Instagram

torstai 12. toukokuuta 2016

Pieni mutta komiasta suvusta

Tänään kävin Metkun kanssa ensimmäisen varsinaisen metsälenkin. Pentu oli jälleen ihanan utelias itsensä, ja uskalsi jopa irrota vähän kun pysähdyin sen kanssa hetkeksi tutkimaan metsikköä. Kuten jo varmasti edellisessä postauksessa totesinkin, Metkussa on luonnetta, ja se on e r i t t ä i n kova koira. Porukoita kohtaan pennulla on sentään jotain kunnioitusta etäisesti muistuttavaa, mutta mua tuo yrittää edelleen viedä aivan 6-0, vaikka kuitenkin vietän sen kanssa meistä eniten aikaa. Ja ei, tämä ei johdu myöskään siitä, etten olisi koittanut näyttää sille kaapin paikkaa.. Mutta aika näyttää mihin tämä tästä kehittyy! Kuvasta luonteestaan huolimatta, Metku vaikuttaa erittäin potentiaaliselta ja pätevältä ajokoiralapsoselta.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Poika on tullut kotiin!

(pahoittelen lyhyttä ja töksähtelevää tekstiä, mutta syissä nukkuva pentu vähän rajoittaa kirjoittamista!) Metku kotiutui onnistuneesti torstaina iltapäivällä. Ensimmäisen illan kaikki oli aivan hirrrvittävän uutta ja jännittävää, ja nurmikolle tarpeiden tekeminen aivan täysi mahdottomuus. Ensimmäisen yön nukuin alakerrassa Metkulin kanssa. Alkuyön pentu nukkui lattialla, mutta ennen kolmea koti-ikävä kävi niin sietämättömäksi, että Metku pääsi loppuyöksi tuunulle nukkumaan - ja hyvin nukkuikin!


Perjantai-aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Kinnulaa. Autossa Metku oli aivan älyttömän upeasti, eikä Kinnula-cityn keskustatakaan löytynyt mitään pelottavaa pienen jalottelun aikana. Mökilläkin Metku oli nopeasti kuin kotonaan. Valtavan kokoneinen järvi ja rantaan lyövät aallot olivat aluksi kauhean hirvittäviä, mutta kun joku oli saattamassa, uskalsi rantavettäkin jo kokeilla tassulla. Yöt sujuivat hyvin - missäpä muuallakaan kuin tyynyllä, niskassa tai selän päällä. Iltavillejä lukuun ottamatta Metku on ollut aivan unelma pentu. Kaikenlainen käsittely onnistuu loistavasti (kaikki kynnet leikattiin kerralla!), eikä mikään pelota liikaa. Metku on juuri sopivan varovainen, ja utelias. Aivastus on ollut ainoa ääni, mikä on saanut pennun täysin hämilleen, mutta eiköhän tuo pian tämmöisen heinänuhaisen kansa nukkuessa totu siihenkin.

Metkun iltavillit ovat jotain sanoin kuvaamatonta. Ne ovat jotain, mikä saa meijän koko porukan näyttämään käsivarsiaan viilteleviltä ja suoneen piikittäviltä narkomaaneilta. Pitää ehkä vielä hetki odotella ennen shortsikauden avausta...


Loput kuvat TÄÄLLÄ!