Instagram

torstai 31. lokakuuta 2013

...ja onnettaren suosiossa tänään on...

...Maruska!!

Onnittelen Hau Hau Championin näyteruokapakkausten voitosta. Otan yhteyttä sähköpostitse. :)

Kiitos myös kaikille arvontaamme osallistuneille :)

tiistai 29. lokakuuta 2013

R Ä H I N Ä R Y H M Ä: Sairaan kiva koira | avautumista jalostuksesta

R Ä H I N Ä R Y H M Ä: Sairaan kiva koira: Eilinen " koirien salattu elämä " dokkari herätti jälleen ajatuksia koirien jalostuksesta. Aikanaan kun tv:ssä näytettiin dokkari...

Eih ja voih, tuota postausta ei voi sanoa millään tavalla mahtavaksi, sillä aihe on koira-aiheista sieltä pahimmasta päästä - koirien sairaaksi jalostuksesta. Ylistysadjektiivien sijaan postausta voi kuvata pysäyttäväksi, hyvin pysäyttäväsksi. Miksi koirien tilanne on päästetty näin huonoksi?

Koska Jonnan postaus ei jätä ketään kylmäksi, en enää ala ottamaan aiheeseen yleisesti kantaa, koska olen aivan sanoilla linjoilla Jonnan kanssa. Sen sijaan haluan vähän avautua siitä, mitä mieltä olen ajokoirien tämänhetkisestä tilanteesta.

Kuten kaikissa nykypäivän roduissa, ajokoirissakin perinnölliset sairaudet lisääntyvät pelottavaa tahtia. En voi koskaan unohtaa sitä, kuinka jouduimme luopumaan Kaisasta perinnöllisen sydänvian vuoksi aivan liian aikaisin. Tämän lisäksi Kaisa joutui kärsimään koko lyhyehkön elämänsä ajan arkuudestaan ja epäluuloistaan kaikkea outoa kohtaan. Surullista, hyvin surullista. Eihän tuota hirveää kärsimystä huomannut ennen kuin Virkku tuli ja sain kokea sen, kun ei tarvitsekaan sterssata koiran arkuutta.

Vaikka ajokoirien arkuuskin on lisääntynyt, olen sentään pitänyt ajokoiria suhteellisen terverakenteisena rotuna. Valitettavasti näin Seinäjoki KV'ssa jotain hyvin järkyttävää. Kehään tuotiin koira, joka oli erittäin ylipainoinen, raskasrakenteinen ja lyhytjalkainen. Lisäksi nartun kyynärpäät olivat jotain aivan hirveää takakulmauksista puhumattakaan. Vaikka ensin ajattelinkin olla julkaisemasta tästä koirasta kuvia, en vain voi sanoin kuvailla sen ulkonäköä.



Mistä tälläisiä koiria edes tulee? Miten tähän pisteeseen on päädytty? Milloin ajokoiran rakenne on päästetty näin pitkälle? Onneksi tämän näköiset koirat ovat vielä hyvin harvassa, mutta jo yhdenkin näkeminen aiheuttaa puistatusta ja huolta.

Mutku videoa ja kuulumisia

Onpa taas ollut taukoa päivittelyssä, mutta ilma on ollut niin huono, ettei treenaamaan ole päässyt, eikä mitään blogiin asti raportoitavaakaan ole tapahtunut. Tajusin tässä kuitenkin Mutkun dunaa siivotessa, etten ole vieläkään edes kuvannut Limingan näyttelyreissulta ostamiani kiipeilyjuttuja. Siksipä päätin ottaa Mutkun dunasta videon, jotta pääsette perille siitä, miltä tuon asumus tällä hetkellä näyttää. Ruoka-annos näyttää harvinaisen tylsältä, kun tänään sattui olemaan pilttipäivä. Mutku pääsee pikaiselle proteiinikuurille vielä ennen Limingan seuraavia näyttelyitä, joihin me nyt pienistä kyytipropleemista huolimatta päästään! Saa nähdä mitä tuostakin sitten tulee...:D



Konttorihiiri :>

Tänään kotiin tullessani sohvalla odotti metsäpäivästä umpiväsynyt ajokkipoitsu ♥ Väsymyksestä huolimatta tuo jaksoi hivuttautua sen verran luokseni, että välttämättömän haistelut ja moikkailut tuli tehtyä. Pian sen jälkeen, kun Virkku heittäytyi takaisin sohvalle, alkoikin tasainen tuhina ja unen näkemisestä kielivä tassujen nykiminen :3

Käykäähän muuten lueskelemassa mahtava postaus Whipped-blogista!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Yllättäviä kehäkierroksia Seinäjoki KV'ssa!

