Instagram

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Epävirallisia rippikuvia feat. Virkku

Nyt on rippijuhlat vietetty ja epäviralliset poseeraukset Virkun kanssa otettu. Virkkuhan osaa tuon poseerauksen jalon taidon, eikä kuvien onnistuminen jäänyt tälläkään kertaa sen käytöksestä kiinni. Kivasti tuli kuvia jo ihan lyhyelläkin kuvaussessiolla. Pitää vielä katella minkälaisen kuvan kelpuutan kiitoskortteihin. Vielä ei oo selvää, onko Virkku lopullisissa kuvissa.

Sekä Virkulla, että Mutkulla oli ihan kiitettävästi ihastelijoita tämän päivän aikana. Siskon tyttöjenkin ensimmäisiä kysymyksiä oli "Missä Mutku?". Mutku oli kuitenkin alkujuhlien ajan piilossa suuremmalta yleisöltä, ja esittelin pikkumumsun kaikille kerralla - eli silloin kun isoset tulivat käymään rippiralleilemassa. Mutku ei näyttänyt paljoakaan oudoista ihmisistä tai äänistä hetkahtava ja olikin aika kauan vieraiden ihasteltavana.


Miks meijän kaikki kuvaukset nurmikolla alkaa näin..?:D

Kun isoset siirtyivät Virkun luo, meni koko koira yhtäkkiä hirmu vaisuksi, vaikka aluksi häntä piiskasi puolelta toiselle aivan äärettömällä nopeudella. En sitten tiedä johtuiko yllättävä vaisuus kitarasta (yksi isosista soitteli tullessaan) vai yllättäisestä mustapukuisten hemmojen piirityksestä. Epäilen ensimmäistä. Virkun vaisuus herätti mielenkiintoisen tilanteen, kun oman isosryhmäni isonen kysyy yllättäen kovaan ääneen "Onko se TYTTÖ!?", jolloin Virkku lähtee korvat ja pää matalana maleksimaan koppinsa taakse kuin kovastikin suuttuen. Pian Virkku tuli kuitenkin mun luo rapsuteltavaksi, edelleenkin vähän masentuneen oloisena, häntä miltei jalkojenvälissä, mikä ei todellakaan ole Virkun tapaista. Myöhemmin koira oli kuitenkin aivan normaali.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

300 postausta & 20 000 katselukertaa!!

Sainpas hyvän syyn tehdä jotain nopeaa kuvanmuokkaustakin vielä tämän kiireen keskellä. Tänään meille tuli siis täyteen 300 julkaistua postausta ja 20 000 katselukertaa! Enpä olisi ihan heti silloin blogin alkuaikoina uskonut tämän tapahtuvan! :) Keskimäärin jokainen meidän postaus on katsottu 66,6 kertaa, mikä on mun mittapuulla ajokoirablogille ihan kiitettävä määrä - vielä kun ottaa huomioon meidän ensimmäiset postaukset, joiden katselijamäärät eivät kohonneet kovinkaan paljoa viittä korkeammiksi. :D

Omatoimista karhutesteilyä ja temppuvideota

Kirjoittelin tässä joku päivä Mutkusta postauksen, ja multa toivottiin videota Mutkun ylivaikeasta tempusta, joten tässähän sitä. Meille saa ehdotella uusia temppuja opeteltavaksi! :)

Mutta sitten tuohon otsikon ensimmäiseen osaan. Täällä päin on pyörinyt noita karhuja suhteellisen paljon (=liikaa!) välillä vähän turhankin lähellä. Muutama talvi takaperin Virkku haukkui karhun pesää keskellä talvea. Ehkä vuosi sitten Virkku ei päästänyt mua ollenkaan metsään päin lenkilla, vaan teki täysstopin. Pari päivää sen jälkeen parin sadan metrin päähän meidän pihasta oli ilmestynyt karhun p*ska. Tässä jonkun aikaa sitten Virkku oli jälleen käyttäytynyt lenkillä oudosti äitin kanssa ja kuinka ollakkaan, muutaman päivän päästä meille ilmoitettiin juuri siellä olleesta karhusta. Viime syksynä Virkku oli käyttäytynyt metsällä aivan oudosti iskän kanssa, ja yllättävää kyllä, alueella pyöri karhu.

Virkun karhuhälytykset eivät kuitenkaan olleet tämän postauksen varsinaisena aiheena. Eilen iskä oli kantanut meille pihaan moottorisahalla tehdyn, noin metrin korkuisen karhupatsaan. Petsas oli sijoitettuna aika syrjään meidän etupihalla, mutta kuitenkin niin, että sen näki helposti olohuoneen ikkunasta.

