Instagram

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hyytävän mahtavat treenit

Vaikkei ulkona hääppöinen keli treenata olekaan, päätin rikkoa meidän venähtäneen treenitauon. Olen kyllä yrittänyt katkaisua useampaankin kertaan, mutta Virkku ei vain ole sattunut olemaan treenituulella. Tänään oli toisin, ja ajokkipoika pisti parastaan. Heti ensimmäinen perusasento oli suora ja tiivis, ja seuruukin lähti suorilta sujumaan. Yllätyin todella! Odotin vain hyvää treenivirettä, en suurempia onnistumisia, mutta Virkkupa päättikin olla sekä innokas, että tarkka. Lisää tämmösiä treenejä kiitos..:)

Sunnuntaina _saatan_ lähteä kuvailemaan ryhmälenkkiä kylälle, mutta se nyt on vielä vähän auki. Yritän huomenna lähteä kuvaamaan Virkkua johonkin päin, koska en ole taas pitkään aikaan räpsinyt siitä kuvia, kuten blogistakin huomaa.

Kelpaisikos meidän lukijoille arvonta?

lauantai 21. syyskuuta 2013

Jonot ei oo meitä varten - ne ohitetaan!

Mitenköhän tuota viime viikkoa olisi helpoin kuvailla? Mahtava? Huikea? Upea? Rankka? Noh, se oli kaikkea noita ja vielä paljon enemmänkin. Kokonaisuutena aivan mahtava viikko! Potilaita ei ihan hirvittävästi ollut, mutta eipä se haitannu. Sain tutustua viikon aikana enemmänkin labra- & välinehoitopuoleen. Niin ja tulihan tuossa pari leikkaustakin kateltua. En nyt hirveän tarkasti jaksa alkaa käymään mennyttä viikkoa läpi, eli jos joku haluaa jotain vielä tietää, niin kommenttia vain tulemaan! (:

MAANANTAI
Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme muutamaa minuuttia yhdeksän jälkeen Maalahdessa. Ensimmäisenä päivänä hoidettavia potulaita oli neljä. Kun työpäivä päättyi neljän aikoihin, pääsin tutustumaan eläinlääkärin perheeseen kunnollla. Illalla kävimme katselemassa Söderfjärdessä kurkia, jotka olivat kerääntyneet valtaville peltoaukeille syömään. Kun kurjet oli nähty, veimme mun tavarat tyhjään rivitaloasuntoon, johon eläinlääkäri ei ollut vielä itse ehtinyt muuttaa.



TIISTAI
Aamulla heräsin kämpästä, jossa oli huimat 17,5 astetta lämmintä, ja jonka jääkaappi ei ollut mennyt illalla päälle. Mahtavat lähtökohdat tälle päivälle siis! Klinikalla oli hiljaista. Illalla kävin eläinlääkärin kääpiösnautseri Felielin kanssa mukavan mittaisella juoksulenkillä.


KESKIVIIKKO
Keskiviikko oli tämän viikon leikkauspäivä. Leikkauksiin avuksi meille oli tullut kaustislainen eläinlääkäri. Päivän aikana poistimme ensin yhdeltä koiralta rasvapatin, jossa ei kovin kauaa. Toisena leikkauspotilaana oli koira, joka steriloitiin aluksi. Steriloinnin jälkeen nisäkasvaimet ja suuri rasvapatti selästä poistettiin. Leikkaus kesti miltei kolme tuntia kaikkineen. Tämän päivän jälkeen olin aivan puhki, sillä jalkani olivat jo valmiiksi kipeät edellisiltaisesta asvalttilenkistä. Koko päivän leikkauspöydän vieressä seisominen ei auttanut asiaa yhtään. Illalla kävin tarkistamassa paikallisen grillin tarjonnan, enkä kyllä voi kovin korkeita arvosanoja tälle antaa.


Johannan äidin koira Chili

TORSTAI
Torstaina potilaita oli ihan mukavasti, mutta mitään erikoisempaa ei tainnut tapahtua. Kävimme Felielin kanssa jälleen illalla lenkillä, joka jäi aika naurettavan lyhyeksi yllättävän sateen vuoksi.

PERJANTAI
The kotiinpaluupäivä. Teimme klinikalla töitä vain puoleen päivään asti, ja lähdimme Johannan kanssa ajelemaan Småböndersiin. Äiti haki mut sitten Mutkun kanssa Småbömdersistä ja tettiviikko oli siinä. Tuntuupas lyhyeltä ja nopealta selittää viikon tapahtumat näin, vaikka todellisuudessa viikko tuntuikin hyvin pitkältä.

