Instagram

tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta! | tavoitteitatavoitteita

Tänään töissä tuli aamulla yhtäkkiä semmoinen "Ohoh apua!" -tunne kun tajusin tämän ihan oikeasti olevan viimeinen päivä tätä vuotta. Hui! Paljonhan tähän vuoteen on saatukkin meidän osalta mahdutettua. Ensimmäisenä ehkä mieleen nousevat lemmikkien osalta Mutkun kotiutuminen ja rally-tokoilut (...ehkä koska katselin juuri äsken tulevia rally-tokokoulutuksia...). Vasta nyt huomasin tutkiskella viime vuonna asettamiani tavoitteita kuluneen vuoden riesaksi. Noh.. Toteutumisesta voi olla montaa eri mieltä!

1. Rally-toko ALO ja AVO liikkeet kisakuntoon
ALO liikkeet menevät mölli-kunnossa, enkä nähnyt mitään itselleni tarpeeksi hyvää syytä alkaa niitä virallisien tasoisiksi hiomaankaan, koska tällä hetkellä meillä on treenatessa niiiiin hauskaa. AVO liikkeiden treenailu nyt vain jäi johonkin jostain syystä, enkä nyt tiedä alanko niitä ensi vuodellekkaan hiomaan. Ehkä, ehkä en.

2. Hyväksytty tulos rally-toko ALO:sta
Hah, on mulla ollu viime vuonna suuret luulot itestäni! Tälle vuodelle ollaan päästy niin vähän mölleilemäänkin, että virallisten hyväksytty tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta..:D

3. Junnukisat Virkulla
Nämä sentään tuli koettua! Onneksi en asettanut mitään tulostavoitetta tämän kohdalle..

4. Virallisiin näyttelyihin
Onneks ei tulostavoitetta näidenkään kohdalla..

5. Vieras esittäjä
Koska emme Virkun kanssa käyneet koko vuonna yksissäkään mätsäreissä, jäi tämä haaveeksi. Mutta ehkä sitä joskus - ainankin jossain muualla kuin ihmisten ilmoilla..

6. Ajokokeet
Tämän toteutuminen oli jo lähellä, mutta haaveeksi jäi. Argh.. Viime vuoden tavoitteet ovat kyllä olleet näköjään hienoja, mutta onnistumisprosentti jää hyvin ala-arvoiseksi. Yngh!

7. Lonkkien, kyynärien ja silmien tutkituttaminen
Helmikuisen näyttelyreissun jälkeen Virkun jalostuskäyttöaikeet romuttuivat aivan totaalisesti, joten tutkituttamiselle ei ollut enää kunnon perusteita. Viime vuonna olinkin laittanut tämän perusteluihin mielenkiinnon muttamutta.. ehkei kuitenkaan.

Viime vuoden tavoitteiden toteutumisprosentti oli niin päätä huimaava, etten oikein tiedä mitä ensi vuonna tavoittelisi..
1. Blogin pystyssä pysyminen!
En halua jättää tätä harrastusta, vaikka alkaisinkin käymään koulua toisella paikkakunnalla.

2. Terveenä pysyminen!
Virkku taisi tänä vuonna käydä kerran eläinlääkärillä, ja toivon saman linjan jatkuvan ensi vuonnakin.

3. Mutkulle näyttelymenestystä
En edes halua määritellä mitä tämä The Menestys tarkottaa, mutta käytännössä tulisimme siis kiertämään näyttelyitä rääpylän kanssa - toivottavasti aktiivisemmin kuin kuluneena vuonna..

4. Kehitystä valokuvauksessa
Ikuisuustavoite, mutta luulisin tämän ainankin olevan ihan tavoittelu arvoinen.

5. Suunnitellumpaa ja täsmällisempää treenaamista Virkun kanssa
Vaikkemme tähtäisikään Virkun kanssa korkealle, haluaisin tehdä meidän treenirutiineille jotain.. Olen viimeisen viikon käyttänyt sujuvasti tämän 'jonkun' etsimiseen, ja olenkin jo pikkuhiljaa pääsemässä tämän "ongelman" ytimeen.