Aamulla äiti sitten haki Virkun aivan normaalisti sisälle. Virkku oli jo pihalla tulossa, kun se huomasi karhupatsaan. Aluksi kuului vaan matalaa murinaa, mutta pian karvansa pystyyn nostanut ajokoira alkoi haukkumaan aivan kotiäänellä tunkeilijalle. Äiti vähän naureskeli, mutta Virkku jatkoi päättäväisesti. Kun äippä yritti saada Virkkua moikkaamaan patsasta, meni ajokkipoika pakettiauton takse vahtimaan tunkeilijaa komeaa ääninäytettään jatkaen.

Äiti sitten toi Virkun sisälle, ja tottakai koira meni ensimmäisenä olohuoneen ikkumaan haukkumaan ja murisemaan tunkeilijalle. Olin ite niin väsynyt eilisestä nuortenillasta, etten heränny vielä tähänkään haukuntaan. :D Myöhemmin kun olisin halunnut Virkun ja karhupatsaan kohtaamisen videolle, ei Virkku enää kiinnostunut patsaasta ollenkaan. Meillä on jäänyt treenailut aika vähäksi ylikuuman ilman ja armottoman juhlavalmisteluressin ja -kiireen vuoksi, mutta jes, huomisesta lähtien tätäkin blogia kirjoittelee virallinen rippitiitinen :)

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kuvatunnissa 27JUNE2013

Eihän tämä ihan koirablogin sisältöön kuuluisi, mutta menköön nyt. Ideana on siis ottaa tunnin välein kuva siitä, mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä. Itse vietin eilisen sadepäivän osittain Ylivieskassa ostoksilla.


KLO 9 - Yllättävää, mutta heräsin


KLO 10 - En tehnyt oikeastaan mitään, kattelin puhelimella sähköpostia ja faboa


KLO 11 - Taistelin Linkin Parkin levyjen mukana tulleita lappusia seinälle. Nostalgiahörhöilyissäni kuuntelin kylläkin vanhaa PMMP:tä o.o


PLUS - Virkku katteli surkeana tarhasta sisälle päin, pian ajokkilapsi sitten pääsikin jo sohvalle...:>


KLO 12 - Löysin jostain lisää LP sälää ja asensin niitäkin seinälle. Nyt PMMP oli vaihtunut Tik Takiksi... Älkää kysykö!


KLO 13 - Aloin laittelemaan hiuksia ja valmistautumaan Yliviskaan lähtöön.


KLO 14 - Oltiin lähdössä kiertämään Kärkkäistä


KLO 15 - Juoksin kaupan ja sovituskopin väliä :D


KLO 16 - Käytiin syömässä juustosarvet :3


KLO 17 - Lähdettiin cittarista kotia päin.


KLO 18 - Tultiin kotia ja hain Virkun sisälle


KLO 19 - Kattelin Mentalistin kolmoskautta <3


KLO 20 - Meijän ohi taapersi jäniksenpoikanen :D


KLO 21 - Istuin koneella ja valmistauduin kattelemaan uusinta Mentalistia


KLO 22 - En mennykkään kattelemaan vielä Mentalistia, vaan häröilin Mutkun kanssa.


KLO 23 - Nyt!!


KLO 24 - Yritin nukkua. Aluksi siirryin oman huoneen lattialle kuumuutta pakoon, mutta lopulta nukuin alakerrassa.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Mutkun kuulumisia!!

Sain tänään vihdoin ja viimein revittyä jostain aikaa Mutkun kuvaamiseen. Mitään pitkää sessiota kuvailusta ei tullut, enkä ole täysin tyytyväinen otoksiin, mutta voinpa laittaa ne tämän postauksen täytteeksi. Koska olin yksi Mutkua kuvaamassa, annoin kameran olla automaattiasetuksilla ja kuinka ollakkaan, rakas Canonini oli nakkonut ISO-arvot pilviin... -.-* Mitä siis opimme tästä - onnnistuneeseen kuvauskertaan tarvitaan aina apulainen ja manuaaliasetukset... Niin ja lisää valoa, satuin kuvaamaan Mutkua juuri silloin, kun aurinko oli pilvessä, eikä ikkunasta tullut tarpeeksi valoa. Niin että mikä tässä kuvauksessa olikaan sitä onnistunutta? :'D



