Sisustusintoilua ja treenejä

Onhan tässä jo pari päivää päivityksittä kulunutkin. Viime päivät ovat menneet Virkun osalta aika tavallisissa merkeissä - metsällä ajaen ja rallyja treenaillen. Tällä viikolla ollaan edistytty ihan kivasti, vaikkei treeniä ole hirveästi ollutkaan. Tämän päivän treeneissä seuruu ja käännökset olivat tiivitä, vire pysyi lähes täydellisenä koko treenien ajan, Virkku ei haahuillut ja pysyi seuruussa sivuaskeleissakin, jotka meillä ovat olleet ongelmallisimpia. En tiedä oliko syy yllätteäen koetussa oppimistapahtumassa vai taskusta löytyneissä makkaranpalasista, mutta empäs valita. Tällä hetkellä ensi kuun lopulla olevat rally-tokokokeet näyttävät hyvinkin realistisina! :)

Halsualla on 17.3. ryhmänäyttely, jossa ainankin facebook -kommenttien mukaan olisi aika mielenkiintoinen tuomari. Ainankin näillä näkymin meidät voi siis pongata sieltä kehää kiertämästä. Tuomari pitää kuulema kevyistä koirista ja on muutenkin todella mukava, vaikka antaakin itsestään pelottavan ensivaikutelmaan. Pitää hyvin esiintyvistä koirista. Epäilen, että Virkku saa korkeintaan erittäin hyvän tuon narttumaisen pään vuoksi, mutten oikeastaan yllättyisi hyvästäkään, joka Virkulla jo parin vuoden takaa on.

Koska odottelen talvikkopoitsua jo innolla, enkä meinaa millään onnistua pitämään näppejäni erossa talvikkoromppeista tai Candycanen 'vahvista tilaus' -nappulasta, aloin jo toteuttamaan dunan sisustusta. Yhtenä iltana pienet pahvilaatikot ja talouspaperihylsy saivat uuden käyttötarkoituksen, kun otin sakset ja aloin askartelemaan tulokkaalle mökki-piiloipaikka-viihdyke yhdistelmää. Mitenkään tyytyväinen en tuohon tekeleeseen ole, mutta saimpahan taas purettua sisustusvimmaani tuohon. Tämän lisäksi teippasin lattiaani dunan rajat villalangan avulla, ja pääsin säätelemään muutakin sisustusta. Virkku olisi mielellään ottanut ja muotoillut vähän kaikkea uusiksi, mutta nätistippä tuo nuo on parin päivän kieltämisen jälkeen jättänyt rauhaan.

Kilpailu: Suunnittele rally-tokorata!

40 lukijan rajan rikkouduttua päätin järjestää jotain teidän päidenne menoksi. Tänään sain viimein täydellisen ja erilaisen kilpailuidean - jokainen voi halutessaan suunnitella oman rally-tokoradan, joista parhaan palkitsen joko 10 € lahjakortilla valokuvausyritys Puuhuiluun tai blogibannerilla (malleja).

Kilpailun säännöt ovat yksinkertaiset, eikä aikaisempaa rally-tokotuntemusta tarvita. Tehtävänäsi on vain rakentaa mahdollisimman toimiva rata rally-toko ALO -kylteistä. Laittakaa mielikuvituksenne ja luovuutenne peliin! Arvostelen radan monipuolisuuden, omaperäisyyden ja toimivuutensa perusteella. Radan rakennustyyli on vapaa: voit tehdä radan tietokoneella tai piirtäen, jolloin lähetät valokuvan luomuksestasi minulle. Jotta voit osallistua kilpailuun, on sinun oltava blogin lukija. Jos näin ei vielä kuitenkaan ole, liity äkkiä lukijalistalle! :)

Kuten ylempänä jo manitsinkin, on palkintovaihtoehtoja kaksi: 10€ lahjakortti Puuhuiluun tai blogibanneri. Bannerimalleja löydät siis täältä. Kilpailuun pääset ilmoittautumaan joko kommentoimalla tähän postaukseen (mukaan linkki kilpailurataan) tai sähköpostilla osoitteeseen mimakrisja@gmail.com (kilpailurata liitteenä). Ilmoituitpa miten tahansa, muista mainita s-posti osoitteesi ja toivepalkintosi.

Radan viimeinen lähetyspäivä on 18.2. Työn iloa ratojen suunnitteluun!

Hiihtele keskenäs, mää haluan metälle!

Lähdin aamulla kymmenen aikaan Virkun kanssa hiihtelemään. Ilma oli ihanan kirkas ja pirtsakka, eikä pakkastakaan ollut hirveästi. Otin digipokkarinkin mukaan mahdollisten hiihtokuvien varalta. Aluksi Virkku lähti lenkille aivan nätisti ja vauhtiakin tuntui jonkun verran löytyvän. Innostus kuitenkin lopahti totaalisesti, kun vastaan tulivat ensin jäniksen ja myöhemmin ketun jäljet. Eihän niistä jäljistä olisi ollut mitään häiriötä, mutta kun Virkku kuuli kettumiesten olevan koiran kanssa metsällä, oli odotukset lenkin osalta romutettu. Koira tuli istumaan sukselle ja tapittamaan silmiin. Että se siitä sitten...:D

Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin kääntyä takaisin. Otin Virkun melkein heti takaisin ulos treenailemaan. Tottakai metsämiehet tuottivat Virkulle edelleen muuta ajateltavaa, eikä treeni olisi oikein maistunut. Virkku kyllä teki kaiken vaadittavan, mutta into tekemiseen puuttui täysin. Niimpä unohdin treenailun ja aloin vain leikkimään koiran kanssa. Puolen tunnin hangessa ryöhyämisen jälkeen molemmat olivat umpi lumisia, mutta naamat olivat pelkkää hymyä. Että hauskaa meillä ainankin oli!

Kokeilin treenailua vielä myöhemminkin päivällä, mutta sama töksähtely jatkui yhä. Pitää nyt yrittää motivoida tuota paremmin seuraavissa treeneissä jollain uudella tavalla. Ideoita? Miten te sytytätte koiranne treenivireen?

Talokauppaa

Pääsin tänään käymään shoppailureissulla Ylivieskassa. Omalta osaltani reissun tarkoitus oli kotiuttaa taskuuni uusi puhelin, mutta tällä(kään) kertaa sitä_oikeaa ei löytynyt hyllyistä. Seuraava yritys puhelimen osalta onkin sitten Kokkolassa. Tältä reissulta en etukäteen suunnitellut ostavani mitään talvikkotavaraa, mutta kuinkas kävikään - löysin itseni Kärkkäisen lemmikkieläinpuolelta..!

Äiti heitti mut Kärkkäiselle ja lähti itse käymään jollain iskän asioilla Alavieskassa. Kärkkäiseltä löysin Emmin, jonka kanssa sitten tuli kierreltyä jonkun aikaa Kärällä, kunnes lähdin äidille makutuomariksi lamppuja valitsemaan. Ensin tongimme Emmin kanssa vaatteet läpi - nothing interesting! Sieltä navigoimme itsemme eläinosastolle, jossa tosiaan jumituin ihastelemaan Karlie Wonderlandin puisia mökkejä. Koska hinta ei ollut päätä huimaava, tarttui mukaani (yllätyyyys) yksi mökkeröinen. Mikään maailman kauneinhan tuo ei ole, mutta ohdottomaksi suosikikseni tuo kohosi. Hintaa tuolla oli vain 6.90€. Kuten kaikki aikaisemmatkin talvikkohankintani, Virkku olisi halunnut jyrsiä tätäkin. Sillä on selvästi jotain tätä kaikkea vastaan..:D

Eilen jätin treenit väliin, koska Virkku teki pitkän päivän metsällä. Tämänkin päivän treenit jäivät väliin osin shoppailureissun, osin eilisen rasituksen vuoksi. Huomenna kuitenkin pääsen treenailemaan tuon kanssa aamupäivästä. Sunnuntain treeneistä en vielä osaa sanoa mitään. Viime viikon lopulla tekemääni treenisuunnitelmaa en tainnut noudattaa kuin yhtenä päivänä, mutta ehkä ensi viikko olisi hieman tuloksekkaampi. Tällä viikolla jouduin muutenkin jättämään useat treenit väliin. Niimpä taidankin tästä alkaa suunnittelemaan huomiselle jotain vähän haastavampaa rally-rataa Virkun pään menoksi!

Talvikkouutisia

Sain eilen hyvinhyvinhyvin odotetun sähköpostin tulokkaani kasvattajalta - poikueen vanhemmat on yhdistetty ja varsinainen odotus voi alkaa!! Koska talvikkonaaras odottaa poikasia 21vrk ja poikaset luovutetaan 4-5 viikon ikäisinä, laskeskelin poikasen tulevan maaliskuun puolen välin paikkeilla, eli 7-8 viikon kuluttua. Että vielä pitäisi sinne asti jaksaa odotella. Eilen sähköpostiini kolahti myöskin muutama kuva vanhemmista, mutta ette näe niitä ainankaan vielä, koska en ole saanut vastausta siitä, saisinko julkaista kuvat täällä. Tekisi hirrrrveästi mieli ostella jo kaikki tarvikkeet valmiiksi jajajajajaja...:D Mutta jos nyt ostaisin kaiken tarvittavan dunaan, ehtisin vaihtaa asumuksen sisustusta ehkä vähän liiankin useasti :D Tässä odotuksen tuskissani haluaisin ehdottomasti lähteä parin viikon päästä oleviin Limingan Pet-näyttelyihin lässyttelemään pikkumurmeleille :3