6. Viralliset rally-tokot
Tämän tavoitteen kirjoittaminen oli vähän semmoinen joopas-eipäs -juttu, mutta tähän olisi hyvä pyrkiä! Alunperin suunnittelin meneväni Virkun kanssa virallisiin toukokuun jälkeen, mutta.. mutta.. Tuo möllien määrä tuntuu niin säälittävältä, että vähän meinaa jännittää tuon toteutuminen, mutta ehkä. Ehkä.

7. Sijoittuminen junior handlerin SM-osarissa
Tämä on ehkä ensi vuoden tavoitteista motivoivin ja tavoitelluin ja olisin valmis tekemään tämän eteen kunnolla töitä. Ehkä tuo työn teko vielä palkitaankin.

Mutta eipä mulla muuta, hyviä uusia vuosia kaikille ja erityisesti kisaonnea alkavalle vuodella! :> Jos jollain on jotain toiveita tämän blogin suhteen ensi vuotta ajatellen, niin heittäkäähän kommenttia! :)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat otokset kuukausittain

Tänä vuonna päätin palata ajassa taaksepäin kuvien muodossa, ja valita kuluneena vuonna otetuista, blogissa julkaistuista kuvista joka kuukauden parhaan. Enjoy!


TAMMIKUU
Valinnan varaa oli hirmu vähän - suorastaan säälittävän vähän nykyiseen kuvamäärään verrattuna.


HELMIKUU


MAALISKUU


HUHTIKUU


TOUKOKUU


KESÄKUU


HEINÄKUU


ELOKUU


SYYSKUU


LOKAKUU


MARRASKUU


JOULUKUU

Että eipä mulla muuta, hyvää uutta vuotta kaikille!! :)

torstai 26. joulukuuta 2013

K A I S A ♥ 26.12.2002 - 21.7.2008 †

Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta, seurata heitä,
nyt ei tuska elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mutta tiedämme - sun hyvä olla nyt on...

Yksitoista vuotta sitten Öjassa koettiin luultavasti iloisia hetkiä, kun maailmaan syntyi neljä ajokoirapentua, neljä avutonta ja pientä narttua, neljä metsäkoiraa. Muutama kuukausi myöhemmin yksi näistä Tapanin päivän lapsosista muutti meille - Kaisa. Omat muistikuvani Kaisasta ovat harmittavan vähäisiä, mutta muistan edelleen kuinka kävimme katsomassa pentua kasvattajan luona. Kaisa taisi asua samassa tarhassa siskonsa Ruskan ja äitinsä Nellin kanssa. Nelli viettää edelleen eläkepäiviään Kaisan kasvattajan luona.

Kun alan muistelemaan Kaisaa, tulee päällimmäisenä mieleen arkuus. Kaisa pelkäsi miehiä enemmän kuin mitään. Arkuus rasitti koko perhettämme koko tuon kuuden vuoden ajan, mitä Kaisa meillä oli, mutta oli tuossa tytössä paljon hyvääkin. Se oli erittäin lapsirakas ja kiltti tuntemilleen ihmisille. Lisäksi se oli uskomattoman hyvä ajaja. Jo ennen kuin itse olin täyttänyt kymmentä vuotta, olin opettanut Kaisalle erilaisia temppuja, joita sitten ylpeänä esittelin vieraillemme kaikissa mahdollisissa käänteissä. Osasipa tuo ainankin hypätä renkaan läpi.. :)

Kaisan viimeisenä keväänä sen kunto alkoi vain loppua. Lenkkeily ei enää onnistunut kuten aiemmin ja oleminen tuntui muutenkin vaikealta. Aluksi luulimme, tai ehkä enemmänkin toivoimme, että kyse olisi valeraskaudesta, mutta jo pelkkä soitto eläinlääkärille valmisteli pahimman painajaisemme hyväksymistä - Kaisalla voisi olla sydänvika. Kun alkukesästä kävimme eläinlääkärillä Kaisan kanssa, ei diagnosoitiin olisi kovin suuria tutkimuksia tarvittu - sydän ei lyönyt normaalisti ja varmistukseksi otetuissa röntgenkuvissa näkyi selkeästi keuhkoissa oleva neste. Saimme Kaisalle lääkkeet jotka helpottivat oloa, mutta eipä niillä voinut väistämätöntä siirtää - Kaisa ei palaisi enää kotiin seuraavalta metsästysreissulta. Koska emme missään nimessä halunneet antaa Kaisan vain kuolla pois sydämen pettämisen vuoksi kesken metsäreissun teimme vaikean päätöksen ja annoimme eläinlääkärin päästää Kaisa paremmille metsästysmaille.

ikävä. ♥

tiistai 24. joulukuuta 2013

J O U L U

Hih, se ois jouluaatto! Koko joulun aika on mun osalta mennyt toinen toistaan parempia joululauluja kuunnellessa, valokuvatessa ja tietenkin tonttuillessa *<:3 Monta päivää olen jo kulkenut tonttulakki päässä joka paikkaan levittämässä joulumieltä ympäriinsä. Huomenna pidän varmaan jouluohjelma maratoonin, sillä tänään kaikkien klassikoiden katselu on jäänyt tyystin.

Eilis illan projekti oli The Joulukuva Mutkusta. Keveästi tuli tunti tuohon operaation kulutettua, kun pienellä oli niiiiiiiin kivaa ja vauhtiakin olisi löytynyt niiiiiiiin paljon juuri kun olisi pitänyt pysyä pari sekunttia paikoillaan. :D Mutkusta oli niiiiiin kivaa syöksähtää joulukoristeiden seasta kerta toisensa jälkeen hupparini huppuun. Huoh. Noh, olipa meillä ainankin hauskaa! :)

Virkku sai joululahjaksi herkkujen lisäksi pitkän verijäljen. Koska Virkku oli jäljelle lähdöstä aivan liekeissä, kokeilin ensimmäisen kerran sen irti päästöä muualla kuin omalla pihalla. Hienosti piti vauhtia yllä jäljellä, eikä ottanut metsä ympäristöstä häiriötä, vaan meni suoraan kohteelle. Jeij! Pitää alkaa useamminkin tekemään näitä jälkiä, kun Virkku tuntuu olevan niistä niin innoissaan.

Mutta nyt alan tästä liukenemaan joulun viettoon, joten pitemmittä puheitta - HYVÄÄ JOULUA IHANAT LUKIJAT!! *<:)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Koira2013

Ehkä mielikuvituksettomin otsikko, jonka tälle postaukselle voi antaa, mutta ei voi mitään. Aloitin messariviikonloppuni jo torstaina hyppäämällä Kannuksesta junaan. Ennen junaan nousua kävin Kannuksen lukiolla eläinlääkislinjan infopäivässä, ja näyttää pahasti siltä, että ensi vuonna alan käymään koulua sillä puolen kunnan rajaa. Reilun neljän tunnin junamatka meni ongelmitta ja pääsin majoittumaan Vantaan puolelle kummitädilleni näyttelyurakkaan valmistautuen.

Odotin viikonlopulta ehkä vähän liikoja, sillä esitettävien koirien määrä jäi tällä kertaa harmittavan pieneksi. Perjantaina olin näyttelyissä pelkästään turistina, mutta ehdinpähän ainankin shoppailla ja bongailla tuttuja. Monen vuoden suunnittelun jälkeen sain ostettua itselleni berran treeniliivinkin messuhintaan! Kuviakin perjantaina tuli otettua aivan älyttömästi. Yhteensä viikonloppuna kameraan tarttui vähän päälle 2500 kuvaa, joista tosin koneelle pääsi vain säälittävän pieni osa huonon valon vuoksi.

Lauantaina olinkin jo vähän enemmän työllistettynä kehien puolella. Aamusta syöksyin kuvaamaan jotain harvinaista seisojaa, jota en sitten kuitenkaan ehtinyt saamaan kehältä kiinni. Hipsuttelin sitten moikkaamaan tuttuja buhund kehälle, ja pääsinkin yllättäen Tunturipuron kasvattajaluokkaan esittämään 11kk-ikäistä Enkeliä. Liikkeet meni muuten hyvin, mutta Enkeli väisti kehässä ollutta tukipalkkia. Seisotus meni vähän välillä steppailuksi, mutta eipä siinä muuta. Tunturipuron oli ROP-kasvattaja kera KP:n. :)


© Heidi Talvitie

Buhundien jälkeen kokeilimme Emman kanssa vielä Tunturipuron koiria jonkun aikaa, kunnes siirryimme kytikseen ajokoirakehälle. Oli varalla Kellolan Nakulle, mikäli se ja Emman toinen koira olisivat molemmat saaneet SA. Näin en kuitenkaan käynyt enkä päässyt Nakun kanssa PU-kehään. Suunnitelmien mukaan olin menossa Nakun kanssa Kellolan kasvattajaryhmään, mutta kasvattaja ei ottanutkaan Nakua ryhmäänsä tällä kertaa. Loppupäivä menikin sitten vain pyöriessä ja aikaa tappaessa, kunnes rally-tokoesitykset alkoivat, ja pääsin kuvaamaan niitä. Niiden loputtua lähdin suunnistamaan Vantaalle jo ennen RYP-kehien alkua.


© Emma Mikkola

Kolmas kerta toden sanoo. Vaikken sunnuntaina päässytkään kehän kuin kahdesti, lähdin näyttelyistä huomattavasti paremmalla mielellä kuin perjantaina. Aamusta menin suoraan buhundkehälle. Sain viedä Enkelin yksilöarvosteluun. Kaikki olisi esittämisen kannalta voinut mennä paremminkin (kuten aina), mutta eipä sille enää voi mitään. Tulimme kehästä ulos H'n kanssa, kuten tuli Enkelin siskokin. Kasvattajaryhmää emme tänään saaneet kokoon, joten siirryin buhundeista jälleen ajokoirakehälle.

Ajokoirakehällä aloin valmistelemaan Nakua yksilöarvosteluun, johon pääsin sen esittämään. Voittajan tuomari oli ruotsalainen. Naku oli mukava asetella, ja se pysyi kehässä paikoillaan paljon paremmin kuin ennen kehää ja perjantaina harjoitellessa. Liikkuminen oli vähän siinä ja siinä - vähän meinasi koira hyytyä välillä, mutta pienen herkuilla motivoinnin jälkeen kadoksissa ollut vauhti löytyi. Koira ei kuitenkaan tänään ollut aivan tuomarin ihanteiden mukainen ja tulokseksi jäi EH3. Enpä kuitenkaan voi olla pettynyt, sillä sain viikonlopulta sen mitä halusinkin - ajokoiran hihnan päähän. :) Ihan erityistä bonusta oli, kun sain eräältä kovasti arvostamaltani henkilöltä kehuja handlauksestani. Hyvä päätös viikonlopun kehäilylle!

Ajokoirien jälkeen kävin syömässä, ja siirryimme kaverini kanssa seuraamaan junnujen SM-finaalia. Valitettavasti emme ehtineet katsoa kuin ensimmäisen ryhmän yksilösuoritukset. Sen jälkeen lähdimmekin jo roudaamaan tavaroitamme Pasilan asemalle. Siinä se sitten oli. Koira2013 ja ensimmäinen The Messariviikonloppuni. Hienoa oli - ensi vuonna uusiksi!

Kotimatka ei tosin mennyt aivan kuten elokuvissa meidän kummankaan osaltamme. Omien lippujeni kanssa tuli säätöä oikein kunnolla, ja lopulta olinkin junassa ilman istumapaikkaa. Kaverilleni oli myyty lemmikkivaunuun paikka, johon ei saanut ottaa lemmikkejä. Niimpä Ada majaili junamatkan pyöräparkissa Nalan ja Nutun kanssa. Loppumatkasta muutin koko omaisuuteni tilavaan, vaikkakin hieman ankeaan pyöräparkkiin Adan seuraksi.

tiistai 10. joulukuuta 2013

TOP 10 kuvat © Mima

Sain haasteen valita 10 parasta kuvaa omista otoksistani. Noh, menihän siinä sitten sujuvasti yksi vapaapäivä kaikki kuvat läpi käydessä. Aluksi sain rajattua valtavasta kuvasaldostani erilleen 40 kuvaa, joissa oli sitä jotain. Monien karsintakertojen ja pitkän harkinnan jälkeen sain kuin sainkin kuvista erotettua ne 10 parasta otosta. Yllätyin lopputuloksesta, sillä odotin kuvien olevan reilusti Virkku-valtaisia. Kun aloin valitsemaan kuvia, oli mielessäni selkeästi muutama lempi kuvani, mutta kun sain kympin kärjen koottua, eivät nämä kuvat löytyneetkään listasta.