Multa jo kertaalleen ehdittiin Petsiessä kyselläkin mitä Mutkulle kuuluu, ja hyväähän sille kuuluu. Pieni oei ole vain täyttänyt mun odotuksia hamsterista, vaan ylittänyt ne reeeeeilusti. Vasta riparilla huomasin oikeasti, miten olin kiintynyt Mutkuunkin, ja vasta leirin jälkeen tajusin koko otuksen ihanuuden :3 Juuri riparin aikana Mutku oli oppinut nuolemaan käsiä - tänäänkin se lupsutteli käsiäni kieli pitkällä, kun menin ottamaan sitä jaloittelemaan sen ollessa herellä. Tein Mutkulle tänään pitkästä aikaa ruoka-annoksen, joka myöskin näytti hyvältä. Muistan suunnitelleeni ennen hamsun hankkimista tekeväni sen joka ruoka-annoksesta erilaisen ja toinen toistaan tyylikkäämmän. Noh, eipä se ihan niin mennyt.

Ennen hamsun hankkimista päätin senkin, että Mutkusta tulisi todellinen agilityhirmu, mutta kun hurahdin agilityyn Virkun kanssa, jäi hitaasti etenevä hamsuagility vähän taka-alalle. Toki me vieläkin välillä mennään esteitä, mutta epäilen vähän, ettei Mutku oikein tykkäisi siitä touhusta... Pitäisi ehkä harjoitella tuota vähän aktiivisemmin ja johdonmukaisemmin niin ehkä se siitä. :D Mutku pääsee päivittäin vähintään kerran juoksentelemaan ympäri huonetta. Aika riippuu täysin päivästä, mutta yleisimmin Mutku on irti varmaankin sen puoli tuntia. Mutkullahan olisi käytössään koko alakerta, mutta onneksi tuo pysyy pelkästään tietokonehuoneessa, jossa ei ole enää piilopaikkoja, joista en hamsua löytäisi.

Mutku osaa tulla säännöllisen epäsäännöllisesti luokse kutsusta (lue: tulee jos huvittaa/ei osaa tulla :D). Vaikkei luoksetulo vielä onnistukkaan, osaa Mutku jo niinkin huiman tempun, kuin itsensä ympäri pyörimisen vastapäivään :o Miettikää hei tällä hamsterilla on aivot!!:D Nojoo, osais se paljon muutakin, jos vain opettaisin.

Mutku syö päivittäin joko köntin sille tehtyä pilttiä, tai palan parsakaalia. Piltissä on jauhelihaa, hirssiä, tattaria, kananmunaa ja milloin mitäkin vihanneksia. Viikonloppuiksi jätän mumsterille vähintään molemmat (piltti & parsa), välillä enemmänkin ruokaa siementen lisäksi, riippuen siitä, ollaanko me mökillä yksi vai kaksi yötä. Jos lähdemme mökille/johonkin muualle enemmän kuin pariksi yöksi, lähtee Mutku mukaan, tai kaverini käy hoitamassa sitä. Vielä ei ole tätä tilannetta tullut, mutta mökille on hommattu jo aiemmin blogissa näytillä ollut mökkiduna.

Toivottavasti tässä oli nyt Mutku-faneille tarpeeksi kuulumisia. :) Kysellä toki saa, jos jotain oleellista jäi tästä vielä puuttumaan! Loppuun vielä kevennykseksi gifi meidän kuvaussessiosta..^.^

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Banneriarvonnan voittajat!

Ennakkotiedoista poiketen laitan jälleen jakoon kaksi banneria arvontapalkintona. Tällä kertaa arvontaan osallistui 11 henkilöä, joiden joukosta arvoin puolueettomalla Tulisielun arvontakoneella kaksi voittajaa, jotka ovat....

Miira & Asta!!!

Onnea molemmille! Miira otti ja tempaisi arvonnassa kaksoivoiton, mutta en kuitenkaan halunnut antaa molempia palkintoja samalle henkilölle.

Virkku the Mersu-fani

Lähdimme jälleen (yllätyyys) mökille viikonlopuksi. Juhannusta ei tänä(kään) vuonna tullut kovin paljoa juhlittua, mitä nyt jokavuotinen Juhannusajelu tehtiin. Ajeluun sisältyy piipahtaminen Kivijärven aina sopivalla hetkellä auki olevaan huoltoasema markettiin, johon on Juhannuksena päättänyt pistäytyä pari muutakin ostelijaa. Kuten joka vuosi, tälläkin kertaa saimme jonotella kaupassa miltei tunnin. Miten sitä sattuukin lähtemään sinne aina Juhannuksena? :D

