Nelijalkaiset ihmeet

Päätin pari viikkoa sitten, että teen äitille äitienpäivälahjaksi piirroksen Virkusta. Yllättävää kyllä, sain työni ajoissa valmiiksi, ja olen siihen melkein tyytyväinen, vaikkei siitä aivan suunnittelemani näköistä tullutkaan. Valokuva vääristi vähän värejä, mutta sitä tosi seikkaa se ei vie mennessään, että Virkku on armottoman pentumainen :3

Koska ilma on ollut tasaisen harmaa ja sateinen, ei me Virkun kanssa olla tehty mitään treeneihin liittyvää. Mutkun kanssa olemme harjoitelleen luokse tuloa ( :D ), mutta onnistumisesta en osaa vielä sanoa mitään. Välillä hamsu kipittää suoraan luokse, välillä ei kuule ollenkaan. Onnistuin tänään nappaamaan Virkusta (ja musta) kivan tenupeilikuvan, jota en vain voi olla julkaisematta täälläkin :D Oikeastaan tein tämän postauksen ainoastaan tuon kuvan vuoksi, joten tästä tuli nyt tämmönen no story -teksti. Pahoittelen. Nyt lähden kuitenkin uhmaamaan sadetta ja lenkkeilemään Virkun kanssa. Niin ja yritän olla osumatta cockerikasvattajien sivuille ;)