Virkun tutkan kanssa on menty metsään nyt sitten oikein kunnolla, mutta en vieläkään selosta koko episodia kaikelle kansalle - vasta sitten kun koko episodi on saatu päätökseen. Sain Seinäjoki KV'seen lauantaille eräästä ajokoirasta. Nyt pyörin Seinäjoella siis molempina päivinä, mahtaava! Sitä odotellessa..:)

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Lisää kuvia eiliseltä

Sain eilisillan aikana vielä muutaman kuvan eilisestä kehäilystämme äitin ottamien kuvien lisäksi, ja koska niistäkin löytyi hyviä otoksia, laittelen niitä tännekin. Sain ladattua meidän loputkin junnukuvat eilen illalla nettiin ties monennellako yrityksellä, joten tästä postista tulee nyt kuvien täyteinen.



© Mari Hannuksela

Iskä sai eilen eräältä kinnulalaiselta tutultamme tutkan lainaan, jotta Virkun metsästystauko saataisiin katkaistua ennen kuin se ehtii pariviikkoiseksi. Meidän uusi tutka aiheutti sen sortin operaatiot, että sen kanssa ei ihan heti olla metsälle lähdössä. Katsotaan kirjoitanko jossain vaiheessa koko jutun blogin puolelle.



© Jaana R.

Tästä postauksesta joudun julistamaan ainankin ensi perjantaihin asti kestävän blogihiljaisuuden, koska lähden Maalahteen eläinklinikalle työharjoitteluun! Mahtavaa, tätä viikkoa on niiiin odotettu!! <3 Tetin jälkeen tulettekin sitten varmasti saamaan kunnon maratoonipostauksen..


Korvapuoli :3











lauantai 14. syyskuuta 2013

Junnukuvioita ja valokuvailua @Kannus

Pääsin tänään katkaisemaan heinäkuusta asti olleen kehäilytauon Kannuksen mätsäreissä. Tällä kertaa ei tarvinnut handata muualla kuin junnukehässä, mikä riitti mulle kyllä aivan hyvin, sillä olin nukkunut viime yönä vain muutaman hassun tunnin ja olin tapahtumassa valokuvaajana, joten eipä tullut ainankaan tylsää. Nyt olenkin sitten jo aivan kuitti, joten kuvitan postauksenkin suoraan kamerasta napatuilla, muokkaamattomilla kuvilla. Pahoittelen, mutta nyt ei pysty!

Heräsin aamulla jälleen luvattoman aikaisin ilman sen suurempaa syytä. Seitsemän aikaan päätin lähteä hakemaan Virkkua sisälle. Hui, milloinkohan viimeeksi tämä ihme on tapahtunut? :D Koska heräsin aikaisin, tuntui aamu hirmuisen pitkältä, ja olin jo kymmenen maissa laittanut kaiken valmiiksi. Lähdimme ajemelmaan Kannukseen puoli kahdentoista aikaan. Äiti heitti mut mätsäripaikalle ja lähti itse käymään kaupoilla. Kävin ilmoittautumassa junnuihin Oliverin kanssa ja kuvailin vaivihkaa paikalle jo eksyneitä ihmisiä. Kun olin hetken ehtinyt pyöriä tapahtumapaikalla, tulivat Mari ja Oliver paikalle. Höpisin hetken heidän kanssaan mukavia ja jatkoin kuvailua. Puoli yhden jälkeen tein Oliverin kanssa nopeat treenailut. Tämän jälkeen keskityin höpisemään kavereiden kanssa kuvailun lomassa.

Yhden jälkeen junnut otettiin pienehköön kehään. Aluksi tuomari loi meihin yleissilmäystä, ja sen jälkeen meidän jaettiin puoliksi kuuden koirakon porukoihin. Me kipiteltiin meidän porukan kolmansina. Liikkeissä kontakti Oliveriin vähän katosi aluksi, mutta kyllä se sieltä sitten onneksi löytyi! Seisotukset menivät hienosti. Kun toinenkin liikeporukka oli ollut liikkeellä, aloitettiin yksilöarvostelu. Ensimmäinen koirakko oli pois, joten me päästiin Olin kanssa heti kehään. Lyhyen seisotuksen jälkeen tuomari halusi nähdä hampaat ja vasta siinä vaiheessa tajusin, etten ollut kokeillut hampaiden näyttöä Oliverin kanssa kertaakaan. Noh, onneksi Oli osasi hommansa, eikä hampaidennäytössä ollut ongelmaa. Hampaiden näytön jälkeen yksilöliikkeinä oli edestakainen ja kolmio. En mainannut saada kolmiota oikein sijoitettua ahtaaseen kehään, mutta eipä siinä mitään, ainankin kontakti pysyi!