Virkun kanssa ei tullut tehtyä oikeastaan mitään, koska en ottanut treenivarusteita mukaan ihan vain sen takia, ettei Virkkua voi pitää mökillä irti. Virkku oli kyllä koko viikonlopun harvinaisen kuuliainen, ja tuntui kokoajan tarkkailevan mun tekemisiä. Ehdin yleensä sanoa sen nimestä vain ensimmäisen tavun, kun koira oli jo vieressä silmät innokkaina kysymysmerkkeinä. :D Elein Virkku pääsi nukkumaan kovan sohjan sijasta mun runkopatjasängylle, ja kyllä tykkäsi. Ajokkipoitsu läsäytti itsensä aivan tiiviisti patjalle, ja laittoi tassut kuonon päälle, ettei kukaan vain raaskisi viedä koiraa tarhaan. :>

Tänään aamupäivällä kävin Virkun kanssa tavallistakin tavallisemman parin kilsan mökkilenkin. Ensin vastaan tuli nissani - Virkku ei välittänyt mitään, jatkoi vain puskien haistelua. Kun olimme jo kääntyneet takaisin päin, lähti takaamme tulemaan Mersu. Eiköhän Virkku menee keskelle tietä seisomaan ja heiluttamaan häntäänsä "tuttu auto - se ottaa kuitenkin meijät kyytiin!!!". Noh, eipä ottanut tällä kertaa. Kolmantena autona perästämme tuli skoda, josta Virkku ei myöskään välittänyt mitään. Mersu-fani(ko?)

Mutta eipä meidän viikonlopusta taida saada muuta irti. Virkun kuvat on otettu tuolta Juhannusajelulta, Mutkun kuvan nappasin riparilta tultuani. Virkku seisoi melkein kaikissa kuvissa kuin sakemanni haistellessaan tuulen tuomia hajuja, mutta ei voi mitään. Vähän on vielä bloggaustaidot ruosteessa leirin jäliltä, mutta ehkäpä ne tästä vähän paranevat viikon aikana. Yritän tehdä Virkun kanssa mahdollisimman paljon kaikkea ennen Rauskia. Niinjahei, meillä taitaa olla jo seuraava rally-tokokoitos tiedossa. Päätin kisailla Virkun kanssa mölleissä siihen asti, että rally-tokosta tulee virallinen laji (=1.5.2014!!!). Tämän jälkeen tavoittelen RTK1 -tunnari. :>








torstai 20. kesäkuuta 2013

Mäyrisvauva Doris: Kun kaikki kääntyi päälaelleen...

Mäyrisvauva Doris: Kun kaikki kääntyi päälaelleen...: (Tapahtunut 18.-19.6.2013. Toivon, että jaksatte lukea pitkän tekstin. Jakakaa tätä eteenpäin! Ei anneta tapauksen unohtua: näin ei saa käy...
;( Suosittelen lukemaan - pistää todellakin miettimään!

Blogihiljaisuus rikottu

Nopeastipas meni viikko riparilla mahtavien ihmisten seurassa! Ei tuosta voinut olla nauttimatta, ja varmasti tulee ikävä tuota väkeä! Leirin aikana sain jo ensimmäisinä päivinä vierotusoireita Virkusta ja Mutkusta, mutta onneksi näin Virkkua sunnuntaina, kun porukat tulivat tuomaan mulle hammastahnaa, jonka olivat päivällä Hirvikoskella käydessään unohtaneet. Twitteriä seuranneet ovatkin jo saaneet muutamia tiedon murusia siinä, mitä viikon aikana on täällä kotona tapahtunut, mutta epäilen syvästi, etteivät kaikki ole siellä asti jaksaneet käydä kuikuilemassa. Jos jotain kiinnostaa se, mitä leirillä tapahtui, löytyy meidän leiriltä leiriblogi (pssssst. mää oon kirjottanut tuon Rakkauspäivä♥ -postin!).

Kuvia en lähtenyt tähän postaukseen tänään erikseen ottamaan, koska a) ulkona sataa b) kamerasta loppui virta. Niinpä ainoaksi kuvaksi jää sunnuntaina ottamani lumialaatuinen kuva Virkun pikavisiitistä leirillä. Yllätyin kuvan laadusta hyvin paljon! Mutta kuitenkin, en ole saanut leirille mitenkään hirveän tarkkaa selostusta tapahtumista, mutta pääpiirteittän tiedän mitä kotona on tapahtunut. Äiti oli hyvinkin innoissaan Mutkun hoitajan roolista, ja hyvin oli niilläkin näyttänyt menneen. Aloitan nyt kuitenkin Virkun kuulumisista. Viikonloppuna porukat oli mökillä, ja Virkku oli jälleen nauttinut olostaan. Lauantain se oli joutunut viettämään aika pitkästi itekseen, koska porukat olivat 'jossain' hakemassa mulle skootteria <3 Illasta Virkku oli kuitenkin päässyt kiertelemään mökkimaisemia ennen kotiin tuloa.