Huoh. Nyt on nähty Seinäjokea kahtena päivänä peräkkäin taas sen verran, että voi hyvillä mielin jäädä odottelemaan ensi vuoden Seinäjoki KV'ta. Viikonloppu oli täynnä yllätyksiä, ja pääsinkin kiertämään kehää useammin kuin olin suunnitellutkaan.

Lauantaina menin siis esittämään ajokoiraa, jonka ennuste onnistuneelle handlaukselle oli erittäin pieni. Koira oli täysin tuntematon, eikä sen kanssa oltu touhuttu oikeastaan mitään. Se oli Seinäjoella ensimmäisen kerran näyttelyissä (& ihmisten ilmoilla!), eikä sen kanssa oltu treenattu näyttelykuvioita ilmeisesti yhtään.

Aamulla herätyskello soi 5.40 ja kuuden aikaan löysin itseni kyytiä odottelemasta tien varresta. Onneksi kyyti oli aikataulussa, enkä ehtinyt kauaa kylmässä värjötellä. Lampilta ajoimme talvisessa kelissä Veteliin, missä vaihdoimme autoa ja otimme koiran mukaan. Uudella autolla ajoimme Lappajärvelle, mistä eräs ajokoiramies tuli vielä kyytiimme. Ennen Lappajärveä jouduimme odottelemaan hetken, kun metiköstä nostettiin sinne lentänyttä mersua, ja rekka oli keskellä tietä poikittain.. Sieltä saimme sitten ajella suorilta Seinäjoelle. Olimme paikalla jo ennen puolta kymmentä. Kahvit hörpittyämme kävimme hakemassa koiran näyttelypaikkaan tutustumaan. Yllättävän rennosti tuo ihmis- ja koiravilinän otti. Törmäilin kehän laidalla tuttuihin. Kun kävin kokeilemassa Aapea ulkona, tajusin tilanteen surkeuden - koira ei liikkunut missään määrin nätisti, eikä se antanut asetella itseään. Mahtavaa.



© Emma M

Ennen käyttöluokan uroksia joku kuljetti Aapea koko ajan ympäri Seinäjoki Areenaa, jotta koira edes jossain määrin oppisi kulkemaan. Seisottamisen kanssa ei alettu taistelemaan - koira esiintyisi miten esiintyisi. Kehään menin ilman mitään odotuksia. Ensimmäinen seisotus meni.. noh.. kaikkea muuta kuin mallin mukaan! Kun tuomari tuli tutkimaan koiraa, tein ensimmäisenä selväksi, ettei kyseessä ole oma koirani :D Aape ei oikein olisi halunnut antaa mitata itseään, eikä hampaita taidettu katsoa ollenkaan. Yksittäis liikkeissä vedettiin vain yksi kierros ympäri. Aape liikkui ihan kivasti, eikä juossut yhtään kertaa päin, kuten aikaisemmin aamulla, mutta maatahan tuo olisi halunnut haistella. Tuloksena oli sääli H, jotta Aapesta saataisiin käyttövalio. En ole tuohon handlaukseen millään tavalla tyytyväinen, mutta mikäs siinä, kun se riitti omistajalle.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan sunnuntaina mun piti kisata junnujen SM-osarissa Jilly-nimisellä mu-ho kääpiösnautserilla ilman muita kehäkäyntejä. Lauantai-iltana sain kuitenkin viestiä eräältä buhund kasvattajalta, joka tarvitsi handleria. Mikän siinä, suostuin tottakai.

Tänä aamuna lähdimme matkaan huomattavasti ihmismäisempään aikaan ja olimme perillä puoli yhdeltätoista. Suunnistin heti buhundkehille, mutten löytänyt ketään, jonka olisin voinut tunnistaa etsimäkseni kasvattajaksi. Niimpä suuntasin käppänäkehälle, mutten löytänyt sieltäkään etsimääni kasvattajaa. Lopulta kuitenkin löysin näyttelyvihon avulla buhundien luo, ja pian sen jälkeen bongasin snautserikasvattajankin. Buhundien kanssa ei enää tarvittukaan handleria, joten lähdin tutustumaan tulevaan junnukoiraani.

Lähdin katsomaan Jillyä, mutta puolivahingossa päädyinkin rotukehään erään toisen käppänänartun kanssa. Esittäminen tuli _täysin_ puun takaa, ja tiedän, että se ei näytteänyt kovinkaan ammattitaitoiselta. Järkytyin tajutessani kehässä, ettei tuomari olekaan suomen kielinen. :D Tämä ei onneksi tuottanut ongelmaa, vaan sain Nanan (Afunique Qaanaaq) esitettyä luokan kakkoseksi. Lopputulos oli ERI2 SA PN2 vara-CACIB. Pientä hiontaa handlauksessa kuitenkin oli, mutta onneksi näitä juttujen kanssa oli reilusti aikaa työskennellä ennen junnukehää, sillä koska olimme jo Nanan kanssa tutustuneet toisiimme, päätin ottaa sen junnukaveriksi.