Meidän yksilöarvostelun jälkeen saimme odotellakin ihan mukavan aikaa, ennen kuin pääsimme jälleen kehään. Ennen kuuden jatkoonpääsevän valitsemista teimme pareittain yhteisiä edestakaisia. Meidän parina oli valkoinen villakoira. Oliver hiikkui hirmu kivasti, ja lähti mukaan vähintäänkin iloisesti! :) Tämän jälkeen tuomari valitsi 6 jatkoon pääsijää, pääsimme jatkamaan! Kun kuusi parasta oli valittu, jatkoonpäässeillä teetettiin L-kirjain. Oliver meni kivasti ja teki hienon puolenvaihdon, vaikka hiha jäikin mulla vähän käteen kiinni käännöksessä. Kuvioiden jälkeen tuomari kiersi katsomaan koirat meidän takapuoleltamme. Alunperin aioin siirtyä vain _vähän_, mutta Oli lähtikin siirtymiseeni heti mukaan, ja pyörähti hallitusti täyden 360' mukanani. Tämän jälkeen karsittiin vielä kaksi, ja kärkinelikko oli selvillä. Me oltiin yhä kehässä!

Siinä se kehä sitten taisikin käänteidensä puolesta olla. Neljännelle sijalle pyydettiin Niina ja Kuuki, kolmannelle meidät ja toiselle Selina ja nöffi jonka nimeä en muista. Voiton tänään veivät Ada ja Daim. Jäin kuvauskeikan vuoksi katsomaan mätsärit loppuun asti. Pienten koirien jälkeen ollut lapsi & koira -kehä oli kyllä kaiken huippu! Ihania handlerinalkuja :3

perjantai 13. syyskuuta 2013

Haaste II - kuvahaaste: Kesä 2013

Saimme Meidän kesä 2013 -haasteen Koeruuvet -blogilta ja kun kerrankin on jotain vähän erilaista haastetta tarjolla niin pakkohan haasteeseen on vastata! Ideana on laittaa seitsemän kuvaa viime kesästä ja kuvata jokaista kuvaa yhdellä sanalla. Tämän jälkeen haastetta jatketaan eteenpäin seitsemälle blogille. Koska haastoin jo edellisen haasteen kanssa monta blogia, haastan tämän postauksen kautta kaikki, jotka lukevat tämän postauksen! Eli ei muuta kuin kuva-arkistoja kaivelemaan (:


Mökkeiltiin


Agiliideltiin


Poseerattiin


Irroteltiin


Peseyryttiin!


Junnuilua


Auteltiin

Postipaketteja x2

Posti toi meille eilen kaksi odotettua pakettia. Toisesta paljastui aiemmin jo manostamani koiranruoat Hau Hau Championilta. Toisesta löytyi muutama päivä sitten tilattu uusi tutka, joka ei nyt sitten ilmeisesti kovin hääppöinen ollut. Pitää nyt katella mitä tuolle tehdään ja että pääseekö Virkku vielä viikonloppunakaan metsälle. Vielä en hirveästi voi kertoa kummankaan paketin sisällöstä, koska tutkan kohtalo on tosiaan vielä vähän auki, eikä ruokasäkkejäkään ole vielä avattu. Luultavasti olen jo seuraavaa postausta kirjoittaessa paljon viisaampi asioiden suhteen.


Virkun kanssa treenailu on jäänyt hyvinkin nollaan, eivätkä vuorokauden tunnit välillä tunnu riittävän omiin töihinikään. Ehkä vain myönnän katkerasti sen, ettei aikani riittäisi vielä siihen omaan koiraan. Huomenna pääsen sentään pyörimään kehään Oliver-sheltin kanssa Kannuksen mätsäreissä. Sieltä ainankin saatte kuvia ja tekstiä luettavaksi :)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Mitä syvemmälle meet sitä enemmän sulle selvii

En olisi välttämättä halunnut kokea yhden ja kolmen välistä aikaa, mutta tunne ennen puolta neljää taas olikin sitten jo vähintäänkin kokemusen arvoinen! En oikein tiedä mitä tästä postauksesta tulee, sill'ä en taida vieläkään ajatella aivan selkeästi, mutta yritettävä nyt on ainakin!