10.

Erittäin Virkkumainen otos, jonka hienouksia ovat täyteläiset värit ja Virkun ilme. Asettelu on suoraan sanottuna huono, mutta halusin kuvan listalle sisällön vuoksi, en teknisen täydellisyyden.

9.

Pari vuotta sitten pihamme vilisi siileistä, joita ei sittemmin ole enää näkynyt. Kesän aikana otin paaaaaaljon kuvia näistä ihanista piikkipalloista, mutta tälläistä hetkeä tuskin pääsen uudemman kerran ikuistamaan. Aww, annan kuvan puhua puolestaan :3

8.

Olen huomannut ottaneeni viimeaikoina paljon kuvia vastavaloon, mutta mikäpä siinä, jos tykkää lopputuloksesta. Tähän kuvaan mielenkiintoa tuo yli vedetty värikylläisyys ja festarikansan yksityiskohtaiset kädet. Kuvan värimaailma on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertainen ja vain muutamasta väristä koostuva, mikä lisää kuvan edustavuutta.


7.

Pari kuukautta sitten otettu kuva Mutkusta tulee jäämään suosikkeihini ikuisesti. Pidän kuvan räväköistä väreistä ja tekstuureista, vaikka kankaassa oleva cockeri vähän kilpaileekin Mutkun kanssa huomiosta. Kuvassa Mutku näyttää niin vaatimattomalta ja viattomalta, että oikein hymyilyttää :')

6.

Pieni koira orpona suuressa maailmassa ja tätä rataa. Kuva on otettu reilu kuukausi sitten meillä olleesta hoitokoira Lucasta. Kuvan asettelu voisi olla vähän mielenkiintoisempi, mutta ihan kiitettävästi tämä toimii näinkin. Pidän kuvan väreistä todella paljon, vaikka kuvat.fi niitä vähän haalensikin. Värimaailma on muutenkin erittäin selkeä - oranssia, viininpunaista, vihreää ja kermamaista vaaleaa.

5.

Vaikka Mutkua onkin välillä erittäin haastavaa kuvata, olen onnistunut ikuistamaan siitä kolme tällekin listalle päässyttä otosta. Tässä kuvassa vain on sitä jotain, mitä en osaa sanoin kuvailla. Kuvasta välittyy Mutkun uteliaisuus, enkä vain voi olla pitämättä näin Mutkumaisesta kuvasta :3 Mitä sitä turhia perustelemaan!

4.

Neljänneksi valikoitui keikkakuva, jossa pidän kaikesta. Asettelu, valo ja värit toimivat erinomaisesti, ja harmittamaan jää vain pieni kohina. Kuva on otettu tänä vuonna syyskuun lopulla Ruska Gospel -tapahtumasta, jossa pääsin ensimmäisen kerran ottamaan astetta parempia keikkakuvia.


3.

Paras Mutkusta otettu kuva löytyi mylsyn puolivuotiskuvista. Kuvassa on vähän liikaa ylimääräistä tavaraa, mutta en anna sen häiritä, koska huomio kiinnittyy jokatapauksessa Mutkuun, joka sattui juuri kuvan ottohetkellä katsomaan suoraan kameraan. Lasi peilaa vähän, mutta mielestäni se vain auttaa hahmottamaan sitä, että Mutku todella on pallon muotoisessa lasiastiassa.

2.

Vanhahko, vuoden 2011 äitienpäivän tienoilla pokkarilla otettu kuva Kuhmojärveltä. En ole koskaan tämän jälkeen päässyt ikuistamaan näin hienoa auringonlaskua tyynen järven rannalta. Kuvaan liittyy paljon muistoja yhdestä hienoimmasta orkesterikokemuksesta Kuhmon Kevätpuhallus -konsertissa, johon pääsimme orkesterimme kanssa osallistumaan. Pidän kuvan kauniista värityksestä ja asettelusta, vaikka voisihan tuo tietenkin paljon parempikin olla. Lisäksi pidän kuvan ideasta erittäin paljon. Järveen hyppäävä kaverini tuo kuvaan mielenkiintoisuutta ja erilaisuutta. Toivottavasti pääsen vielä joskus ottamaan tämän tyylisen kuvan uudelleen.