Kun junnut vihdoin ja viimein alkoivat, otti tuomari meidät kaikki 40 vanhempaa junnua aluksi kehään Nana seisoi nätisti ja liikkuikin tosi näppärästi yhteisliikkeissä. Saimme jäädä heti kehään, kun tuomari otti ensimmäiset kymmenen yksilöarvosteluun.

Yksilöarvostelussa Nana oli aluksi pöydällä. Tuomari loi yleissilmäystä ja käski näyttää hampaat. Näyttö meni toooosi hyvin, sillä miltei joka kerta kun oli tätä ennen kehää harjoitellut, olin vain eksynyt partameren joukkoon. :D Nyt koko hammasrivi näkyi kuitenkin hienosti ensimmäisellä kerralla. Tämän jälkeen tuomari käski kertoa jotain rodusta, jonka jälkeen otin Nanan pois pöydältä. Tiesin, että tuomari tulee teettämään kolmion, enkä vain ilmeisesti keskittynyt tekemiseeni tarpeeksi. Lähdin jostain tuntemattomasta syystä tekemään kolmion ensimmäisestä sivusta aavistuksen kaarevaa, mikä sitten lopulta kostautuikin meidät pudottaneeksi virheeksi.


Kun kaikki kymmenen oli yksilöarvosteltu, mentiin vielä kierros yhdessä. Tuomari luetteli numerot, jotka jäivät vielä kehään, emmekä me olleet tässä joukossa. Arvostelussa kaikki muut kohdat olivat ERIä, paitsi yksilöliikkeet. Kommenttina oli "Kiinnitettävä huomiota koiran suoraviivaiseen liikkumiseen." Näin tällä kertaa. Olin kuitenkin todella tyytyväinen meidän suoritukseen ja viikonloppuun muutenkin. Sain koko viikonlopun aikana monta uutta eistystarjousta - kolmelta kasvattajalta ja kahdelta omistajalta. Mahtava viikonloppu siis, kiitos kaikille mukana olleille! :)

torstai 17. lokakuuta 2013

är här snö?





Jos joku lumikammoinen ei ole vielä ehtinyt ikkunasta tänään ulos katsoa, niin ei kannata - kyllä siellä ihan oikeasti on vähän lunta. Pitihän tuota heti käydä kuvailemassa Virkun kanssa, olihan tuo niin mukavan valkoista, vaikka vihreä nurmikko mukavasti pilkottikin lumihunnun alta. Kuvia tuli paljon, mutta kyllä niitä katsellessa tuli moneen kertaan mietittyä, milloin viimeeksi olen ottanut niin paljon huonoja kuvia. Oikeasti. Liki 300 kuvasta jäi kameraan vain 18 ja näistäkin iso osa pääsi poistoon kun siirsin kuvat koneelle. Huoh. En voi muokkauksen jälkeenkään sanoa, että olisin tyytyväinen kuviin. Ehei, todellisuudessa vain pari kuvaa oli mielestäni oikeasti hyviä, sellaisia joita olisin halunnutkin ottaa. Nyt julkaisen kuitenkin useamman, sillä huonommistakin kuvista välittyy se fiilis, mikä Virkulla oli. Kuvailun ohella Virkku sai treenailla kongin käyttöä, ja kyllähän tuo siltä onnistui, kun sisältä löytyi vähän jäädytettyjä hirvenlihasuikaleita. Välillä kongin kanssa innostuttiin jo vähän leikkimäänkin.















Eilen ostin Mutkulle uuden juoksupyörän, joka aiemmin tänään julkaistussa postauksessa vilahtikin. Pyörä on miehisen punainen metallipyörä, josta sain pienellä rasvailulla aivan äänettömän. Vanha muovinen juoksulautanen sai lopputilin, koska Mutku jyrsi sitä aivan järkyttävästi. Tällä hetkellä tahti oli sen sorttinen, ettei pyörän jalustasta olisi enää jouluna ollut mitään jäljellä.. Illalla kun aloin juttelemaan piiperölle ja tein sille päivittäistä läpitutkimista, huomasin sen mahanalusen olevan hirmu likainen. Aikaisempaa rauhanen ei ole alkanut sotkimaan Mutkua, mutta nyt mahassa oli ihan kovettuneita "ryynejä". Eipä siinä sitten muuta kuin hamsulia pesemään. Mutku oli kaikkea muuta kuin innostunut asiasta, ja kiipeilikin aina mahdollisuuden tullen lavuaarista mun hihoja pitkin hartioille piiloon kastellen siinä samalla munkin vaattet. Lopulta, kun pesuoperaatio oli suoritettu, Mutku pääsi kuivattelemaan itseään puuvillaharson sisälle. Voi pientä, kyllä se tykkäsi uudesta pesästään. :3



Kuvatunnissa 16.10.2013

Vaikkei tämä blogin teeman rajoihin kuulukkaan, julkaisen jo pitkäksi muodostuneen tauon jälkeen täällä taas kuvatunnissa kuvat eiliseltä. Ideana oli siis ottaa tunnin väliein kuva siitä, mitä milloinkin olin tekemässä.


