Instagram

maanantai 29. joulukuuta 2014

lauantai 20. joulukuuta 2014

V I L J O

Sain aloittaa joululomani vastaanottamalla tänä aamuna nuoren cockeriuros Viljon meille täksi päiväksi hoitoon. Viljo oli aivan uusi tuttavuus, mutta onneksi kaikki on mennyt todella hyvin. Väiljo ja Virkku tulevat aivan loistavasti toimeen. :) Kävimme Viljon kanssa kunnon lenkillä kylällä, minkä jälkeen oltiin molemmat niin väsyneitä, että nukahdettiin vierekkäin pesuhuoneen lattialle. :'D Nyt tuo pienoinen nukkuu tuossa jaloissa ja odottelee omistajaansa.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

9vk

Ehdin jo kirjoittamaan siitä, muten ujo Vivace on, mutta nyt kun toissa päivänä päästin tyttösen ensimmäistä kertaa jaloittelemaan dunan ulkopuolelle, muuttui hamsulapsi aivan erilaiseksi. Arkuus oli aivan olematonta. Vivace tutki ympäristöään uteliaana ja tuli ihan nätisti käsivarsille kiipeilemään ilman pienintäkään vinkaisua. Myös kameraa tuo lapsonen tutki hyvin uteliaana. :3 Pieni paljastui todelliseksi putkihamsuksi, ja Vivace ihastuikin oitis keinuputkeen, jonka ideaa Mutku ei oikeastaan koskaan keksinyt.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ensimmäinen viikko Vivacea

Ensimmäinen viikko Vivacen kanssa on nyt takana. Raasu on edelleen niin arka, etten ole pystynyt päästämään sitä kertaakaan irti - valokuvien ottamisesta puhumattakaan. Vivacen käsittely on työlästä, sillä hamsulapsonen ei vain halua antaa kiinni dunastaan. Kylläpä Mutku olikin helppo ensimmäinen hamsteri...

Virkun metsäreissut ovat olleet täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jänikset eivät vain meinaa millään pysyä metsässä, vaan tulevat ison tien varteen. Viimeeksi eilen iskä otti koiran kiinni tieltä erään levikkeen kohdalla. Kun koira oli tullut tielle, vastaan tuli kaksi autoa. Ensimmäinen näki koiran onneksi jo kaukaa ja sai pysäytettyä, mutta toinen auto ei pysähtynytkään niin keveästi, vaan joutui koukkaamaan levikkeen kautta ohi koiran jäädessä autojen väliin. Kiitos niille kuskeille, jotka ennekoivat tilannetta <3

lauantai 6. joulukuuta 2014

Unelmatorttu...?

...alias Vivace! ♥







Parin muuttujan johdosta pääsinkin hakemaan tuota pientä tilantäyttäjää jo tänään Seinäjoelta kasvattajaltaan. Vivace vaikuttaa hieman ujolta, mutta hyvin uteliaalta ja vilkkaalta pikku mumsteritytöltä. Nyt lapsonen on päässyt viipottamaan uuteen kotiinsa Mutkun vanhaan dunaan. Katsotaan jos saisitte huomenna sitää kuulumisia :)





torstai 4. joulukuuta 2014

Tyhjyyden täyttäjä

Mutku, tuo loppujen lopuksi 314€ maksamaan tullut ensimmäinen hamsuni, nukkui viikko sitten pois. Enää ei tunnu niin pahalta. Osasihan tuohon jo jotenkin varautua. Vaikka paha olo onkin jo kaikonnut enimmäkseen, olo on edelleen tyhjä, kun ei ole ketään kelle menisi iltaisin lässyttämään. Nyt tuohon on kuitenkin tulossa muutos. Meille muuttaa pieni tyttönen luultavasti joulukuun 13. päivä. :3 ♥

Lapsukainen on synttynyt jo 15.10. ja tulee Seinäjoelta. Enempää en nyt sitten teille haluakaan vielä paljastaa.. ;)

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tehopyyntiä ja treenikuvia

Lauantaina Virkku pääsi metsälle kuuden metsämiehen kanssa. Yksi miehistä oli käynyt Virkun kanssa metsällä jo keskiviikkona, ja nyt hän halusi esitellä koiran, johon oli täysin ihastunut, muillekin metsäkavereilleen. Miehiä tuli aina Kokkolasta asti.

