Instagram

perjantai 28. helmikuuta 2014

Virkun valinta

Tein tänään Vikrun kanssa lenkin, jolla koira sai mennä aivan mihin tahansa. Oletin Virkun seuraavan erään toisen koiran lenkkipolkua, mutta tämäpä lähtikin suunnistamaan kylälle kelkkauraa pitkin. Hetkisillä meni tajuta että valta lenkin suunnan osalta onkin sillä. Virkku olisi halunnut käymään ihan keskustassa asti, mutta tie, jota pitkin meijän olis pitänyt keskustaan mennän, oli niin jäinen, etten enää lähtenyt sinne liukastelemaan.

Kylällä kävimme kuitenkin haahuilemassa eräällä peltoaukealla, jonka jälkeen suuntasimme meille täysin uudelle kelkkareitille. Siellä seikkailimme hetken, kunnes lähdimme metsää pitkin oikaisemaan kelkkauralle (lenkki kastan alalaidassa). Ihan koko aikaa mulla ei Sports Tracker ollut päällä, joten mittaa lenkille tuli joku 5,5km ja aikaa meni lähemmäs puolitoista tuntia. Ihan mukavan raskastahan tuo metsässä tarpominen oli, mutta Virkku oli kyllä taas ihan super hienosti jäätävästä jäniksenjälkimäärästä huolimatta.

Tänään meille tulee mun siskon käppänät Tyyne ja Remu hoitoon viikonlopuksi. Koiratäyteinen viikonloppu siis tulossa (y)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

peilailua

Inspiroiduin kuvaamaan Virkkua peilien kautta, kun aurinko paistoi pitkästä aikaa. Harmitavasti lumet otti ja suli, enkä ehtinyt tänä talvena paljoakaan niitä kuvailemaan... :/











Vastauksia part II - Mutku



Tässä tulisi siis jonkun aikaa sitten olleeseen kysymyspostaukseen tulleiden Mutkua koskevien kysymysten vastaukset. Virkku-vastaukset löydät täältä.

Minkälaisia asioita Mutku osaa?
Mutku osaa tehdä siementä kerjätessään piruetin, näyttää syötävän söpöltä, kiivetä lahkeita pitkin syliin ja siitä olkapäälle, tulla luokse, mennä agilityä (tosin vielä tiiviillä ohjauksella...) jajaja... Noh, aika paljonhan tuo osaa!

Kuinka nopeasti Mutku "kesyyntyi"?
Mutkua ei tarvinnut kesytellä yhtään, vaan hamsu oli jo tullessaan täysin käsikesy.



Lemppari väsitys hamstereilla?
Mulle väritys ei merkkaa oikeastaan mitään, vaan tärkeintä on luonne ja terveys, mutta kyllä ainankin talvikoilla tuo normaali (eli Mutkun väritys) on ehdoton suosikki. :)

Kuinka päädyit ostamaan Mutkun?
Olin halunnut jotain pienempää lemmikkiä jo kauan, kolmisen vuotta, ja jossain vaiheessa innostuin (luultavasti Lemmikki-lehden kautta) talvikoista. Siitä alkoisin sitten hillitön porukoiden käännytys ja tiedon hankkiminen. Lisäksi jouduin selvittämään, olinko allerginen näille pikku otuksille. Kun tämä oli suoritettu, alkoi kasvattajan etsiminen ja puskaradion avulla löysin Mutkun kasvattajan. Eipä siinä sitten enää muuta kuin odoteltiin pari kuukautta poikuetta, ja Mutku muutti meille.

Mutkun lempi herkut?
Auringonkukan siemenet, joita piiperö tietää löytävänsä tietokonepöydällä olevasta kahvikupista. Nämä tosin ovat arvinaista herkkuja, joiden eteen Mutku joutuu tekemään milloin minkäkin laisia temppuja.



Pystyykö Mutku koskettamaan kielellään nenää?
Enpäs tiedä :D

Miltä tuntui pitää ensimmäistä kertaa Mutkua sylissä/käsissä?
Hui että se oli jännää! Pieni hamsupiiperö taisi maistaa sormeani, kun kasvattajatäti yllätti pienen tuuppaamalla sen tuosta noin vain täysin viraisiin käsiin.