Kannuksessa olisi huomenna ohjatut junior handler treenit, mutta en taida saada kyytiä tai koiraa. :(

Ja koska en uskaltanut vielä julkaista talvikkokuvia, pääsette katselemaan kuvanmuokkaukseni tuotoksia! :)

Pupujenkauhun kanivieras

Kyllä vain, sain tänään kuvattavakseni kaverini leijonanharjaskanittimen. Kuvia tuli otettua suhteellisen juhlava määrä, mutta lopulta hyväksyin vain pienen osan kaikista otoksista. Valojen asentelua saan vielä harjoitella, mutta onneksi mannekiini ainankin oli asiassa mukana! Oon kaikin puolin tyytyväinen illan kuvaussessioon :)

Eilen tajusin erään junnukesäni kannalta hyvinkin raivostuttavan epäkohdan - joudun jättämään Oulu KV'n molemmat päivät väliin musaleirin vuoksi. Sen kerran kun kyyti, majotus ja koirat olisivat olleet järjestettynä >:( Njoh, ei voi mitään. Pitäisi vain alkaa jotain ensi kerän kisasuunnitelmaa tekemään, että tietäisi mistä päin Suomea löytyy missäkin vaiheessa :)

Kaikki Nikitan kuvat täällä.

Talvikkopulputusta

Koska Virkku vietti tämän päivänsä tiiviisti metsällä, enkä päässyt treenailemaan sen kanssa, keskityin tulokkaaseen. Tein alustavaa shoppailua Candycanen verkkokaupassa ja aloin laskeskelemaan budjettia. Mitään suurempia hankintoja en ole ihan vielä tekemässä, koska tarkkaa saapumisajankohtaa ei poitsulle vielä ole. En ole pariin viikkoon kuullut kasvattajasta, mutta eiköhän tuolta jotain ala kuulumaan - viimeistään kun päivänvalo näkee poikaset!♥

Päätin ostaa suurimman osan tarvikkeista CC'stä niiden halvan hinnan ja lyhyen hakumatkan vuoksi (CC sijaitsee Toholammilla). Vaikkei valikoima ehkä mikään suurin tai edustavin olekkaan, lyötyy tuolta loppujen lopuksi ihan hyvin tavaraa. Mörttikuivikkeen ostopaikasta en ole vielä täysin varma, sillä CC'llä näytti olevan myynnissä pelkästään 15kg'n säkkejä...

Paljon puhutuksi dunaksi valitsin Ferplastin Duna myltyn ruskeana. Väri on paljon parempi kuin mustin ja mirrin dunassa, eikä hintakaan ole liian suolainen. Toisena vaihtoehtona oli, tai on osittain edelleen Ferplastin Duna Fun Large, jossa olisi vähän enemmän kokoa, sympaattinen muovitunneli ja muutama taso valmiina. Tämän hinta kylläkin on jonkun verran korkeampi, mutta onneksi äiti lupasi maksaa dunan C;

Duna 54€/95€

Lähes siistinä ihmisenä haluan ainankin kokeilla talvikon vessassakäynnin opettamista. Vessan virkaa pääsee toimittamaan sininen Machioro Nora S kulma WC.

Kulma-WC 6.20€

Hankintapakkomielteisiini kuului myöskin puinen mökki, epäilen että dunan koon salliessa poitsu tulee saamaan asuttavakseen useammankin mökin, mutta tänään rakastuin mielestäni halpaan Tammo Kerrostaloon.

Puinen mökki 11.70€

CC shoppailuja tehdessäni löysin myöskin Heinätunnelin. Vaikka tunneli onkin nimeltään Heinätunneli Pieni, olisin ihan jees tietää tämän pituus...

Heinätunneli 6€

Näillä eväillä CC'n tilauksen yhteishinnaksi tulisi ilman dunaa, ruokia ja kuiviketta n. 24€. Jos ostaisin 15kg Mörttisäkin tuolta, nuosisi hinta 50€:oon. Poitsun ruokapolitiikkaa en ole vielä tarkemmin miettinyt, mutta kyselen sitä kasvattajalta poikasten synnyttyä.

Jos metsään haluat mennä nyt...

Puhukoon video puolestaan...

Treenilauantai

Tänään tein Virkun kanssa yhdet kunnon pihatreenit. Tarkoitus oli treenata toisenkin kerran, mutta koska herra päätti olla laama, treenit jäivät etsintäharjoituksiksi. Ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin käännöksia aluksi imuttamalla, mutta jätin käden aika nopeasti pois sormien jyrsintävaaran vuoksi. Lopputreeneistä käännökset sujuivatkin jo mallikkaasti ilman herkkuja. Kontaktikin pysyi suhteellisen hyvin.

Aamutreenien ehdoton kohokohta oli metsästä tuleva kaverikoira. Koirasta huolimatta Virkku otti käskyjä vastaan ja otti kontaktia. Yllätyin! Mahtavaa, häiriönsieto paranee päivä päivältä :)

Huomenna treenit jäävät pois metsäpäivän vuoksi, enkä maanantainakaan en ehdi treenailemaan. Päivällä kirjoittelin itselleni ylös jokaisen rally-alo liikkeen ongelmat ja tein perusteellisen treenisuunnitelman ensi viikolle. Katon ens viikon treenituloksen ja mikäli selvää edistystä on nähtävissä, alan suunnittelemaan koko viikon treenit kerralla.

Käännöstreenejä

Virkku oli eilen aivan mahtavassa treenivireesssä! Tein omaa rataa, jota ollaan kerran aikaisemminkin kokeiltu, mutta edellinen kerta taisi kaatua täyslaamailuun. Eilen Virkku kuitenkin teki kaiken innoissaa. Suurimpana syynä taisi olla herrrrrrrrrkulliset lihapullat ja vähän venähtänyt treenitauko.

1. 360' oikeaan - menee hyvin, koira seuraa tiiviisti.

2. 360' vasempaan - on kaikkea muuta kuin kunnossa, koska tajusin vasta nyt aloittaa "takapääkäännösten" harjoittelun...

3. 270' vasempaan - vaatii samalla lailla harjoittelua kuin edellinenkin...

4. hitaasti - menee suht hyvin, vielä tosin pitää treenata, jotta pysähtelyt jäisivät pois. Virkku meinaa välillä istua väkisinkin.

6. käännös oikeaan - vähän vaatii tiiviyttä.

7. askel oikeaan - tiiviyttä tiiviyttä ja vielä vähän tiiviyttä. Tämä menee imutustreeniin.

8. pujottelu edestakaisin - menee nyt, ja toivottavasti aina hyvin. Vähän ehkä pitäisi saada rauhallisuutta, nyt meidän meno menee tämän kohtalla aavistuksen sähläyksen puolelle.

9. koira eteen, oikealta sivulle - menee tosi hyvin käsimerkillä. Pitäisi alkaa häivyttelemään kättä pois.

11. askel-istu... - vaatii tarkkuutta. Teoriassa liike menee, ja Virkku tajuaa idean, mutta vieläkin istumiset menevät vähän eteen ja vinoon.

12. istumisesta juosten - kokeiltiin ehkä ensimmäisen kerran eilen, ja meni tosi hienosti, ei suurempaa hiomista.

Huoh, vielä muutama viikko sitten lähes kaikki liikkeet tuntuivat olevan kunnossa, mutta nytpä noita ongelmia on kriittisyyden kasvaessa ilmaantunut yksi jos toinenkin. Vaikka treeneissä tärkeintä onkin se, että meillä molemmilla on hauskaa, ehdin tajuta yhden toooodella hankalan virheen - väännökset. Erityisesti vasen käännös on todella huonossa kunnossa ja kun asiaa vähän enemmän mietin, en ole opettanut koko käännösä Virkulle missään vaiheessa - mä ollaan vain käännytty ilman sen suurempia miettimisiä. Siispä, nyt meillä käynnistyy takakäännöstreenit!

Vaikka treenit nyt ovatkin jääneet omien menojeni ja pakkasten vuoksi hieman vähälle, ei tänäänkään jätetty treenejä välistä. Ehdimme jo eilen pyörähdellä vähän kirjan päällä takakäännöksiä takaa ajaen. Tänään Virkku tajusi idean hyvin äkkiä, mutta kun aloin kokeilemaan vasureita käytännössä, tuli koirasta täysi laama - Virkku meni maahan täysin turhaan, jättäytyi käännöksissä jälkeen, ei ottanut kontaktia ja sekoitti perusasentokäskyt (oikealta ja vasemmalta tuleminen). Pitää nyt huomenna vielä katella tuota tarkemmin pihatreeneissä kera lihapullien, ehkä me vielä saadaan nuo käännökset kuntoon tässä viiden viikon aikana :)

Kertokaapas, latautuuko meidän blogi teidän koneilla hitaasti?

Junnuillen Tamminäyttelyssä

Nyt on sitten tämän vuoden junnuilukausi avattu Kajaanissa. Päivä alkoi aamulla puoli seitsemän herätyksellä, pikaisella pukeutumisella, eväiden reppuun pakkaamisella ja autossa aamupalan syönnillä. Äiti kävi hakemassa Virkun sisälle ennen lähtöä. Koira jäi nätisti nukkumaan sohvalle.

Auton kello näytti 07.21, kun jäimme odottelemaan kyytiäni bussipusäkille Sievissä. Kyti tuli about puolelta ja matka sai alkaa. Menomatka meni joutuisasti koirista - mistäs muustakaan - jutellen. Kehän laidalla oltiin vähän vaille 10.