Kun Virkku päästettiin metsään, ensimmäinen haku kesti puoli tuntia. Ajo oli hyvin kiivasta, ja koira ajatti jänistä usean kertaan ampumaetäisyydellä nuotion lähellä. Jänis lähti tekemään vielä muutaman kilometrin lenkin, ja palasi nuotiopaikalle. Tästäkään ei vielä kaatoa saatu, mutta koira oli vain 50m päässä jäniksestä. Lopulta Virkku ajoi niin lähellä jänistä, että jänis joutui uimaan neljä metriä leveän ojan yli. Koira ei kuitenkaan lähtenyt enää uimaan perässä.

Puolen tunnin päästä ensimmäisestä hukasta Virkku palasi käymään nuotiopaikalla, ja jatkoi haluaan toisaalla. Parin kymmenen minuutin jälkeen ajo lähti taas. Ajo kesti vähän yli puoli tuntia, kunnes ajo tuli ampumaetäisyydelle. Koira sai herkkupalat ja kehuja vauhdikkaasta ja keskeytymättömästä ajosta.

Iskä vei Virkun hakemaan ison ojan toiselle puolella. Koirasta näki heti, että tuolla puolella oli jänis liikkeellä. Vartin päästä ajo jatkui taas. Miesjoukko lähti passiin. Ulkomaalaistaustainen kokkolalaismies lähti passiin iskän ohjeiden mukaisesti, ja kun koira toi jänistä tuota kokkolalaismiestä kohti. Kymmenen minuutin kuluttua tuo mies pääsi ampumaan elämänsä ensimmäisen jäniksen. Virkku sai taas paljon kehuja, oli kuulema aivan uskomaton koira, eikä tällä porukalla pyynti todellakaan jäisi tähän.

Tänään olin aamusta treenaamassa Lampin koiraharrastajien kanssa hakua metsässä. Metsätreenien jälkeen treenasin Virkun kanssa rally-tokoa siskon tyttöni kuvatessa. Treeneistä ei ole mitenkään kauheasti kerrottavaa - kaikki sujui hyvin, vaikkei koira aivan parhaimmassa vireessä ollutkaan.

torstai 27. marraskuuta 2014

R.I.P Mutku

sanaton.

voimaton.

Vielä viikko sitten alakerrassa vipelsi yltiösosiaalinen pienokainen, mutta nyt... enää ei tarvitse olla pelastamassa pientä seikkailija-ninjaa sohvalta tai kenkätelineiltä... enää ei tarvitse suojella villasukkiaan koneella istuessa pieneltä riiviöltä... enää ei tarvitse sulkea tuulikaapin ovea tarkoin ennen ulos menoa, ettei pieni vain saisi vetoa... enää ei tarvitse varoa askeliaan iltaisin alakerrassa, ettei pieni vain jäisi alle.

tuntuu tyhjältä.

Mutku palautui vielä syysloman jälkeisestä sairastelusta, mutta nyt sen aika koitti. Viimeisen viikon aikana Mutku alkoi puremaan. Ensin vain äitiä, mutta viimeisenä iltana sain itsekin osani noista pienistä hampaista. Tuntuu kamalalta ajatella, että vielä eilen tuo pieni jyrsijä roikkui kaikin voimin hampaillaan sormessani, juuri ennen ikiuneen nukahtamista...

Illalla huomasin, että eiliset tuoreruuat olivat jääneet syömättä... ensimmäisellä kerralla kun vein Mutkulle ruokaa, se heräsi vielä ihan pirteänä, mutta kun kävin uudelleen sitä moikkaamassa illan aikana, ei pieni halunnut enää nousta kanamunakennopesästään, vaan painautui vain tiukemmin kerälle. Pelkäsin jo silloin, että kun aamulla heräisin, en löytäisi sitä enää hengissä.