Minkälainen Mutkun häkki on?
Mutku asuu sinisessä dunassa, jonka kuvia löytyy tästä alta. (oli muuten vaikeaa otta tommosesta joka suuntaan heijastavasta muovilootasta järkeviä kuvia! :o)



Miksi päädyit talvikkoon, etkä esim. roboon?
Talvikko tuntui yvin helpolta aloittelijalle.

Hulluin asia, minkä Mutku on tehnyt?
Yö akustisessa kitarassa! Siihenpä ei kovin moni pysty!

Harrastatko mitään virallisesti Mutkun kanssa?
Noh, ehkä en voi sanoa harrastavani tuon kanssa ulkomuotonäyttelyitä, sillä meidän ura taisi jäädä niihin yksiin näyttelyihin, eli ei, emme harrasta Mutkun kanssa mitään virallista.



Entä ihan vaan vapaa ajalla?
Satunnaisesti hamsuagilityä.

Milloin sait Mutkun?
16.3.2013

Paras piirre Mutkussa?
Sen seurallisuus. :3

Olerko ajatellut opettaa Mutkulle hamsu agilitya?
Kuten edellä mainitsin, tämä on tehty jo.



Kuinka haastavia lemmikkejä hamsterit ovat asteikolla 1-5?
Hmm... voisin sanoa 2, vaikken tätä millään saakkaan perusteltua...

Oletko kokeillut tehdä Mutkulle valjaita, niin sekin pääsisi ulkoilemaan :)?
Hamsteria ei saa viedä ulos!



Kuinka paljon Mutku pitää yöllä melua?
Sen verran, ettei samassa huoneessa nukkuminen onnistu. Yleensä Mutku kaivautuu öisin puruihinsa ja jjuoksee juoksupyörässään, mistä kuuluu ääntä.

Kuinka usein hamsterin häkki pitää siivota ja kuinka usein/kauan hamsterin tulisi susta jaloitella?
Mää vaihan Mutkulle purut n. 2 viikon välein. Jalotteluun en voi sanoa, kuin että mahdollisimman paljon. Mutkuhan on meillä erittäin paljon irti, useita tunteja päivässä.

Onko Mutku koskaan karannut?
Ei.



maanantai 24. helmikuuta 2014

Jyväskylä KV 2013

Jyväskylä kutsui eilen aivan luvattoman aikasin luokseen pitkän näyttelypäivän merkeissä. Voisin jo melkein luvata, etten enää jatkossa ottaisi kahta näyttelyä samalle viikonlopulle, mutta tuskinpa tältä jatkossa vältytään... Anyway, lähdin reissuun siis Niinan kanssa ja kisasin hänen Diinu-snakullaan. Kuvia päivästä ei mitenkään hirveästi ole, mutta niiden puutteessa kuvasin päivästä videon, jossa näkyy kaikkea kehän ulkopuolista chillailua.


Taustamusiikkina maanteiden kuningas, koska se soi meillä päivän aikana päässä >.<

Kun puoli kymmenen maissa päästiin Paviljongille, kipiteltiin suoraan isolle kehälle, koska Niina osallistui Diinun kanssa rally-tokoon. Tämän jälkeen muutimme tavaramme viereiseen halliin junior handler -kehälle. Katsoimme piirinmestaruuksia ja kävimme välillä shoppailemassa. Voi että piirismestaruuksissa kolmanneksi sijoittui uskomattoman ihana koirakko! Erittäin sympaattinen pikkutyttö nuoren tollerin kanssa. ♥ Ei puhettakaan että sitä menoa olisi voinut kuivin silmin katsoa. :') Äää.. Oli ne ihania. :3 Myöskin tuomari oli aivan myyty tälle parille, ja sijoitti heidät möskin SM-osakilpailussa 5. sijalle.

Kun osarin nuoremmat olivat menossa, sain hälytyksen buhund kehille. Kävin siellä sitten pyörätämässä kehässä useammankin koiran kanssa, mahdollisesti Jätkän, Iitan ja Enkelin. Kaikki tosin tapahtui niin nopeasti, että en eden yrittäyt pysyä tulosten perässä. :D Kaippa kasvattajaryhmämme, jossa handlasin Enkeliä, sai kunniapalkinnon...?

