Aah mikä kappale, joka kuvaa mun tämänhetkisiä tuntemuksia vaan niin täydellisesti ♥ Taisin todellakin puhaltaa viimeisimpään syntympäiväkakkuuni täysillä, kun sain hamsterin kokoisen haaveen toteutettua, ja sain kotiutettua Mutkun - tuon ihanan uteliaan ja seurallisen pikkuriiviön, joka välttelee kameraa parhaansa mukaan.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Eilen tutustutin Virkun ja Mutkun toisiinsa. Aikaisemmin Virkku ei ollut edes huomannut 'tämän ylimääräisen kammotuksen' olemassa oloa, mutta oli tuon ilme näkemisen arvoinen, kun oudolta tuoksuva pahvilaatikko heräsikin eloon. Olin nostanut Mutkun pesänä toimivassa Lumialaatikossa kuljetusboksiin, kun värkkäsin Virkkua maahan lattialle. Pienen väittelyn jälkeen sain rapisevaa laatikkoa ihmettelevän ajokkipoitsun rauhoittumaan maahan, ja uskalsin nostaa saippuapalamaisen mumsterin alun Virkun ulottuville haisteltavaksi. Aluksi Virkku haisteli Mutkua nätisti ja varovasti. Sitten koira käänsi päänsä pois, ja kertoi ilmeellään tarkan mielipiteen pikkuisesta: "Iyf, vie tuo pois, sehän ei meillä asu!". Kun päästin Mutkun ryöhyämään lattialle, Virkku seurasi sitä tyynenä ja muka välinpitämättömänä katseellaan. Kun rääpäle katosi pahvilaatikon taakse, meni Virkku isällisesti tutkimaan, minne pikkuotus katosi. Kun Virkku alkoi siirtämään raskasta pahvilootaa vähän kovakouraisesti, ajoin koiran eteiseen odottamaan, ja metsästin Mutkun takaisin dunaan. Kun päästin Virkun takaisin huoneeseen, haisteli se joka nurkan, jossa Mutku oli käynyt. Nyt ennen kiinnostamaton dunakin haisi mielenkiintoiselle ja tutkimisenarvoiselle. Eilisen tapaamisen jälkeen Virkku on aina tullut mun perässä alas siinä toivossa, että saisi treffata hamsukaveriaan, joka on nyt alkanut kiinnostamaan enemmän. :)
18 karattii pokis luo shifonkisen värin.
Toissapäivänä tein Mutkulle pilttiä, johon heitän ohjeita myöhemmin blogiin. Mutku on tykännyt mössöstä kovasti, ja mössökökkäreet ovat hävinneet joka murua myöten. Eilen illalla, kun tulin joskus yhedksän jälkeen kotiin, oli Mutku hereillä. Se juoksi aivan järketöntä vauhtia ufossaan. Otin poitsun vapaaksi iltalenkille. Tähän asti suht tylysti Mutkua kohtaan käyttäytynyt äitikin innostui nyt tulemaan lattialle lässyttelemään Mutkulle. Laitoin lattialle about puolitoistametrisen kangasrullan pahvihylsyn lattialle, ja voi että Mutkulla oli kivaa, kun se sai juosta putken päästä päähän, uudelleen ja uudelleen tehden aina pienen lenkin ennen uusian seikkailua.
sain tarkoituksen elämältä, tää on mun tehtävä tääl.
Illalla/yöllä heräsin siihen, että Mutku oli onnistunut kaivamaan puruja ufon alta, ja kallistunut ufo kolahteli dunan reunaan. Eipä siinä sitten muuta kuin järkyttämään pientä juoksuviikaria yllättävällä häiriköinnillä, ja siirtämään juoksulautasta pari senttiä irti seinästä. *Haukotus
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Tänään pörräilin Mutkun kanssa lattialla tehden tutkimusmatkaan suureen ja pelottavaan eteiseen ja leikkien Mutkun mielesstä uskomattoman kivalla pahvihylsyllä. Muutaman kuvankin sain räpättyä, vaikka tuo ryökäle onkin niin armottoman nopea :> Pääsen tekemään tuon kanssa tehoharjoituksia selällään olossa, koska pieni alkaa räpiköimään ja nakertamaan sormia heti, kun sen kääntää kädessä selälleen. Tänäänkin tuota harjoitellessa sain kirjaimellesesti p*skaa niskaan (tai no, käteen...).
Virkku-faneille jouduin pahoittelemaan blogin hiljaisuutta siltä osin, mutta ulkona on ollut inhottavan kylmä, eikä Virkkua ole kiinnostanut treenailla, tai tehdä oikeastaan mitään. Niitä kauan odotettuja kantohankiakaan ei tullut, eikä me päästä seikkailemaan lumikengillä tuonne metsään. :< Lenkkien verran me ollaan uskallettu uhmata pakkasta, mutta muuten meidän aika on mennytkin sisällä ihmetellessä, joskus satunnaisia liikkeitä tehden. Pitäisi jostain tempaista uusia treeniratoja, koska kaikki SuoRatin sivuilla julkaistut ALO-radat on läpi kaluttuja. Pitäisi ehkä itse korjata asia, ja tehdä jotain meille haastavaa. Toisaalta voisin alkaa harjoittelemaan AVO-liikkeitä, vaikkei me siinä kisattaisikaan. Ihan vain omaksi iloksi. Mutta hei! Tuohan olikin koira puolen paras idea pitkiin aikoihin, joten ennen kuin huomaattekaan, luette meidän rally-toko AVO treeneistä ;)
Hups. Tästä postauksesta piti tulla aivan erilainen, mutta innostuimpas kirjoittelemaan vähän alkuperäisen aiheen ohi. Elisii, pääsempä kirjoittelemaan jälleen yhden postauksen lisää :D Nyt pyhitän loppuillan Salkkareille, Mutkun tiirailellu ja koululle. Huomiseksi pitäisi etsiä materiaalia sakalaisen musiikin esittelyyn. Saksassa muuten soitetaan paljon haitaria, ja siellä on orkestereja joka kylässä ;)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti