Instagram

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Oman rodun etsintää

Ajokoirat ovat aina kuuluneet elämääni ja suosikkirotuihini ilman suurempia miettimisiä. Pidän ajokoiran ulkonäöstä: siro, liioittelematon ja terve, eikä värissäkään ole valittamista. Riistavietti ei vastaa omia vaatimuksiani unelmarotuni suhteen, mutta kun niiden kanssa kerran oppii elämään, eivät ne suurempaa ongelmaa tuota, eivätkä ne ole este, hidaste korkeintaan. Parhaimmillaan ajokoirien luonne on aivan timanttia, mutta valitettavasti tämänkin suhteen jalostus on tehnyt tehtävänsä, ja arkoja yksilöitä näkee turhan paljon. :(

Joskus pienempänä lempi rotujani olivat kääpiösnautserit, bordercolliet, sakemannit ja cavalierit. Nyt en välttämättä ottaisi yhtäkään näistä. Käppänissä ei enää ole sitä jotain, mitä niissä joskus näin. Bordercollieita tuntuu löytyvän kaikilta tokokentiltä (näin raa'asti yleistäen), enkä ehkä muutenkaan ole mikään bordsufani enää. Sakemannien jalostus alkaa mennä sen verran pieleen, että (tässäkin hurjasti yleistäen) en enää löydä rodusta kriteereideni mukaista edustajaa. Cavalieriien kanssa vastaan tulevat niin koko kuin terveyskin, eikä roturyhmäkään iske. Ehkä mut vain on aivopesty siihen 'koirasta on oltava jotain hyötyä' -ajatukseen, enkä enää näe oikeastaan mitään viehätystä seurakoirien kohdalla. Niissä ei siis ole varsinaisesti mitään vikaa, niistä vain puuttuu jotain. Cavoilla esiintyy omasta mielestäni liikaa silmäongelmia ja sydänvikaa. En nyt halua millään muotoon haukkua näitä rotuja, älkääkä lukeko näitä tekstejä kuin raamattua, koska saatan - ja olenkin luultavasti väärässä. Nämä ovat kuitenkin syyt, miksi en itse ottaisi kyseisiä rotuja.

Edellä mainitut paimenkoirat ovat muuttuneet belgianpaimenkoira tervuereniin, jossa on sitä jotain. Upea ulkonäkö ei jätä ketään kylmäksi, enkä löydä tuon käyttöominaisuuksistakaan suurempia valittamisen aiheita. Luultavasti tästäkin rodusta löytyisi vikoja, jos niitä lähtisin etsimään, mutta en ole vielä toistaiseksi jaksanut tutkia rotua tarkemmin - enhän ole tervua vielä moneen vuoteen ottamassa.

Kääpiösnautseri on vuosien saatossa korvautunut beagleen, joka edustaa tämänhetkisten lempirotujen miniosastoa. Beagle on olemukseltaan jotenkin sympaattinen ja käyttöominaisuudet ovat itseäni miellyttävät. Beaglea tulen tuskin koskaan omistamaan, mutta ainahan sitä voi haaveilla...♥

Sitten päästäänkin cavalierin kohdalle. Cavalierrakkauteni loppui muutama vuosi sitten, kun pääsin vierailemaan cockerikasvattajalla. Siitä asti olenkin ollut vannoutunut cockeri-ihminen. Voisin melkeimpä laittaa pääni pantiksi, että jossain vaiheessa omistuksestani löytyy silkkikorvainen cockerimuksu, jonka kanssa harrastaisimme kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Olen aina ihaillut kirjavia cockereita, ja kun sains elville yksiväristen cockereiden olevan niitä ns. totisempia silkkikorvia, rakkauteni kirjaviin vain kasvoi. ♥ Upeita otuksia.

Muttajoo, aloitin tämän postauksen kirjoittamisen vain ja ainoastaan Koiranomistajan peruskurssin rotutestin vuoksi. Testissä piti vastata 15 kysymykseen, jonka jälkeen testi näytti 10 sopivinta rotua.

Tein testin kahteen kertaan, koska en osannut päättää, haluanko keskikokoisen vai ison koiran. Ensimmäisellä kerralla laitoin keskikokoisen, toisella kerralla jätin kohdan vastaamatta. Lopulta kokomuutoksella ei ollut suurtakaan merkitystä; vain yksi roduista vaihtui, muut vaihtoivat paikkoja.

Ensimmäisellä testikerralla hain rotua, joka sai olla riistaviettinen, mutta jonka piti soveltua hyvin kisakentille. Turkinhoitoonkin olin valmis osallistumaan. Rotuvaihtoehtojen piikkipaikkaa piti englanninspringelspanieli. Toisena listalla oli kultainen noutaja, kolmantena walesinspringelsspanieli, joka ei millään muotoa lukeudu lempirotuihini. Neljännelle sijalle oli kuin olikin päätynyt cockeri!! Ehkäpä tuo todellakin on se mun rotu. 10'n rodun lista oli hyvin noutaja/spanielipainotteleinen, mutta löytyi tuolta muutama vitosryhmän pystykorvakin. Ajokoirat jäivät tuon listan puolelle luultavasti siksi, että ilmoitin hakevani rotua mm. agiin ja tokoon. Tervu puuttui listalta luultavasti mm. sen takia, että laitoin koiran kooksi keksikokoisen, ja karvan pituudeksi puolipitkän.

Ehkäpä tämän aiheen käsittely riittää taas hetkeksi. Virkusta vielä sen verran, että olisin halunnut lähteä kokeilemaan lauantaina mölli-tokoa, jossa olisi ollut suunnilleen hallittavassa olevat liikkeet - MUTTA - äiti päätti lähteä mökille ja viedä koiran mukanaan, eikä mölleihin meno tule kuuloonkaan. -.-* Ei ketuta ei, eli meillä tulee nyt aivan ärettömän pitkä kisatauko Virkun kanssa.

2 kommenttia :

  1. Olin kyllä hyvä testi ja vaikkavastasin rehellisesti ja ajattelin, että nyt ei tuu mitään kivoja rotuja kyllä, niin kyllä testi tiesi mitä haluan :) Hyvä kun linkkasit tänne!

    VastaaPoista
  2. Hyvin testi toimi mullakin, heti toisena tuli nöffi :)

    VastaaPoista