1.

Lumikuono-Virkussa vain on sitä jotain. Kuva on otettu viime syyslomalla ensilumen tullessa. Kuvassa ei ole lumisen kuonon lisäksi mitään, mikä pakottaisi tutkimaan sitä tarkemmin pitemmän aikaa, mutta siitä huokuu Virkun levollisuus ja kiinnostuneisuus. Kuvassa Virkku on aito oma itsensä, joten en vain voi olla pitämättä tästä kuvasta. ♥

Kun sain kuvat perusteluineen tähän, keksin vielä monta kuvaa, jotka olisivat ansainneet paikkansa tällä listalla. Muutamia muutoksia siihen jouduinkin vielä tekemään, mutta olen vahvasti sitä mieltä, etten koskaan saisi listaa valmiiksi, jos vain lykkäisin tämän julkaisua, koska kuvia tulee kuitenkin koko ajan lisää. Pitää ottaa listan teko joskus uusiksi! Kommenttia kuvista? Mihin järjestykseen laittaisitte nämä kymmenen kuvaa?

lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän rally-möllit

Eilen kaikki jännitys ja odotus palkittiin, kun suuntasimme Virkun kanssa Kannukseen rally-tokoilemaan. Aikataulu meni vähän tiukille, mutta ehdimme silti paikalle hyvin ennen rataan tutustumista. Virkku tuli halliin ihan nätisti, ja otti heti mulle kontaktia. Jo tässä vaiheessa uskalsin luottaa siihen, että näistä kokeista voisi tullakin jotain.

Rataantutustumisessa kiersin radan pariin kertaan, mutten selkeästikään uhrannut tähän tarpeeksi ajatuksia, koska onnistuin lähtemään jo ensimmäisen liikkeen väärin. Rata oli suht lyhyt, mutta haastetta siitä kyllä löytyi.

Kun menimme valmistautumaan omaan vuoroomme kisaradan laidalle, oli Virkku aivan liekeissä, eikä keskittyminen haahuillut yhtään. Vireys säilyi kisaradallakin - ainankin melkein. Ensimmäisenä liikkeenä oli normaalivauhdilla tehtävä spiraali. Virkku lähti seuraamaan hirmu nätisti, vaikka jouduinkin antamaan sille paljon apuja palkkakädellä. Kun olin päässyt ensimmäisen spiraalikierrokseni puoleen väliin, tajusin kiertäväni tötsiä väärään suuntaan. Hupps. Onneksi Virkku oli vain innoissaan siitä, että se pääsi tekemään spiraalia uudemman kerran. :D Kolme virhepistettä uusimisesta.

Toisena liikkeenä oli istu - kierrä koiran ympäri. Ei mitään ongelmaa, vaikka pelkäsinkin vähän Virkun lähtevän mukaan kiertäessäni sitä ympäri. Tämä olikin niitä harvoja täysin virheettömiä liikkeitä tältä radalta..:D

Kolmantena oli koira eteen - oikealta sivulle - istu. Eteentulo jäi hyvin vinoksi. Tämän liikkeen kohdalla Virkku alkoi laamailemaan ja unohtamaan sen, että pitäisi tehdäkin jotain. Kun sain sen huomion takaisin, oli sillä taas täysi meno päällä. Kaksi virhepistettä: vino eteentulo & puutteellinen yhteistyö.

Neljäs liike oli 270' käännös oikeaan, jossa ei olisi ollut mitään vikaa, jos koira olisi vain taas ollut mukana, eikä jäänyt tollottamaan jotain kentän ulkopuolelle. Huoh. Virhepiste puutteellisesta yhteistyöstä siis tässäkin liikkeessä.

