Irroittelukuvien finaalipostaus

Tittidii, kaikki kuvat muokattu! Jottei tästä(kin) postista tulisi pelkästään kuvaoksennusmaraton, voisin taas selitellä tähän jotain epämääräistä pentukuumeiluani lievittääkseni. Narttupennulle olisin koksinyt jo montakin nimivaihtoehtoa, mutta uroksen nimet - joita juuri nyt tarvitsisin - ovat vähän kiven alla. Noh, onneksi vielä ei ole mikään kiire!

Olin tänään muutaman tunnin ajan pyörimässä Kokkolassa, kun oottelin autokoulun kyytiä takaisin Lampille. Olin siis ajamassa käsittelykoetta mopokorttia varten, ja nyt on sitten kortti taskussa! Noh, kuitenkin. Aloin siinä sitten itsekseni shoppaillessani miettimään, miten hyödyllinen koirakuume oikeasti mulle tällä hetkellä onkaan! Mää säästin rahaakin ties miten paljon kattelemalla vaatteitten hintoja ja aattelemalla aina "ähh, taas oisin kympin kaempana koirasta" tai "kaks kymppisiäkin tarvittaisiin tonniin vain 50 kappaletta!" Että kyllä tuli monta kymppiä säästettyä tuolla tekniikalla! Että suosittelen kaikille lämpimästi! :D Yhtäkkiä sitä huomasikin pärjäävänsä hyyyvin vähällä tavaramäärällä.

Sekä tietystikin koko kuvamaratoonin loppukevennys:

Agilitykauden avaus 2013

Tänään on ollut aivan mahtava ilma, aurinko on paistanut miltei pilvettömältä taivaalta lähes koko päivän. Aamulla otin ja kirjaimellisesti kaivoin omatekoiset aglityesteet esiin ja aloin laittelemaan niitä radaksi. Kun Virkku huomasi, mitä olin tekemässä, se aloitti armottoman kitinän ja vinkumisen tarhassa. Kun olin saanut esteet kasaan, Virkku suorastaan syöksähti kentälle. Pienen virittelyn jälkeen koira oli aivan täysillä mukana, enkä meinannut saada sitä pysymään aloitusesteen takana. Muutaman uusintaoton jälkeen tämäkin kuitenkin sujui, ja sain intopiukeen ajokkilapsosen ohjattua esteille. Virkku ei meinannut millään irrota kädestä, vaan seurasi sitä alkutreenit kuin hai laivaa, hyppien jotkut esteet aivan väärin. Pienellä etupalkkatreenillä tästäkin vaivasta päästiin eroon, ja voimme jatkaa revittelyämme.

Lädin iltapäivällä kuvailemaan Virkkua tuohon metikköön. Tämän reissun kuvat tulevat erillisessä postauksessa - luultavasti huomenna. Samalla reissulla napsin Virkusta pari agiliiteykuvaakin, mutta koska niiden tarkennukset huiletelvat jossain kaukana, koska en saanut hovikuvaajaa mukaani. Tarkennussössimisten vuoksi kokosin pompukuvista gifejä.

Aluksi hyppyytin Virkkua hihnan kanssa, mutta koska hihna nykäisi riman joka kerta alas, päästin koiran kokonaan irti. Hyvin pysyi hanskassa. Virkku nauttii esteiden hyppimisestä niin kovasti, ettei ede muista haahuilla niiden välillä. Pitäisi varmaankin joskus varata koirahalli ja esteet, että päästäisiin kokeilemaan ihan kunnon agilityä!

Virkku ja Mutku ovat jääneet tänään vähän paitsioon huomisen musiikinteoriatenttini vuoksi. Hui, toivottakaa onnea - jos tästä päästään läpi, on enää kaksi osa-aluetta tenttimättä, ja sitten ollaankin jo musiikin perustutkinnon suorittaneita! :>

Iloisia yllätyksiä postista

Sain tänään postissa A4-kokoisen kirjekuoren, ja puolta pienemmän umpiteipatun paketin. Molempien sisältöä olinkin jo ehtinyt odotella. Kirjekuoresta löysin vihdoin valmiit Mutkun paperit ja sukutaulun, jonka tulen jossain vaiheessa julkaisemaan blogissakin Virkun sukutaulun kanssa yhdessä pienen sukututkimuksen jälkeen. Nyt alan metsästelemään sopivia PET-näyttelyitä Mutkun päänmenoksi, koska kynsien leikkauskin on alkanut pikkuhiljaa sujumaan, ja tämänhetkinen "harjoitustahti" on kynsi tai pari päivässä. :D