En ollut yhtään osannut odottaa Lennin handlausta rotukehässäkin, mutta mikäs siinä - I like! Pääsin heti jännittämään hollantilaista naistuomaria - olihan kyseessä ensimmäinen ulkolainen tuomari mun kohdalla. Onneksi Lenni seisoi ja liikkui tosi hienosti muista koirista suuremmin välittämättä. Olimme AVOn ensimmäiset, mutta suurempia ymmärrysongelmia ei onneksi syntynyt tuomarin "perunasuussa" -englannista huolimatta :D Loppu tuloksena oli odotettavissa ollut EH.

Vanhemmat junnut alkoivat suunnilleen puoli kahdelta. Pääsin heti ensimmäisen kymmenen joukossa kiertämään kehää. Pikaisessa läpikäynnissä tuomari kysyi rodun käyttötarkoitusta. Yksilöarvosteluun taisin mennä viidentenä. Kun tuomari käski näyttää hampaat, Lenni peruutti vähän. Edestakaisin meni ensimmäisellä kerralla aivan myttyy jonkun epämääräisen hajun takia, mutta toisella kerralla liikkeet menivät suht suorilta.

Siihen se meidän junnuilu sitten jäikin. Koko porukalla mennyn parin kierroksen jälkeen me ei enää päästy jatkoon. Se hyvä asia, mitä tältä reissulta jäi käteen oli kirjallinen arvostelu. Hampaiden näytön rasti oli lipsahtanut H'n puolelle, mutta muuten rastit olivat sievästi EH sarakkeessa. Tästä on ainankin helppo parantaa! :)

Vaikka Lenni menikin tosi mahtavasti, rotuna collie ei ehkä kuitenkaan ollut 'se omin' tuon valtaisan turkkinsa vuoksi. Mua häiritsi suunnattomasti, kun ei nähnytkään suoraan mahan alta miten ulompi takajalka on, niin kuin ajokilla näkisi :D Seuraavana junnukoitos taitaakin olla Vaasassa lauantaina 13.4. Sielläkin on mun kannalta vähän kököt rodut sinä päivänä, mutta ei voi mitään. Kattelin tänään briard kehiä junnuja odotellessa ja tulin siihen tulokseen, että voisin yrittää etsiä Vaasassa semmoisen narun päähän! :)

Postauksen kuvat © Leena Kallioniemi

Näyttelyreppu pakattu - kohti uusia tappioita!

Ette uskokkaan miten hirveästi jo odotan ja jännitän sunnuntaita ja tämän vuoden junnukauden avausta omalla kohdallani!! Laitoin tänään näyttelyrepun lähes lähtökuntoon. Viikko sitten ostetun pinkin jakun annoin vielä odotella kaapissa, jotta puhtaana pysyminen olisi taattu. Tässä postissa siis muutama kuva mun vakio näyttelyvarustuksesta. Kuvistahan siis puuttuu tuo käteen kiinni kasvanut, joka paikkaan kulkeva Canon EOS 550D.

Reppuna tällä hetkellä toimii vaalenasininen Piispalan leirikeskuksen mainosreppu. Malliltaan tuo on suht kätevä "kitara" ja kokoakin löytyy mun käyttöön juuri sopivasti. Ainoa mitä tuosta puuttuu, on taskut. Tuossa ei ole kuin yksi pieneltä näyttävä, mutta todellisuudessa järjettömän iso tasku.

Repussa kulkee mukana X määrä erilaista tavaraa. Lähes kaikki repusta vakiona löytyvät tavarat ovat tuolla pelkästään hätävarana. Numerolapputaskuun tungin jo tuon Kajaanin numero. Kääntäkäähän siis sunnuntaina yhden aikaan kamerat kohti kehä 16:sta, kun JH51 astuu kehään! ;)

Jakkujen virkaa mulla toimittavat Jim&Jillin alennuksista ostetut Onlyn jakut. Molemmat olen vahingossa löytänyt, eikä hintaa kummassakaan ole ollyt yli 20 euroa. Väreistäkin tykkään!

Virkku pääsi tänään käymään metsällä ja tekikin ihan hyvän päivän. Ajallisesti metsäpäivä ei ollut kovinkaan pitkä, mutta kun ennen viittä tulin kotiin, nukkui Pupujen kauhu umpiunessa sohvalla. <3 Huomenna teen sen kanssa parit kokeenomaiset rallyt meille vaikeilla liikkeillä.

Tietysti, just mun tuurilla, Kannuksessa olisi 22.2. junior handlereiden koulutuspäivä ja seuraavana päivänä rally-tokokokeet. Arrgh, haluaisin molempiin Virkun kanssa, mutta kyytiä tai koiraa en saa kuin toiseen... Ehkä me mennään rallyihin ja etsin junnutaitoni jostain muualta, koska kysyvä ei tieltä eksy, mutta rallytuloksia ei aivan jokaisen kysymyspalstan takaa löydy.

