutkun seikkailleen yöllä. Nyt duna näyttää kaikelta muulta kuin siistiltä, koska alkuperäinen purujen järjestys ei näköjään kelvannut pojalle. Aamullakin se teki innoissaan mörttiin tunneleita niin että mökki heilui. :')

Myöhemmin iltapäivällä huomasin Mutkun olevan hereillä. Päästin sen jälleen seikkailemaan lattialle, ja tutkimusmatka jatkui. Nyt Mutku löysi yhdestä nurkasta Virkun ratun, ja mutusteli sitä onnellisena. Kun yritin tarjota poitsulle sen omaa ruokaa, ei sitä olisi vähempää voinut kiinnostaa. Nyt tarjosin Mutkulle jauhomatoa. Laitoin ah niin ihanan toukan pinttipurkin kannelle, kannen tyhjään kuljetusboksiin ja hamsun perään. Jonkun aikaa matojenkauhu katseli mua ihmeissään ja nousi takajaloilleen, mutta kun kannella ollut mato löytyi, alkoi armoton mumskutus ja madon tappo. Melkein kokonaan tuo onnistui toukan tuhoamaan. Kuolleen lopputoukan laitoin saamlla kannella dunaan odottamaan parempiin suihin päätymistä. Pitää kokeilla jauhiksia joku toinen päivä uudelleen, ehkä talvikkomuksu hiffaisi idean nopeammin :)

Onko jollain kullanarvoisia neuvoja Mutkun juottamiseen? Piiperö ei ole juonut tippaakaan pullostaan meille tulon jälkeen...:<