Pienemmästä paketista löytyi vähän aikaa sitten tilaamani nahkainen puolikurra übertyylikkäällä seeprakuosilla. Panta on todellinen the true eläinkuosifanin unelma, enkä voi olla tuohon muuta kuin tyytyväinen. Tilasin pannan Tassutöyrältä käsityönä "huimaan" 15€ hintaan. Mielestäni hinta oli hyyyyyvin alhainen, koska panta on käsintehty, nahkaa ja hintaan sisältyivät myöskin postikulut. Tulenpas tilaamaan tuolta varmasti tulevaisuudessakin, koska Hurtan hintoihin verrattuna Tassutöyrän hinnasto on suorastaan houkutteleva. :)

Virkku oli tänään mulla esimerkkikoirana koirakerhossa. Kerhokerran aiheena oli rally-toko, ja tarkoitukseni oli tehdä Virkun kanssa pienimuotoinen näytösrata, mutta koiraapa ei kiinnostanut pätkääkään mitkään leikkelemakkarat ja rally-tokokäskyt, kun vieressä oli huokuttelevan mielenkiintoinen lumipenkka... Lukuisien yritysten jälkeen alistuin kohtalooni, ja vein Virkun takaisin autoon. Olkoot. Koska olin kuitenkin jo koonnyt radan pihalle, toteutin näytösradan hieman luovemmalla tavalla, ja laitoin innosta kiljuvat kerholaiset harjoittelemaan ohjausta radalle. Kieltämättä moni ohikulkija sai päivän naurut, kun kerholaiset pomppivat ja käskyttivät vuorotellen toisiaan pihalla. :D Huomenna pidän Virkun kanssa vapaapäivän, jonka se on todellakin ansainnut. Suunnittelen ensi treenit hieman rennommiksi, mutta kotihäiriöpainotteisimmiksi.

Ylistyspostaus: Virkku 5v!!

Virallinen 5-vee poseeraus

Ei hyvänen aika, nyt on tämäkin päivä nähty, kun Virkku täyttää viisi vuotta! ♥ En nyt ala tässä päivittelemään ajan kulkua, koska eihän tuo loppujen lopuksi ole mitenkään järkyttävän nopeasti mennyt. Jokaisessa viikossa on edelleenkin se sama 7 päivää, vaikka välillä jotkut päivät tuntuvatkin vain katoavan päiväjärjestyksestä. Tästä päivästä lähtien Virkku on kuitenkin ollut elämässäni yli kolmasosan ♥

♥

Koska viime vuonna toteutin Virkun synttäreiden aikaan kuva-aikajanan, en samanlaista urakkaa ala enää tänä vuonna suorittamaan. Tänään teenkin Virkusta ylistyspostauksen, jonka kuorrutan ehkä vähän liiankin vauhdikkailla synttärikuvilla, joista iän tuoma "vakavuus" ei paista mihinkään suuntaan. Jos joku miettii, millä Virkku noissa kuvissa leikkii, niin heille todettakoon, että käytössä on Mustista ja Mirristä ostettu amerikkalainen (syötävä) jalkapallo. On toiminut ainankin tähän asti hyvänä leluna, joten eiköhän me tuon avulla opita leikkimään!:)

Vakava 5-vee...

Virkku taitaa olla mun elämän koira, enkä uskalla edes toivoa mitään parempaa. Virkku on opettanut mulle aivan kaikesta aivan järjettömän paljon, ja ollut aina valmis lohduttamaan mua silloin, kun nallekarkit eivät ole menneet tasan. Virkku on ollut mulle täydellinen "harjoitustreenikoira", jonka kanssa kilpailupaineet ovat olleet mitättömän, ja olen saanut tehdä sen kanssa kaikki mahdolliset koulutusvirheet, joilla ei loppupeleissä ole suurtakaan merkitystä, koska emme tähtää vakavaan kilpailuun, tai tavoittele tokovalion arvoa.

Virkku on opettanut mulle, ettei epäonnistumisia saa jäädä harmittelemaan, koska huomenna on kuitenkin uusi päivä, ja epäonnistunutta asiaa voi lähes aina yrittää uudelleen - aina tulee uusia kilpailuja, kokeita ja esiintymisiä, eikä se kamerakaan mihinkään katoa, vaikkeivat kuvat olisikaan aivan kuin ammattilaisen ottamat. Olen vasta viime päivänä käsittänyt sen, miten kova koira Virkku on kouluttaa. Se ei hetkahda pienistä, vaikka tietäisikin tehneensä jotain hyvin sopimatonta, mutta jos Virkulle ärähtää liian kovaa, tulee itsellekkin paha mieli, kun normaalisti kova koira luikkii karkuun. Onneksi Virkku kuitenkin unohtaa tilanteen kuin tilanteen (niin hyvät kuin huonot...) hyvinkin nopeasti, eikä sille jää pahoja muistoja kovinkaan helposti. Valitettavasti tästä ominaisuudesta on paljonkin haittaa treenatessa, mutta ei takerruta siihen - ylistyspostaushan tämä oli!

Virkku on luonteeltaan huomattavasti rauhallisempi, kuin meidän aiemmat ajokoirat. Kun edellinen koira juoksi sisälle jokaista ääne peläten ja matot rutaten, tulee Virkku sisään hillitysti (ainankin useimmiten...), mattoja ruttaamatta ja uusia ääniä ihmetellen ja tutkien. Tämän päiväinen päivänsankari onkin ihanan utelias, avoin ja sopivan rohkea. Koiran viisaus on häilyvä määrite, mutta kaippa tuota voisi viisaaksikin sanoa, vai mitä sanotte ajokoirasta, joka jättää ajossa haukkumatta ilveksen tai jonkun muun suurpedon ollessa paikalla? Toivon todella, että tuo viisaus tuo mukanaan pitkää elämää Virkulle, ja saamme nauttia yhteiselosta vielä Virkun eläkepäiville saakka.

Voisimpa taas kirjoitella tästä aiheesta vaikka miten paljon pitemmästi, mutta koska talo alkaa pikku hiljaa täyttyä Virkun synttärivieraista, on ehkä kohteliampaa alkaa irrottautumaan tästä tietokoneesta... :D Virkku ottaa onnitteluja vastaan!

ps. tää ei sitten ole aprillipila! :>

Hiihtäjäkaksikko "vauhdissa"

Lähdimme tänään koko porukan (minä, äiti, iskä, Virkku) voimin hiihtämään nevalle. Virkku oli mulla vyössä, mutta jätkääpä ei kiinnostanutkaan hiihtäminen, eikä etenemisestä tullut välillä yhtään mitään... Sain Virkun kuitenkin kiihytettyä muutamaan laukka-askeleeseen, ja saimme "muutaman" vahdikkaan kuvankin reissulta. Koska kuvia oli jälleen niin paljoin, väsäilin noista jälleen animaatioita. Mikä animaatioversioista on paras, häivitys mustaan/valkoiseen, vai ilman mitään tehosteita vaihtuvat kuvat? Tiiän, että kaksi viimeisintä Virkku gifiä lataavat hitaasti, mutta imgur ei ollut yhteistyökykyinen niiden kohdalla, ja jouduin lataamaan ne picasaan... :< Vaikka kaikki kuvat ovatkin sisällytettynä gifeihin, latasin kuvat myöskin Puuhuilun galleriaan siltä varalta, ettei joku pidä gifeistä, ja haluaa katsella kuvat kaikessa rauhassa läpi. :)

Virkku huomasi penkalla päästäisen juuri, kun vauhti oli kova... -.-*

♥

ps. hyvää pääsiäistä!

Mökkikauden avaus

Tänään koitti se odotettu hetki, kun suuntasimme mersun keulan kohti Kinnulaa. Mukaan lähti elintärkeän kuvauskaluston ja -kohteen (lue Virkku) lisäksi lumikengät ja tietenkin evästä. Virkku nukkui suurimman osan matkasta, mutta kohteen lähestyessä nousi sekin seurailemaan matkan etenemistä. Tietenkään meille vievää mökkitietä ei ollut aurattu, ja pääsimme heti tarpomaan lumessa. Virkkua lumiuinti ei hirveästi näyttänyt haittaavan. Kun vihdoin pääsimme mökille, huomasimme Virkun tarhan oven jäätyneen kiinni. Pienen potkimisen jälkeen ovi kuitenkin saatiin avattua, ja onnellisen innokas koira pääsi tutkimaan lumen peittämää tarhaansa. :> Innossaan se kiersi pienehköä tarhaansa ympäri häntä heiluen lunta kaivellen.

Lähdin heti kiertämään tonttia ja jäätä kameran kanssa. Kuvia tuli otettua aivan järjetön määrä, joten tungin aika ison osan tämän postauksen kuvista gif-animaatioiksi tilaa, aikaa ja vaivaa säästääkseni. Haluaisin tästä kommenttia, kumpi on parempi: gif-animaatiot vai kilometrin pituiset kuvapostaukset?

Mitään suurempia mökillä ei tainnutkaan tapahtua. Kaipaamani jääkuvat jäivät nyt ottamatta, koska en saanut yhtäkään auttavaa käsiparia jäälle mukaani, mutta tulipahan noita kuvia napsittua noinkin ihan kiitettävästi. :) Kaikki Virkusta otetut mökkikuvat löytyvät jälleen Puuhuilun galleriasta. Postin loppupuolen kuvat menevät vähän luontokuvailun puolelle muttaah... Kestäkää! :) Hyviä pääsiäisiä kaikille!! :>