Tuli aamu. Löysin Mutkun samasta pesästään levolliselta kerältä. Mutku ei kuitenkaan enää hengittänyt. Jos jollain voin enää itseäni lohduttaa, niin Mutku sai vain nukkua pois. Olisi ollut paljon kamalampaa löytää pieni niin, että kuolinpaikasta olisi näkynyt sen viime hetkien rauhattomuus ja tuska.

Tuo pieni ehti opettaa paljon. Hyvin paljon. Sain oppia sen kanssa paljon noista pienistä piiperöistä. Nyt oli kuitenkin Mutkun aika siirtyä ajasta iäisyyteen. Niin pahalta kuin se tuntuukin. Saatan tulla kirjoittamaan Mutkusta vielä jatkossa, mutta katsotaan nyt miten tästä lähdetään etenemään...

you don't know what you've got until it's gone

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

K A N N U S ~ toivepostaus

...Kannuksen lukio on laadukas lukio junaradan varrella...

Päätin kevään yhteishaluja tehdessä lähteä ottamaan naapurikunnan lukion laadukkuudesta selvää, ja nyt pian kaksi jaksoa tuota lukiota käyneenä, voin vain puoltaa väitettä laadukkuudesta. Olen siis ollut valintaani hyvin tyytyväinen!

Lähdin naapurilukioon "virallisesti" eläinlääketieteellisen erikoistumislinjan perässä, mutta toisaalta, en ollut koskaan tyytyväinen Lampin yläkoulu-lukio -systeemiin. Nyt en vaihtaisi Kannuksesta takaisin kotikunnan kouluun enää mistään hinnasta. Meillä on Kannuksessa aivan huikea 10 oppilaan eläinlääkislinjalaisten luokka, enkä luultavasti koskaan voi ylistää tuota porukkaa tarpeeksi. Timanttinen tiimi ♥ Meistä vain neljä on natiiveja Kannuslaisia, ja eteläisin tulee Myrskylästä. Kannuksen opettajat ovat opettajia siinä missä muidenkin paikkakuntien opettajat. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Linjatunnit on tuoneet mukavaa vaihtelua perus lukiotunteihin (joita muuten meijän ryhmällä on aivan törkeän paljon ._.). Viime viikon linjatunnilla me käytiin ratsastamassa Torpan tallilla. Joskus meijä tunnit pidetään maaseutuopiston puolella. MSO-tunneilla me ollaan taidettu ehtiä tutustus koira ruuansulatukseen ja luustoon. Linjatunneilla ei varmaankaan ole ehtinyt tapahtua vielä mitään muuta mainitsemisen arvoista.

Parin viikon päästä me linjalaiset lähdetään tutustumaan Oulun yliopistoon. Ah ♥ Laatu reissu tiedossa kun meidän luokalla johonkin lähdetään... :'D Meijän luokka osaa tehdä lukion käynnistä hauskaa, ja vastaanotto meidän helposti lapasesta lähtevää asennetta kohtaan on ainakin toistaseks ollu tosi hyvää opettaien keskuudessa. Porukalla ollaan jo vähän ooteltu ensimmäisen opettajan hermostumista, kun välillä tulee päiviä, jolloin kaikki tunnit menee insidejutuille nauraessa.

Ettäjoo, kiirettä on, mutta lukion käynti Kannuksessa on tuntunut tosi hyvältä! Ilmapiiri tuolla on ollut aivan loistava, ja ruokakin on mahtavaa! ;) Että tervetuloa Kannukseen vain! :) Meidän linjan kuulumisia pääsee lukemaan blogista, ja voipa meistä tykätä facebookissakin! Kunnollisen eläinlääkislinjan esittelyn voitte lueskelle Koirafanituksen joulunumerosta.