Viidentenä oli koira eteen - vasemmalta sivulle. Eteentulo jälleen vino, ja laamailu jatkui. Virkku oli välillä taas ihan pihalla koko hommasta. Noh, ainankin tiedetään ensi kokeisiin treenailla eteentulot suoriksi. Kaksi virhepinnaa tästäkin.

Kuudes liike oli saksalainen täyskäännös, jonka Virkku teki vielä kentälle valmistautuessa erittäin terävästi ja nopeasti, mutta ei. Eipä se nyt sitä suostunut tekemään. :D Ensimmäinen yritys meni sen verran mettään, että uusittiin tämä. Vielä toisellakaan kerralla Virkku ei tehnyt käännöstä niin kuin olisin sen halunnut menevän, mutta eipä voi mitään. Viime kokeessakin tämä oli se liike, joka ei mennyt.. Hömh, tuolle pitää siis tehdä jotain! Tältä liikkeeltä neljä virhe pistettä: kolme uusinnasta, yksi puutteellisesta yhteistyöstä.

Sitten oli 270' käännös vasempaan, joka meni juuri niin kuin pitikin! Päätin ottaa tämän varman päälle, ja tehdä siitä vähän treenattua väljemmän, jottei Virkku istuisi. Tästä ei siis virheitä.

Kahdeksantena liikkeenä oli askel - istu, 2 askelta - istu... -liike. En muista enää tarkasti, missä kohdalla Virkku taas unohti tehtävänsä, mutta muuten tämä menikin hyvin. Virkku istui huomattavasti nopeammin, kuin kotona treenatessa. Tästä yksi virhepiste - mikäs muukaan kuin puutteellinen yheistyö..

Toiseksi viimeinen liike oli istumisesta juosten. Tästä miinus ohjaajavirheen vuoksi - Virkku ei lähtenyt ensiyrittämällä mukaani juosten...

Viimeinen liike oli spiraali, joka piti tehdä juosten. Emme olleet Virkun kanssa koskaan tehneet spiraalia juosten, joten tätä ressailin vähän etukäteen, mutta hyvin se meni! Kun kokeilin odotteluaikana Virkun kanssa juoksua, otti se heti näyttelyravin ja -esiintymisen päälle, eikä se ottanut juostessaan kunnon kontaktia. Onneksi näyttelyravi ei kuitenkaan mennyt päälle, vaan Virkku juoksi mukana hyvällä kontaktilla pientä stoppia lukuun ottamatta. Stopista saimmekin ainoan talutinvirhemiinuksemme. Siis ihan oikeasti - ainoan! Ensimmäisissä kokeissamme saimme 14 virhettä jo pelkästä hihnasta. Viimeisestä spiraalista siis kaksi virhettä, puutteellinen yhteistyö & talutin.

Vaikka Virkku olikin vähän pihalla välillä kisaradalla, uskalsin olla tulokseen tyytyväinen, sillä kun Virkun mielenkiinto kesti, se teki täysillä ja hyvin. Virkku oli erittäin rauhallinen hallilla, joten tässäkin ollaan menty paaaaaljon eteenpäin. Palkintojenjaon alkaessa sain odotella yllättävän kauan oman arvosteluni saantia, sillä olimme (ainankin oman laskeskeluni mukaan - en ole tosin aivan varma!) tällä kertaa viidensiä! Wohoo, korkein sijoitus meidän kisauralla! Pisteitä tuli muutama vähemmän kuin viime kerralla (83/100p), mutta mikä parasta, olimme toistamiseen tuomarin suosikit! Ohjaukseni oli kuulema ollut hyvin rauhallista edelliskertoihin verraten ja olimme edistyneet muutenkin huimasti. Nyt kun miettii, niin en jännittänyt suoritusta oikeastaan yhtään missään vaiheessa. Toki tiesin, mitkä liikkeet radalla tuottaisivat ongelmia, mutta en osannut jännittää niitäkään aiempien kokeiden tapaan.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Todistusaineistoa Mutkun liikkumisesta videon muodossa

Mutkun kasvattaja halusi viimeisimpien Limingan näyttelyiden jälkeen videota todistusaineistoksi Mutkun kyvystä liikkua, joten tässä sitä nyt sitten tulisi. Video on kokonaan omistettu Mutkun ihanalle kasvattajatäti-Merjalle :>