KLO 10.02 - Olin heräillyt joskus puoli yhenkäsn aikoihin, mutta tajusin kuvatunnissapäivän vasta nyt tehdesäni jotain puhelimella..


KLO 11.05 - Tulin lenkiltä Virkun kanssa ja vertailin objektiivien hintoja.


KLO 11.59 - Treenailin vähän Virkun kanssa sisällä. Laitoin sille äitin kylältä hakeman strong holdin niskaan.


KLO 12.47 - Lähettiin Kokkolaan. Oltiin Kannuksessa menossa


KLO 13.49 - Kattelin Cittarissa Adidaksen vaatteita.


KLO 15.01 - Oltiin Emmin kanssa syömässä. Olin ostanut ihanat BK'n talvitennarit :3


KLO 15.58 - Ooteltiin, että päästäisin leffaan, mutta tajuttiinkin olevamme tunnin liian aikasissa :s


KLO 16.54 - Biorexillä taas. Tällä kertaa oikeaan aikaan (y)

KLO 17-19 - Leffassa

KLO 19.53 - Oltiin tulossa Kokkolasta kotia. Sato lunta!!


KLO 21.07 - Katoin Salkkareita ja lueskelin blogeja


KLO 21.57 - Asensin Mutkulle uutta juoksupyörää. Näköjään itse käyttäjäkin oli sitten tunkenut kuvaan...

tiistai 15. lokakuuta 2013

Mutkun Mikä-Mikä-maa

Kuvailin Mutkua pitkästä aikaa ihan vain kun se touhuili omiaan ja voi että ♥ Pieni eksyi äitin neulosten sekaan ja voi sitä kun se sitten sieltä lankojen seasta kuikuili kameraa :> Enää salamakaan ei ollut sen mielestä niin järkyttävän kauhistuttava.

Kun Virkku nukkui sohvalla mettäpäivän uupumusta rauhassa pois, äiti kävi vähän haistattelemassa sille Mutkua. Virkku on sen ei_niin_mallikelpoisen alun jälkeen ottanut Mutkun olemassa olon hirmu helposti, eikä se ole suuremmin pikkuhiirestä välittänyt. Eipä tuo välittänyt nytkään. :> Virkku vain katteli Mutkua, tai haistoi välillä nätisti. Siinä kaikki. On mulla upeita poikia ♥

Virkun iho on mennyt jälleen huonommaksi. Aamulla laitoin Maalahteen Johannalle sähköpostia tuosta. Hän suositteli ottamaan kilpirauhasarvot Lampin eläinlääkärillä. Aamupäivästä asti äiti on nyt sitten yrittänyt ottaa tuota paikallista kiinni, mutta ei oo vastannut puhelimeen. Toivottavasti huomenna päästäisiin käymään tuossa lääkärillä, koska tuo Virkun rapsuttaminen menee jo niin raa'aksi. :<



maanantai 14. lokakuuta 2013

autumn.

Eipä tätä kuvien täyteistä postausta voi oikein tuota otsikkoa paremmin kuvata.













Tänään sain Emmin kaveriksi Virkkua kuvaamaan. Meilä oli aivan mahtava kuvausreissu, vaikka olihan tuolla vähän vilposta. :> Kun illemmalla me sitten Emmin kanssa saatiin hömppäleffamme katottua ja Emmi lähti kotia kohti, me lähettiin Virkun kanssa lenkille. Siinä jäniksen papanoilla kuorrutetulla mettäaukolla talsiessa tuli pariin kertaan mietittyä, minkä ihmeen vuoksi mää lähin jäniskoiran kanssa semmoseen maastoon? Huoh, nopeasti kiltisti hihnassa sipsuttavasta lenkkikaverista muotoutui korvat vain koristeiksi kasvattanut riistaverinin nelivedolla varustettu metsästäjä. :D Mutta kyllä me kotia selvittiin ihan kunnialla, vaikka metsäkone olikin mun suureksi pettymykseksi tehnyt meidän ihanasta luontopolusta selvää. :< Ehkäpä me vain nöyrinä lenkkeillään pelkästään tuolla tylsällä metsätiellä..













Kuvat viimeistä lukuun ottamatta © Emmi