Iskä ja Virkku olivat lähteneet metsälle jo ennen kuin heräsin. Kun yhden jälkeen tulin koulusta kotiin, näin auton pihassa ja tarhan oven auki. Oletin tietenkin iskän ja Virkun tulleen metsältä, ja että tapaisin talossa kahvia hörppivän iskän ja sohvalla onnellisena nukkuvan koiran. Valitettavasti näin ei ollut.

Iskä sanoi heti, että Virkku oli vielä metsässä - hukassa. Tutkan signaali oli kadonnut kymmenen jälkeen. Ennen kymmentä Virkku oli ajanut hyvin oudolla äänellä, joka ei ollut pelkohaukkua, mutta joka kuitenkin oli hyvin kaukana normaalista ajosta. Äitille iskä oli soittanut jo kymmeneltä tutkan vaettua, mutta mun koulupäivää nuo eivät halunneet pilata. Noh, ehkä näin olikin parempi, vaikka kotiin tullessa shokki oli aikalainen kun pikkuhiljaa aloin sisäistämään asiaa.

Kun äiti tuli töistä, lähti iskä pakolliselle käynnille Kokkolaan ja me lähdimme äitin kanssa metsään Virkkua etsimään. Sain ihme ja kumma ajateltua edes jossain määrin järkevästi ja pidettyä pääni kylmänä, vaikka äitin mielentila olikin jotain aivan muuta jo tuossa vaiheessa. Ei siinä, tottakai muakin huoletti ja paljon! Matkalla lisäilin katoamisilmoituksia ympäri nettiä puhelun toivossa.

Pysähtelimme vähän päästä kokeilemaan tutkausta metsätien varrella, vaikkei signaalia löytynytkään. Paikassa, johon iskä oli jättänyt Virkulle maton, pysähdyimme kunnolla. Huutelin ja viheltelin keuhkot kipeiksi siinä vaiheessa, mutta mitä pienistä. Koira oli löydyttävä. Jatkoin huutelua ja viheltelyä vielä seuraavillakin etapeilla - tuloksetta.

Kun lähdimme ajamaan paikasta, jossa pysähdyimme pitemmäksi aikaa kävelemään ja ajoimme erään tutun metsämiehen kämppää kohti siinä toivossa, että mies olisi siellä, jotta voisimme infota tätäkin Virkusta, tajusin, että joku, koirankokoinen juoksi meitä tietä pitkin vastaan sadan metrin päässä. Hyppäsin autosta ulos ennen kuin äiti ehti pysähtyä ja lähdin juoksemaan otusta kohti. Se todella oli Virkku, väsynyt mutta onnellinen. Ja kunnossa oleva. Vaikka tähän asti olin pysynyt suunnilleen kylmäpäisenä enkä aloittanut epätoivoista itkemistä, nyt en voinut mitään sille, että juostessani koiraa vastaan vuodatin kunnon Niagaran. Virkku oli kunnossa!!

Virkku juoksi suoraan luokseni ja läimäytti rapaisen tassunsa valkeaa paitaani vasten. Sitten yritin avata pakumme sivuovea, mutta koska se ei auennut, Virkku hyppäsi etupenkille. Palasimme vielä hakemaan iskän jättämää mattoa metsästä. Tällä välillä Virkku jo oli tällännyt itsensä kerälle kapealle penkille. Kun äiti oli saanut maton tällättyä takapenkille ja sivuoven auki, päästin Virkun autosta, mutta sepä ei halunnutkaan vaihtaa paikkaa ilman pientä jaloittelua, vaan syöksähti suoraan juomaan. Ojassa vilvoitellessaan se sitten rapasikin itsensä aika taidokkaasti ja äiti käytti sitä toisessa ojassa vähän putsailemassa tassujaan.

Kotona Virkku pääsi suoraan suihkuun ja nyt se sitten nukkuukin onnellisena ruususen unta sohvalla - juuri kuten olin iltapäivälläkin kuvitellut. Heti tutkan vaiettua iskä oli soittanut metsäkaverilleen, joka on useasti ollut Virkun kanssa metsällä, ja jolle Virkku on melkein yhtä tärkeä kuin oma koira. Kyllä sen puhelun aikana oli tullut manattua kaikki mahdolliset suurpedot hyyyyvin alas, varsinkin kun Lampilla liikkuu nyt pantasusi. Helpotus oli aikalainen molemmissa päissä puhelinta, kun äiti ensin soitti iskälle ja iskä jatkoi uutisen metsäkaverilleen.