Sunnuntaina me järjestettiin Hirvikoskella oma jumalanpalvelus, jossa meilläkin porukat kävi, mutta koska se hammastahna jäi kotiin, oli tyypit lähteneet vielä illalla ajelemaan, ja ottaneet Virkun mukaan. Virkkuhan oli ollut hienosti koko reissun, ja kun otin sen parkkipaikalla jalottelemaan, oli koira hirmu rauhallinen.

Alkuviikosta (en nyt muista mikä päivä), oli ajokkipoitsu päässyt vähän komentamaan jänistä, joka oli yllättänyt lenkkeilijäkaksikon aivan täysin tiehen maastoutumalla. Uninen kaksikko oli mennyt käymään metsätiellä lenkillä. Äiti oli ollut selin menosuuntaan, kun Virkku oli jäänyt haistelemaan jotain puskaa. Yhtäkkiä koira syöksyykin pusikosta tielle - tietäpitkin oli tullut jänis aivan viereen. Onneksi Virkku kuitenkin oli lähtenyt hienosti pois päin jäniksestä - elokuussa sitten.

Mutkusta äiti on kertonut huomattavasti innokkaammin. Pikku mumsteri on päässyt jaloittelemaan useaan kertaan viikon aikana, ja on se ainankin huomiota saanut. Kun äiti oli mennyt lässyttelemään sille leipomisensa jälkeen, oli pikkumylsy mussutellut tyytyväisenä sämpylätaikinat kynsien alta. :> Muutenkin Mutku oli ollut hirmu kiltti ja sosiaalinen. :]

Tänään pääsin kotiin vähän ennen kolmea, ja syöksyin heti Virkun luo paijaamaan sitä. Kun ennin ikävä oli purettu, kävin hakemassa sisältä herkkuja, ja päästin Virkun pihaan. Hyppyytin pari estettä, mutta koska en ollut varautunut treeneihin, ja nurmikko oli ihan älyttömän liukas, otin Virkun melkein heti sisälle. Nuo esteetkin hyppyytin ihan vain siksi, että Virkulla tuntui olevan niille pyrkyä.

Mutku oli tulossa pesästään pihalle heti mmun äänen kuullessaan. :3 Päästin sen kuitenkin irti vasta, kun olin käynyt kastelemassa itteni ja koiran lenkillä. Ah miten hyvältä tuntukaan lähteä lenkille viikon tauon jälkeen - eihän siinä ees huomannut mitään vesisadetta! Ettepä uskokkaan miten paljon sitä ylimääräistä virtaa ehtii kertyä viikon riparilla, kun ei pääse pihapiiristä mihinkään!!

Kun viimein sain Mutkun ulos dunasta, oli sekin aivan ihana ♥ Pikkumylsy oli hirmu seurallinen, ja oli alussa vahtimassa kaikkia mun liikkuja, ja jyrsi koko ajan varpaita. :> Äwws, kyllä sillä hamsterillakin on aivot ja tunteet! Miten mulle onkaan voinut päätyä kaks näin upeeta ja ainutlaatuista lemmikkiä? ♥

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Täyttä tykitystä

Mun eli tarkotus tehdä tänään Vikrun kanssa treenit, joissa olis ollut kunnon alku- ja loppuverryttelyt, mutta kas kummaa - vuorokaudessa oli jälleen liian vähän tunteja. Näinpä juoksuttelin ja pyörittelin Virkkua aluksi vain vähän aikaa ennen todellisia treenejä. Tein saman myöskin treenien loppuun.

Tein ennen treenejä hienon kirjallisen suunnitelman siitä, miten saisimme treeniaikamme kulutettua tehokkaasti, ja kieltämättä onnistuin siinä yllättävän hyvin! Aloitin opettamalla Virkulle tulevaisuuden kannalta ehkä tärkeitäkin pikku juttuja (=kun heitän narupallon, Virkku ryntää sen perään ja kyllä, meidän pitää ihan opettelemalla opetella tätä). Kun palloilu alkoi maistua puulta, aloin treenailemaan Virkun kanssa takakiertoja molemmilta puoleilta, eri esteillä. Vaikka ollaan treenattu (näitäkin) hyvin vähän, teki Virkku ne hienosti - tai ainankin mun vaatimalla tavalla!