Buhundeista junnukehille palatessani nuorempien sijoitus oli juuri alkamassa. Niinan koira ei ollut vieläkään tullut kehälle, joten Niina joutui etsimään uuden koiran. Hetken päästä kehän laidalla olikin jo Enkeli Niinan kaverina pyörimässä, joten junnukoiraongelma oli ratkottu. :)

Kun pääsimme vihdoin kehään, Diinu oli mulla vähän lahna. Tosi kivasti se kyllä antoi asetella ja malttoi olla pakoillaankin. Mun mielestä liikkeetkin menivät muuten tosi hyvin, mutta tuomari oli eri mieltä. Arvostelussa, sekä seisotus, että molemmat liikkeet (yksittäis- ja ryhmäliikkeet) olivat EH.

Yksilöarvosteluun taisimme mennä viidensinä. Aluksi seisotin Diinun tuomarille ja näytin hampaat. Hampaiden näyttö meni hirmu hyvin, ja sainkin siitä ERIn. Jännitin vähän tuomarin kysymyksiä, jotka tulivat ensimmäisen kerran omalla junnu-urallani englanniksi. Kaikki tuomarin kysymykset olivat kuitenkin sen verran tavallisesta poikkeavia, että vaikka ymmärsinkin ne, en suostunut uskomaan, että tuomari todella kysyisi sellaisia kysymyksiä, ja suomennutin ne kaikki. :D Käännätin omat vastauksenikin kehäsihteerillä, koska meinasin vastata kaikkeen ruotsiksi...

Ensimmäisenä tuomari kysyi "Minkä tyyppinen tämä koira on?". Tällä hän haki Diinun kokoa, eli keskikokoisuutta. Seuraavaksi hän kysyi rodun muita tyyppejä - suur- ja kääpiösnautseri. Viimeinen kysymys oli "Mitä ajattelet turkista?". Olin hyvin hämmentynyt tästä, ja vastasin vain, että se on aika karkea, ja nypittävä. Näöjään tuomari oli tyytyväinen vastauksiini, sillä sain rotutuntemuksesta ERIn.

Yksilöliikkeenä sain T'n, jossa tein jotain väärin, sillä arvostelussa luki tuomarin kommenttina "When I moved around you, you went wrong", mutten vain tiedä mitä tein väärin. :/ Lisäksi tuomarin kommentissa oli "Great teamwork and you are very gentle whit your dog". Olin hyvinkin tyytyväinen tähän kommenttiin, sillä mielestäni yhteistyö jäi vähän hakusalle, mutta pakko kai se on uskoa, että yhteistyö näkyi, sillä kehän laidalla joku vanhempi nainen alkoi kehumaan esittämistäni aivan älyttömästi. Hirveää höpinää siitä, kuinka osaamiseni ja kokemukseni näkyi selvästi ja olin ehdottomasti paras handleri jajajaja.... Lisäksi nainen oli hirmu pettynyt, kun jouduin jättämään kisan kesken kyytimme lähdön vuoksi. :D Noh, eipä tuolla arvostelulla olisi enää sijoille ylletty, joten itse en ollut yhtään harmistunut tästä.

Kotiin päästessä ja vielä aamullakin olo oli kuin katujyrän alle jääneellä. Mutta onkos se ihme, jos aamullakin vielä 13 tunnin nukkumisen jälkeen vähän päätä särkee, kun on istunut autossa aivan liian monta tuntia ja maisemaa on vaihtunut monen sadan kilometrin edestä?

lauantai 22. helmikuuta 2014

Yhtä vailla valio

Pikaista päivitystä tämän päivän Limingan reissusta...

Aamusta lähdettiin Kannuksesta Astan, Marin, Sallan ja mukavan eläinmäärän kanssa Liminkaa kohti. Perillekkin päästiin hyisä ajoin, vaikka keli olikin vähän mitä oli, eikä näkyvyyttä ollut välillä montaakaan metriä oman keulan etupuolelle.