Kuvat mökillä otettuja täytekuvia

VIRKKU KYYDISSÄ!!

Niille, jotka näkivät edellisen postauksen: IRKKU LÖYDETTY TÄYSIN KUNNOSSA!!<3

KADONNUT TOHOLAMPI!!!!

Virkku lähti aamulla Toholammin Tiilikkalaan/Isoniemelle metsälle. Tutka mykistyi arvaamattomasti ja koira on edelleen teillä tuntemattomilla. Kaikki havainnot 0453152766!!! Koira on kiltti, muttei välttämättä anna vieraalle kiinni.

torstai 5. syyskuuta 2013

Haaste I - kysymyshaaste

Sain kaksin kappalein haasteita ja toteutan näistä nyt ensimmäisenä tämän blogissa useammin aiemminkin olleen 11 kysymyksen haasteen. Eipä siinä sitten muuta kuin vastailemaan ja kyselemään! Haaste tuli Taivaanrannanmaalarilta.

1. Mistä keksit koirasi/koiriesi nimen?
Virkku vain tuntui sopivalta kun näin pennun ensimmäisen kerran - pentu oli niiiiiiiin villi, iloinen ja vauhdikas, että nimi oli vähintäänkin osuva. Alunperin Virkuksi oli nimetty aiemmin kesällä meidän mökillä pyörimään tullut irtopystykorva.

2. Onko sinulla jotain haaverotua? Jos on, niin mikä?
No jos joku ei ole vielä tietoinen, niin haaveilen hyvinkin palavasti omasta tervuerenistä ♥

3. Millainen on koirahistoriasi (onko sinulla ollut aikaisemmin koiria, jos on, niin millaisia)?
Kolme ajokoiraa ennen Virkkua. Yritän jossain vaiheessa koota kolmikosta postausta, vaikkei yhdestä kuvia meinaakkaan löytyä ja tiedot ja muistikuvat ovat hyvinkin hataria.

4. Lempikoiraharrastuslajisi? Miksi pidät juuri siitä?
Rally-toko, koska se on vähän suurpiirteisempää kuin toko ja tarpeeksi monipuolista ja vaihtelevaa!

5. Mikä on helpointa koirassasi/koirissasi?
Helpointa... Eipä ole tullut ennemmin ajateltua. Virkku on normioloissa hirmuisen rauhallinen ja helposti ohjailtava.

6. Entä vaikeinta?
Riistavietti ja energisyys, sekä pentuna huonosti tehty sosiaalistaminen muihin koiriin. Eli yksinkertaisesti kulkeminen muiden koirien läheisyydessä.

7. Luettele lempikoirarotusi jokaisesta roturyhmästä?
FCI1 - no se tervueren, FCI2 - kääpiösnautseri, FCI3 - westie tai cairni, FCI4 - pitkäkarvainen kaniinimäyris, FCI5 - suomenlapinkoira, FCI6 - yllätysyllätys suomenajokoira, FCI7 - irlanninsetteri, FCI8 - cockerspanieli, FCI9 - ranskanbulldoggi, FCI10 - saluki.

8. Millainen koiranomista/kouluttaja olet?
Apuva.. Määrätietoinen ja tiukka. Jos joku on kiellettyä, se myöskin on kiellettyä.

9. Onko sinulla jotain tavoitteita koirasi/koiriesi kanssa, jos on niin mitä?
RKT1 olisi tietenkina ivan mahtava, mutta saa nyt nähdä ollaanko me koskaan pääsemässä niin pitkälle.

10. Mitkä olivat/ovat sinulle tärkeimmät kriteerit koiraa hankkiessa?
Terveys ja luonne, koska edellinen koiramme oli sekä arka että sairas. Haluan ehdottomasti nähdä molemmat vanhemmat ennen pennun ottoa.

Kuten haasteen kuvaukseen kuuluu, keksin tähän nyt 11 kysymystä, joihin vastaamaan haastan 7 koira-/eläinblogia.