Takakierroista me siirryttiin puolenvaihkoihin takakautta (termit hukassa!). Selkokielellähän tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen este on muhun nähden vähän takaviistossa oikealla, ja toinen on etuviistossa vasemmalla. Virkun pitäisi siis hypätä ensin oikealla puolella oleva este, vaihtaa puolta takakautta ja hypätä vielä vasemmanpuoleinen este. Pikkuhiljaa tämäkin alkoi onnistumaan. Eilen olimme treenailleet tätä jo ilman esteitä.

Hyppytreenien välissä teimme rally-tokon eteentuloa, joka ei meinannut sujua, koska olin jauhanut Virkulla nyt vain perusasentoa, ja käännöksiä, sekä juoksimme narupallon perässä. Pikku pelleilytauon jälkeen jatkoimme agilitytreenejä. Siirsin kolme estettä rinnakkain, ja teetin ne Virkulla "hyppypujotteluna" (voi näitä mun termistöjä...:D). Ensin Virkku siis hyppäsi eteenpäin ensimmäisen esteen yli, mutta kääntyi miltei heti ympäri hypäten toisen esteen mua kohti. Kolmas este hypättiin taas poispäin. Oi että selitänkin hyvin, yritän seuraavaan agilitypostaukseen kehitellä jotain havainnollistavia kuvia. Seuraavaa postausta saattekin kuitenkin odotella reippaan viikon, koska huomenna se alkaa - RIPPILEIRII!!! Kieltämättä Virkkua ja Mutkua tulee ikävä, mutta ehkä tästä selvitään. Ootan jo riparin jälkeisiä treenejä, saa nähdä mitä mää keksin leirin aikana Virkun pään menoksi. :) Muistakaahan kuitenkin osallistua banneriarvontaan viikon aikana!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Verta hikeä ja agilitytreenejä

Tuurin jälkeisenä sunnuntaina porukat päättivät, että lähdettäisiin mökille. Sain Emmin seurakseni mökille. Heti sinä iltana kävimme Virkun kanssa pitkällä lenkillä. Kun illalla eräät tuttumme tulivat käymään, pääsi Virkku esittelemään parhaita puoliaan. Virkku sai treeneihin ekstrahyviä herkkuja, ja meno oli kyllä sen mukaista. Emmi piilotti Virkulle letun palasen mustikan varpujen sekaan ilman, että määkään tiesin sen olinpaikkaa. Olin kuitenkin ottanut letuista käsiini hajua, joista Virkku otti hyvin nopealla nuuhkaisulla vainun, ja löysi letut aivan älyttömän nopeasti. Yllätyin itsekkin. Kuvia ei Virkusta mökkireissulla otettu.

Tänään olikin sitten pykälää viileämpi päivä, ja Virkulla oli virtaa aivan järjettömästi. Niinpä lähdinkin tekemään sen kanssa kovempitempoisia agilitytreenejä muutamalla esteellä. Vaikka intoa oli hirveästi, malttoi ajokkipoika keskittyä ja kuunnella. Treenailtiin muutamia uusia ohjausliikkeitä. Virkku pysyi hienosti irt, vaikka porukat hääräilivätkin pihalla häiriönä. Vaikka pääosin keskittyminen pysyi hienosti, eikä Virkku lähtenyt haahuilemaan hajujen perässä, saattoi se yhtäkkiä maahanmenon yhteydessä alkaa syömään esmes voikukkaa tai käpyä... o.o Seuruu oli kivaa, käännöksiä pitäisi taas alkaa palauttelemaan mieleen...

Yritän riparini aikana kehitellä Virkun pään menoksi jotain uutta erityisesti agilitytreeneihin. Aaln tekemään Virkun kanssa myöskin alku ja loppuverryttelyjä, joita meillä ei aikaisempaa ole tullut tehtyä, vaikken edes tiedä miksi. Ehkä tuo treenaaminen on mennyt alusta asti siihen "se on metsäkoira" -suuntaan, enkä ole tajunnut verryttelyjen tärkeyttä. Nyt kun teen kunnon verryttely, joudun luultavasti suunnittelemaan treenitkin paremmin, jotta saan niihinkin vähän kestoa. Tällä hetkellä meidät treenit kestää ehkä 15min/kerta, mutta parhainpina päivinä noita treenejä on kolmet päivässä. Nyt siis yritän tiivistää nuo kaikki yhteen, ja reunustaa ne kunnon verryttelyillä. Minkälaisia verryttelyjä teidän agilitykoirilla on?