Mutku oli käynyt arvostelussa jo yhden toista aikaan, ja olin aivan innoissani tuloksesta. Mutku sai ERIn!!!!!! En uskaltanut edes odottaa tätä!! Vaikka Mutku olikin viimeinen avoimen luokan uros, sai se anoana puhtaan ERIn ilman miinuksia. Ihih!! :') Onneksi tyttösetkin saivat kuitenkin erejä, ja jännitys pysyi. Arvostelussa Mutku oli mukavasti hereillä. Seikkaili mukavasti sylissä, mutta jähmettyi käteen aina hienosti tutkittavaksi. Jeij! Ensimmäinen kommentti taisi olla: "Tämähän tuoksuu teelle!" - Mutku nimittäin nukkui teerasiassa...:3

Yleiskunto: varottava lihomista
Turkki: mahtavassa talviturkissa, hajurauhanen hieman likainen
Silmät, korvat, hampaat: ok
Kynnet: ok, leikatut
Käsiteltävyys: erittäin helppo käsitellä
Yleisvaikutelma: erittäin herttainen!
ERI

Puoli kahden aikaan Merja (Mutkun kasvi & tuomari) alkoi sijoittelemaan hamsuja ja jakamaan erikoispalkintoja. Erikoispalkinnot jaettu - ei palkintoja. Viides - Marin robo. Neljäs - Marin toinen robo. Kolmas - joku jota en muista, sokaistuin täysin ajatuksesta, että olisimme kahden parhaan joukossa!! Toinen - MUTKU!!! Ensimmäinen - Marin talvikko. Meidän porukka kahmaisi siis 4 viidestä sijoituksesta. Wou mikä reissu! Myöskin Sallan gerbiili pääsi sijoille, mutta Astan mumstereista kukaan ei tuonut tänään sijoitusta.

Tämän sijoituksen johdosta Mutku voi valioitua jo seuraavalla näyttelyreissulla, sillä sijoituksia puuttuu enää yksi! Apua. Oisko mun ensimmäisestä hamsusta valioksi? Huii!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Menestysviikko

Posti on tällä viikolla kiikuttanut meille harvinaisen mahtavia lähetyksiä. Ensin sain käsiini sen The Koirafanituksen Virkku-kannella ja -sisällöllä. Löytyipä lehden lopusta vielä kolmasin upea yllätys.

Tänään sain mukavan paketin Otavan suunnalta, sillä sain juuri ilmestyneen Koiranpennut-kirjan palkaksi kirjasta löytyvästä kuvastani. Wou! Pidetäänhän peukkuja pystyssä, että viikko säilyisi tämmöisenä loppuun saakka - onhan edessä Limingan jyrsimet Mutkun kanssa ja Jyväskylä KV'n junnuilut.

Ensi viikon aikana yritän saada vastailtua loppuihin kysymyspostauksen kysymyksiin ja laiteltua blogiin videota molemmista ihmeistä. Toki postia tulee myöskin viikonlopun reissuista. :)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Päivä kuvina (13.2.)

Tarkoitukseni oli kuvata muutamaan kertaan blogissa aikaisemminkin esillä ollut kuvatunnissa -päivä (otetaan tunnin välein kuva siitä, mitä sillä hetkellä ollaan tekemässä), mutta koska nukuin päivällä ihan kiitettävästi, enkä muutenkaan ollut ihan kellontarkalla tuulella, tästä tuli enemmänkin päivä kuvina -systeemi. Eihän tämä tähän blogiin kuuluisi, mutta menköön tämän kerran, parempien postausaiheiden puutteessa. Älkää kuitenkaan huolestuko, ei näitä enempää ole tähän blogiin tulossa, kunhan vain saan valokuvausblogini valmiiksi!


Kahdeksan maissa lähdin kouluun ja vein sohvaan maastoutuneen Virkun tarhaan.


Oltiin kattelemassa abien aamunavausta, jossa mm. jaettiin erikoispalkintoja.


Koululla oli ihanan siistiä!







Lähdin puolilta päivin kotia, koska kuume <3 hain Virkun sisälle, ja se suorastaan vaati päästä yhdeiskuviin huulipunanaaman kanssa...!




Nukuin Virkun kanssa pari tuntia, jonka jälkeen aloin lukemaan Demiä. Olo oli jo huomattavasti parempi kuin muutamaa tuntia aiemmin.




Jossain välissä vedin Virkulle makkarajäljen, jolla tuo ei kyllä todellakaan ollut turhan tarkka :D Virkku kiersi ehkä kolmasosan jäljestä, jonka jälkeen oikaisi kohteelle. Noh, olipa sillä ainankin hauskaa..