Sini-ruskea puolikuristava panta

Lupasin teille niitä kuvia tekemästäni puolikurrasta. Panta on tehty vanhasta muovilukkopannasta, johon lisäsin kaksi metallirengasta ja kurraosan. Kuulostaa helpolta, mutta meidän kivikautisella ompelukoneella tuon tekemiseen meni yllättävsti aikaa ja vaivaa kaikkine purkamisineen. Onneksi lopputulos oli kuitenkin toimiva ja oikean kokoinen.

Eläinlääkärikäynti

Äiti soitti aamulla Lampin eläinlääkärille aikaa Virkulle selkäkipujen vuoksi. Olisin kyllä paaaaaaaaljon mielummin lähtenyt käymään Johannalla, mutta Teerijärvi on kuitenkin vähän liian kaukana tämmöisen "pikku vaivan" kanssa.

Virkku sai ajan puoli kolmeksi. Olin tullut jo kahdeltatoista kotiin nenäverenvuodon ja hyvinkin heikon olon vuoksi, joten pääsin käyttämään Virkkua lenkillä jo vähän aikaisempaa. Kun äiti tuli kotiin kymmenen yli kaksi, lähdimme heti kylälle. Eläinlääkärin pihassa Virkku oli yllättävän nätisti kaikista miljoonista muiden koirien hajuista huolimatta. Sisälle eläinlääkäriin Virkku meni hirmuisen nätisti ja täysin arkailematta - omana rauhallisen tutkailevana itsenään.

Aluksi eläinlääkäri teki Virkulle aivan perus tutkimukset, kuunteli sykkeen ja katsoi koirvat ja hampaat. Tämän jälkeen lääkäri tutki Virkun selkärankaa mitään epäilyttävää löytämättä. Seuraavana olikin sitten anaalirauhasten tyhjennys.

Vasen anaalirauhanen oli tyhjä, mutta oikea oli melkoisen täysi. Haju oli vähintäänkin hemaiseva... Kuvia toimenpiteistä ei ole, koska olin pitmässä Virkkua paikoillaan - tuskin itsekkään pysyisin paikoillani jos joku total-outo ihminen alkaisi omaa takamustani täysin varoittamatta tonkimaan!

Vaikka olisinkin paljon mielummin lähtenyt Teerijärvelle Virkun kanssa, osasi tämäkin eläinlääkäri asiansa. :)

Häiriötreenejä paikassa Kannus +selittämättömät selkäkivut

Pääsin tänään treenailemaan Virkun kanssa häiriöitä täysin uuteen ympärisköön Kannuksen käynnillä. Jäimme äipän kauppareissun ajaksi tekemään rally-liikkeitä kirjakaupan/Tiilikaisen eteen. Häiriöitä oli vähintäänkin riittävästi, mutta pienen herättelyn jälkeen sain koiraan hyvän kontaktin nakin avulla. Hihnakin pysyi suurimman osan ajasta löysällä, mistä olen hyvinkin tyytyväinen! :)

Treenien ainoa, isohko ongelma oli katkonaisuus. Nyt Virkku tietää jo miten liikkeet pitää tehdä ja milloin ne loppuvat. Aina, kun Virkku tiesi liikkeen loppuneen se lähti haistelemaan ja haahuilemaan ja kontakti katkesi hetkeksi. Onko jollain jotain hyvää ideaa miten tämän saisi pois, vai onko ainoa keino vain monet toistot ja erilaiset liikeyhdistelmät?

Njoh, kuitenkin. Treeneihin meni aikaa suunnilleen puoli tuntia. Lopussa herkut loppuivat kesken, eikä kumpaakaan oikeastaan huvittanut tehdä sen suurempia. Virkku odotti tosi hienosti ja otti välillä kontaktia. Autossa otti heti herkut vastaan, eikä mököttänyt yhtään. Yllätyin! :) Pahoittelen huonolaatuisia kuvia - valoa oli vähän ja kamerana oli vain digipokkari...

Eilen treenailin Virkun kanssa jotain uutta rataa kokeenomaisesti pelkällä hajuohjauksella ja loppupalkalla. Ei toiminut mitenkään hirveän aktiivisesti ja into hiipui loppua kohti. Taisi olla vähän liian pitkä rata ensimmäisiin koe-treeneihin, mutta omapa oli mokani. Huomenna pidetään treenitaukoa. Lauantaina treenaan luultavasti kahdessa osassa kokeenomaista lyhyemmällä radalla ja keksityn näihin meidän ongelmaliikkeisiin.

Viime viikolla Virkku varoi selkäänsä mätsällä käynnin jälkeen, mikä nyt ei sinäänsä ole mikään ihme monen tunnin hangessa hyppäämisen jälkeen. Tänään kuitenkin kivut palasivat Kannuksen reissun jälkeen aivan yllättäen ilman sen suurempia loukkaamisia. Voisiko ongelma olla anaalirauhasissa? Onko teiden koirilla ollut samallaisia oireita? Jos Virkku arkoo selkäänsä vielä huomenna, lähdetään kohti Småböndersiä ja pieneläinklinikka Johannaa.