Historian havinaa: Virkun ensimmäinen näyttelyarvostelu

Löysin aamulla Virkun enaimmäisen näyttelyarvostelun kolmen vuoden takaa. Virkku oli silloin siis reilu 2-vuotias. Näyttelyt olivat Pihtiputaalla, ja tuomarina oli Juhani Lappi. Silloin olin vielä niin pieni, ja Virkku oli vielä niin villie, että äiti esitti koiran. Kuviakin tästä tapahtumasta on jossain, mutta koska tietokoneemme näppäimistö otti ja kuoli, ja joudun postailemaan puhelimella, jätän kuvat tietokoneen syövereihin.

Kokonaiskuva hyvä. Kauttaaltaan kevyt kokonaisuus. Oikealinjainen pää, jonka sukupuolileiman tulisi olla selvästi parempi. Tiivis runko. Kuiva kaula. Hieman lyhyt lantio. Riittävä raajaluusto. Hyvät käpälät. Hyvä karvapeite ja väritys. Luonne 1. Kevyet liikkeet. AVO-H

maanantai 10. kesäkuuta 2013

B A N N E R I A R V O N T A | part II

Eilisen jälkeen lukijamäärämme olikin salakavalasti lisääntynyt kahdella lukijalla, enkä ehtinytkään pitämään arvontaa 75 lukijan kunniaksi. Ei sillä että valittaisin, parempi näin!:)

Arvon jälleen bannereita blogiin. Arvonnan osallistumis aika on tällä kertaa hieman suppeampi, mutta se kattaa juuri ajan, jonka itse olen riparilla (= joudutte pärjäämään ilman postauksia!). Arvontaan pääsevät osallistumaan vain blogimme julkiset lukijat. Sillä, seuraatko meitä Bloggerin vai Bloglovin'in kautta, ei ole väliä. Arvontaan pääset mukaan kommentoimalla tähän postaukseen (tai sähköpostilla osoitteeseen mima @ puuhuilu.net) oman nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi. Näin olet arvonnassa mukana yhdellä arvalla. Mikäli haluat tuplata osallistumismahdollisuutesi, ja lähteä mukaan kahdella arvalla, mainosta tätä postausta omassa blogissasi/kotisivullasi. Muistathan liittää osallistumiskommenttiisi linkin mainossivullesi. Kolmannen arvan saat nakkaamalla kommenttiisi parannusehdotuksia/yms. palautetta tästä blogista. Arvontaan voi osallistua myöskin blogi/henkilö, jolle olen tehnyt jo aikaisemmin ulkoasun. Osallistumisaika loppuu 20.6.

Mallibannereita:





sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Tuuri KR 8.6.

Eilen oli sen verran rankka päivä, etten enää illalla jaksanut alkaa kirjoittelemaan blogiin mitään. Olin herännyt aamulla jo ennen kuutta, vaikka kello herättikin vasta varttia vaille seittemän. Lähdimme kotoa kahtakymmentä vailla kahedeksan, ja palasimme kotiin juuri, kun kello oli ehtinyt pyörähtää yhden kierroksen ympäri. Eihän siellä muuten olisi noin kauaa mennyt, mutta porukat innostu jumittumaan jollekkin äitin tutulle Soiniin höpisemään ja hörppimään kahvia. Mulla tuli näyttelyistä jonkun asteen auringonpistos, eikä oli ollut kovin kummonen, mutta mitä pienistä - päivä oli aivan mahtava!:)

Olin näyttelypaikalla jo ennen kymmentä, ja törmäsin melkein heti Emmaan. Siinä me sitten pyörittiin näyttelypaikalla jonkun aikaa, kunnes bongasin Martan bernikehältä. Siinä sitten hopistiin jonkun aikaa, kunnes lähdin suunnistamaan houndikehälle, johon mun junnukoira Cujon piti tulla. Nuorempien junnukehä alkoi yheltätoista, ja kello oli jo kahtakymmentä minuuttia vaille, eikä Cujoa näkynyt. Olin jo etsinyt Cujon omistajan numeron puhelimeen, kun huomasin bassetin ja bernhardilaisen lähestyvän. Valtava Cujo oli saapunut B)

Siinä me sitten höpistiin Cujon omistajan kanssa. Harjoittelin samalla ison koiran esittämistä (t. olisin asetellut jalat kuin ajokille...). Tuontui oudolta juosta noin valtavan koiran kanssa, kun vauhti ei kuitenkaan ollut mikään huima. Noh, kaikkea pitää kokeilla!:)