Tein Mutkun "avustuksella" ystävänpäivälahjoja...:D




Kattelin Epäpätevien matkaoppaiden Zagrebissa seikkailua. Sinne siis ensi syksynä! <3

Loppuilta menikin sitten hyvästä musiikista nauttiessa, salkkareita katellessa ja huollosta juuri tulleeseen huiluun totutellessa. Hei ja älkää huoliko, en mää näitä kuvia jatkossa oo näin muokkaamassa. Piti vaan ottaa näien ei_niin_virallisten kuvien kans kaikki ilo irti tuosta uuesta ohjelmasta..:D

tiistai 11. helmikuuta 2014

luota minuun

Jonkun aikaa sitten The Voice julkaisi "uutisen", jossa oli 10 asiaa, jotka koira sanoisi omistajalleen, jos vain voisi. Muutama niistä kosketti vielä useammankin lukukerran jälkeen nostattaen vedet silmiin, enkä vain voinut olla tuntematta pistoa sydämessäni joidenkin kohdalla.

Sinulla on työsi, vapaa-aikasi, ystäväsi. Minulla on vain sinut.
Niinpä. Tämä unohtuu aivan liian helposti aivan liian monelta. Valitettavasti joudun myöntämään unohtavani myös itse tämän. Kuten bloginkin puolelta huomaa, en ole viime aikoina tehnyt Virkun kanssa nimeksikään yhdessä mitään. Toki me aina välillä jotain ollaan touhuttu, vaikken joka liikkua blogiin ole raportoinutkaan, mutta silti. Haluaisin pystyä parempaan!

Muista, etten koskaan unohda, miten kohtelet minua.
Ensimmäisenä tämän kohdalla mieleeni nousi koiran pahoin pitely ja ajattelin, ettei tämä koskisi itseäni ollenkaan, mutta tämänhän voi ajatella paljon laajemminkin! Voin siis hävetä tämän(kin) kohdalla vähäistä panostamistani Virkkuun, kun niin monesti vain tylysti joudun viemään pienen tarhaan.

Jos lyöt minua muista, että minullakin on hampaat, joilla voisin helposti purra sinua. Mutta en tee niin, koska rakastan sinua.
Onneksi tämä ei kosketa mua, mutta mielestäni aivan liian monia koskettaa. Tässä tulee ilmi ero ihmisen ja koiran välillä. Mitäpä tästä turhia jauhamaan, eiköhän jokainen koiraa lyömään alentunut, oman tunnon omaava ymmärrä tämän lausahduksen pointin.

Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

#metästys

tämmöstä. Virkulta on tälle talvelle kaadettu muutama jänis (muutama, koska kukaan ei oikein meinaa tykätä jänispaistista...), mutta tämän aamuinen saalis saatiin kuvailtuakin. Pahoittelen muokkausta - en vain kestänyt digipokkarin laatua :d

Mutku 1vee!!!

Eipä ole viime viikkoina tullut bloggeria turhan usein avattua, pahoittelen, mutta ehkä laatu korvaa määrän.

Tänään tuli kuitenkin vuosi siitä, kun tuo pienempi nelijalkaisen ihme tupsahti tähän todellisuuteen. Voi pientä. :3 Onhan tässä vuoden aikana ehtinytkin tapahtua vaikka ja mitä. Pienestä hörökorvaisesta, tummasta vääpylästä on vuoden aikana kuoriutunut ruttukorvainen valkoinen ninja, jota ei enää pidättele oikeastaan mitään. Muutama päivä sitten rääpylä keksi, kuinka kiivetään farkun lahjetta pitkin syliin ja siitä olkapäälle tai tietsikkapöydälle. (y)

Mutkun päivä ei kummemmin eronnut tavallisista päivästä. Ainoina eroina taisivat olla synttärilahjaksi saatu lapanen pesään ja synttärikuvaussessio. Mitenkään hirveän tyytyväinen en kuviin voi olla, mutta eipä tuolle enää mitään voi. Ensimmäisen kerran kun tuota herättelin kuvattavaksi, sain vastaani herätyksestä hyvin epäuskoisen mylsyn, joka olisi paljon mielummin vain nukkunut.


unimurmeli :3










Tyylinäytettä siemenen syönnistä!

ps. Meitä voi Mutkun kanssa bongailla Limingasta 22.2. ;)