Rally-toko treenaus jatkuu - lumesta piittaamatta!

Sain vihdoin ja viimein Virkun puolikurkkarin valmiiksi (kuvia kunhan mannekiini suostuu poseeraamaan kunnolla...). Pannasta innoittuneena, lähdin kokeilemaan pienen tauon jälkeen rally-tokorataa kokonaisuutena ilman pitempia taukoja.

Treeniratana toimi pienillä muutoksilla 1.7.2012 Hartolan mölli-ALOssa käytetty rata. Tulostin eilen muutaman radan kaikkien kylttien lisäksi ja eikö ollakkaan, SuoRatin ratalinkeistä juuri Hartolan radat eivät toimi. Turvautukaamme siis mittasuhteettomaan Gimp kyhäelmään!

Jätin radasta pois kaikki maahanmeno jutut (koska lumi) ja pujottelun, koska en vain jaksanut raahata mitään pujoteltavaa pihalle. Rata mentiin kahteen kertaan läpi. Tämän hetkisten treenien suurin tavoite on saada hihna pysymään löysällä, koska joulukuun kokeiden suurin pisteryöväri oli hihna. Pääosin tämän päivän rata oli helppo, mutta kyllä tästäkin hiomista löytyy. Virkku tuntui olevan aivan huippuvireessä ja teki kaiken tosi innokkaasti ja huolella. Lumi ei häirinnyt yhtään istumista, vaikkei Virkulla takkia ollutkaan. Ehdottomasti parhaat treenit pitkiin aikoihin!

1. Ensimmäisellä kierroksella Virkku tuli eteen vähän liiankin innokkaasti nousten syliin. Jouduin palauttamaan istumaan. Sivulle tullessa Virkku oli edelleenkin liian innokas ja pyörähti suoraan eteen. Toisella käskykerralla tuli suoraan sivulle. Toisella kierroksella ei meinannut heti syttyä, koska äiti oli juuri ajanut autolla pihaan, mutta pienen herättelyn jälkeen teki heti oikein.

2. & 3. Ensimmäisellä kierroksella juoksupätkä jäi vähän lyhyeksi, mutta molemmilla kierroksilla juoksu meni hirmuisen hyvin ja vauhtikin taantui heti kun itse hiljensin kävelyksi.

4. Kummallakaan kerralla en varautunut "väärän kätiseen" mutkaan kovinkaan hyvin, ja sössin ohjauksessa. Virkku kyllä kääntyi nätisti paikoillaan, itse vedin pitkäksi.

5. Peruskauraa, onnistuu lähes aina.

6. Virkku pyrki molemmilla kerroilla vähän edelle, mutta yritti joka askeleella itse korjata. Osasyynä kentän reunassa olevat lumikinokset...

7. Tässäkin ohjasin pitkäksi Virkun kääntyessä kuitenkin nätisti.

8. Ei toimi edelleenkään... Tämä menee tehoharjoitteluun. Virkku seuraa kyllä, mutta puolen toista metrin viiveella.

9. Onnistuu lähes aina ongelmitta!

10. Tänään Virkku teki harvinaisen skarpisti ja ilmestyi yllätyksekseni lähes heti takaisin sivulle molemmilla kerroilla. Ei oo aikaisempaa tehnyt noin hyvin!

Kuten aikaisempaa jo mainitsinkin, Virkku teki tänään treenit innokkaasti mutta tarkasti. Missään - siis ei oikeasti yhtään missään! - kohdassa Virkku ei jäänyt haahuilemaan tai haistelemaan maata. Hihnakin pysyi koko ajan löysänä, eli tavoitteet suoritettu! Tämän päivän treenien perusteella pitää treenata tehotreeninä ainoastaan askelta oikealle. Vaikka ei siinä, ei me sitä missään vaiheessa olla kunnolliseksi harjoiteltukkaan... Toinen muutaman harmaan hiuksen tuottava liike on tuo 'asken - istu' -liike, jossa Virkku pyrkii eteen. Muuten ALOn liikkeet ovatkin jo pääpiirtein kisakunnossa, vaikka pientä hiomista vielä joistain löytyykin. Pujottelut ja spiraali menevät Virkulta hirmu hyvin! :)

Nimipohdintaa

Nyt kun talvikkopoitsun saapumisajankohta alkaa lopullisesti hahmottua, joudun kamppailemaan kutsumanimen kanssa. Nimiehdotuksia on ollut tähän mennessä jo suunnilleen kymmenen, mutta aina nimestä on löytynyt se joku, minkä vuoksi en ole sitä kelpuuttanut.