Järkytyksekseni tajusin vähän ennen vanhempien junnujen alkamista, että olin kehän ensimmäinen. Hups. Onneksi en ollut ainoa ison koiran esittäjä, vaikka Cujo kaikista suurin olikin. Ensimmäiset seusotukset ja asettelut menivät vähän miten menivät suureen koiraan totutellessa, mutta kyllähän se sitten kehän jatkuessa alkoi sujumaan. Aluksi tuomari loi meihin yleissilmäystä, kun seisotimme koiria. Sitten emidät laitettiin juoksujärjestykseen. Juoksimme Cujon kanssa toisina. Olin vähän jännännyt sitä, miten vaatimattoman kokoinen, 80-kiloinen bernhardilainen lähtee seisomisesta liikkeelle, mutta onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa. Cujo lähti joka kerta liikkumaan hirmu hienosti.

"Yhteisten" liikkeiden jälkeen tuomari laittoi meidät näyttämään koiriemme liikkeet yksitellen niin, että kaikki muut koirakot olivat häiriönä kehän laidalla. Mitä lähemmäs muita koiria uskalsi mennä, sen parempi. Otin heti riskin, ja lähdin viemään Cujoa auvan raunoja pitkin. Onneksi se oli sen verran rauhallinen löllykä, ettei muista koirista ollut sille häiriöksi. Sain sen suhteellisen nopeasti aseteltua seisomaankin. Pienille koirille tarkoitettu pöytä oli meidän ja tuomarin välissä, niin tuomari vain naureskeli kehätoimitsijalle, että kerrankin on niin iso koira, että sen näkee pöydänkin takaa. :'D

Sitten olikin jo yksilöarvostelujen vuoro. Tajusin seisottaessani Cujoa ensimmäistä kertaa tuomarille, etten ollut kokeillut purennan näyttöä kertaakaan, mutta onneksi tuomari katsoi hampaat itse. Yksilöliikkeissä kaikilta taidettiin kysyä kolmiota. Ensimmäinen kulma meni hienosti, mutta toisessa Cujo olisi välttämättä halunnut mennä suoraan. Sain sen kuitenkin kiilattua oikeaan suuntaan. :) Yksilöarvostelu olikin sitten siinä.

Kun kaikki handlerit oli arvosteltu yksitellen, meidät pyydettiin takaisin kehään. Tuomari ilmoitti kehätoimitsijalle tarvitsevansa tätä. Toimitsija tuli, ja otti Cujon hihnan multa. Olin hetken silleen ookoo...?, mutta pian tuomari alkoi selittämään koirien vaihdosta. Sain vahtokoiraksi minimaalisen kokoisen Marilyn-kleinin. Ei, en suinkaan järkyttynyt tästä kokoerosta. Sain Marilynin seisomaan ihan kivasti, mutta jossain vaiheessa koiralle tuli hirveästi asiaa, enkä meinannut saada sen kimeää haukkua loppumaan. Liikutimme vaihtokoiria yksitellen samalla lailla, kuin olimme alussa liikuttaneet omiakin koiriamme. Marilyn ei liikkunut mitenkään täydellisesti kanssani, vaan pomppi alussa edestäni muiden koirien luo. Loppupätkä (jossa ei siis ollut enää koiria), meni kuitenkin hienosti, ja sain pikkusessulin nopeasti seisomaan. Tämän jälkeen sain Cujon takaisin.

Tämän jälkeen toimitsija alkoi huutelemaan kehään jääviä numeroita. Valitettavasti emme enää päässet jatkoon. Arvosteluun olin enemmän kuin tyytyväinen: kaikki oli tuomarin mielestä erinomaista, ja kommenttikin oli hyvä:

Lainakoira. Rodunomainen rentous esittäessä. Liikkeet esitetään oikeassa nopeudessa. Tyyni ja rauhallinen pari.


Cujossakaan ei ollut mitään moittimista, vaikkei se ihan oman ihannerotuni kriteerejä vastaakkaan. :D Löysin itsestäni kuitenkin juuri sen rauhallisen esittäjän kehässä, ja onneksi tuo oli välittynyt tuomarillekin. Eilinen oli senkin puolesta mahtava päivä, että sain esittää suurinta koiraa, jota koskaan olen kokeillut, ja pienintä koiraa. En oikeastaan vieläkään ymmärrä, miten iskalsin ottaa Cujon kanssa riskin, koska en olisi itse varmaankaan ikinä lähtenyt etsimään bernhardilaista hihnan päähän :D Kiitokset kuitenkin kaikille tästä päivästä!:)♥