1. Millaista arkesi olisi, jos et olisi lemmikin omistaja?
2. Hauskin tai mieleenpainunein tilanne johon lemmikkisi on jotenkin liittynyt?
3. Jos lemmikkisi elämästä kirjoitettaisiin kirja, mikä kirjan nimi olisi? Miksi?
4. Jos alkaisit jalostamaan omaa rotua (esim. koirarotu), millaisia ominaisuuksia rodullasi olisi?
5. Miten nimeäisit em. rotusi?
6. Onko lemmikilläsi joku eirtyinen piirre, joka tekee siitä silmissäsi juuri sen maailman täydellisimmän eläimen?
7. Jos lemmikkisi olisi joku väri, mikä se olisi?
8. Entä mikä karkki/herkku lemmikkisi olisi?
9. Entä vuorokaudenaika, vuodenaika tai kuukausi?
10. Millaisessa tilanteessa olet miettinyt, miksi ikinä otit minkään sortin eläintä itsellesi, vai oletko selvinnyt ilman tällaisia ajatuksia?
11. Mikä on lemmikkisi lempipaikka?

Haastan seuraavat blogit:
Taika & Iiris
Partojen pakinat
Never forget to smile
V I N S K I
.karvakoevet.
As mad as my Rabbits

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ilmaisateria by MUSH

MUSH tarjoaa ilmaisnäyttelitä MUSH B.A.R.F Vaisto® -koiranruoastaan. Elkäähän siis jättäkö tilaisuutta käyttämättä!

100 % luonnollinen koiranruokaa - MUSH

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kauan odotettu näyttelydepyytti!

Mikäli joku on vielä välttynyt tältä näyttelyhehkutukseltani, niin pohjustanpa tätä sen verran, että pääsimme eilen Mutkun kanssa käymään ensimmäisissä PET-näyttelyissämme Limingassa. Reissu oli hirmu mahtava, enkä voi sanoa sitä millään muotoa turhaksi!

Aamulla lähdimme puoli kahdeksan aikaan Kannuksesta kohti Liminkaa Astan, Marin ja 19 hamsterin kanssa. Eipä tullut takapenkillä yksinäistä!

Matka meni nopeasti ja vähän yhdeksän jälkeen olimme jo näyttelypaikalla. Jälki-ilmosin Mutkun ja kiikutin boxin pöydälle. Jännittäminen voi alkaa. Arvostelu aloitettiin vasta kymmenen jälkeen ja Mutku taisi päästä arvosteltavaksi yhdentoista aikoihin. Jännitys oli huima ja reaktio varmaan näkemisen arvoinen, kun näin arvostelulomakkeessa EH+'n - meillä Mutkulla oli vielä mahdollisuus sijoittua! Sijoittuneet tuomari päätti vain vähän aikaa Mutkun arvostelun jälkeen, mutta itse tuloksia saimme odottaa tunteroisen. Tämä väli oli jännitykseni kannalta kaikista tuskaisinta aikaa, enkä vain voinut seisoa odottamassa. Tässä välissä taisin tehdä päivän shoppailut As Mad As My Rabbits blogin pitäjän myynneistä. Mukaan tarttui riippumatto, tikkaat ja puinen silta/tmv. Kuvia laittelen, kun saan dunan jotenkin järkevästi järjestykseen. Ostin myöskin kaikki myynnissä olleet Leukapussien vanhat numerot.

Kun tuomari oli pitänyt taukonta, alkoi tulosten julkistus. Ensin jaettiin erikoispalkinnot, sitten kunniamaininnat. Yksi kunniamaininta meni Marin Mikra-robolle kokonaisuudeta. Sitten alkoikin sijoittuneiden luettelu. Ensimmäisenä palkinnon sai viidenneksi sijoittunut Rilla. Olin jo suunnilleen menettänyt toivoni, koska en oikein uskaltanut uskoa omiin hoitotaitoihini vielä. Yllätyksekseni tuomari kuitenkin ilmoitti meidät neljänsiksi ja reaktioni olisi ollut hyvinkin taltioimisen arvoinen, kun lopulta pääsin umpi onnillesena hakemaan vihreää ruusuketta. Kolmanneksi tulleesta en tiedä mitään, mutta ensimmäinen ja toinen sija menivät Astan hamsuille Ismolle ja Sulolle.

Enpä siis olekaan epäonnistunut Mutkun hoidossa, eniten jännitin hampaiden katselua, mutta hyvin antoi Mutku nekin tarkistaa. Arvostelu oli seuraavan lainen:
Yleiskunto Mukava massa. Voisi olla lihaksikkaampi.
Turkki Tuuhea ja tiheä. Hajurauhanen hieman kellertää.
Korvat, silmät, hampaat Pienet ruttukorvat. Hyvät hampaat. Kynnet leikattu.
Käsiteltävyys Mukava käsitellä. Rauhallinen.
Yleisvaikutelma Hieman uninen tapaus
EH+ PLH4