Heti talvikon nimeämisen jälkeen tulee vastaan ongelma blogin nimestä, koska se voi talvikon taloon tulon jälkeen pysyä ennallaan. Jos jollain on jotain mahtavia ehdotuksia blogin (tai miksei itse otuksenkin) nimen suhteen, ottaisin niitä enemmän kuin mielelläni vastaan! En kuitenkaan halua nimeksi pitään perus "ajokin ja talvikon elämää" -tyylistä nimeä. Sen pitäisi erottua massasta!

Hylkäämäni talvikon nimet

Mutku Aluksi olin aivan varma tästä nimestä. Mutku olisi sopinut kohtalaisen hyvin Virkun kanssa yhteen, ja sillä olisi ollut pieni pohjakin - olenhan ruinannun ensimmäistä talvikkoani jo parin vuoden ajan. Mutku sai hylkäyspäätöksen, koska suunnilleen kaikki tutut tiesivät sen jo, ja halusin pitää yllä edes pientä jännitystä nimen suhteen.

Neon Pidän tätä nimeä edelleen hirmuisen kauniina, mutta Neon on vähän liian vaikeasti taivutettava nimeksi. :(

Uni Tämäkin nimi on kiva, mutta ei olisi käynyt ollenkaan yhteen Virkun kanssa - ei sitten merkityksellisesti eikä muodollisestikaan. Tämäkin nimi on vähän liian huonosti taipuva omaan makuuni, eikä merkitykselliseti ole kovinkaan hyväenteinen, varsinkin kun haluaisin mahdollisimman aktiivisen otuksen.

Valo Tämä sopisi Virkun kanssa yhteen ja olisi kaunis, mutta joku siinä ei vain iske. Valo on lausuttuna aavistuksen liian pehmeä ja tylsähkö nimeksi, varsinkin kun nimiparina olisi Virrrrrrrrrkku.

Verneri Tässä nimessä on sitä jotain. Nimi sopisi Virkun pariksi lausunnaltaan lähes täydellisesti. Vaikka kyseessä onkin ihmisen nimi, Verneri tuntuu hyvin kuvaavalle nimelle. Mutta, en missään nimessä halua lemmikilleni nimeksi ihmisen nimeä = tämäkin nimi hylätty.

Virus Hauska, mutta en halua aina sairasta otusta :$

Visio Kaunis, sopis Virkun kanssa yhteen, mutta koska tutun parturi on nimeltään Visio, sai tämäkin nimiehdotus hylkäyspäätöksen.

Voice Tää on jo niin lähellä sitä oikeaa, enkä oikeestaan ees tiedä miksi tämä ei vois ollakkin tulevan otuksen nimi. Onneksi otus tulee aikaisintaan helmikuussa, ja saan miettiä nimeä vielä kauemmin.

Njalla Tää on niin kaunis ♥ Kyseessä on naalin saamenkielinen nimi, joka tarkoittaa uteliasta ja lähes tyhmän rohkeaa. Tässä nimessä kuitenkin miinuksina hankala lausuminen ja sopimattomuus Virkun kanssa :<

Fiilis Hauska, mutta mulle tulee tästä aina Valion Viilis -viili mieleen... Sopis suht hyvin Virkun kans yhteen, mutta ei iske.

Minor Latinaa, tarkoittaa (ilmeisesti) pientä. Sopisi tarkoitukseltaan, mutta muoto ei iske.

Talvikon omistajuus - täältä tullaan!

Pääsin kuin pääsinkin eilen vaikeuksien kautta kaverien kanssa shoppailureissulle Kokkolaan. Heti ensimmäisenä pääsin ostelemaan tulokkaalle ufon ja juomapullon. Ufo on muovinen, kirkkaan vihreä, käytetty ja vähän jyrsitty, mutta toimiva. Juomapullo on 250ml käyttämätön.

Virkku otti ufon heti käsittelyynsä ja perusteellisen haistelun jälkeen otti hamsulin jyrsimisjäljistä mallia ottaen ufon alaosan hampaisiinsa. Toivottavasti tuo ei ollut mikään "tuhotaan tarvikkeet, minimoidaan eläimenhankintaaikeet" -vihje Virkun osalta. :D

Oon tässä alkanut miettimään tuon talvikon majotusta perus muovilaatikon ja Mustin ja Mirrin muovidunan välillä. Toisaalta duna olisi ihan jees, mutta tuo ei ole mikään mahtavimman värinen, mutta hintaa on siitäkin edestä. Haluaisin, että duna olisi kokonaan läpinäkyvä, eli tuossa on liikaa tuota lappapuuron väristä pintaa. Esimerkiksi Anttilasta saisi aavistuksen isomman täysin läpinäkyvän säilytyslaatikon alle 40€, mikä vaikuttaisi huomattavasti siedettävämmältä hinnalta. Njooh, pitää nyt kattoa mitä tuolle murmelille tulee hankittua. :)

Ihan näin btw-tiedostona: valitsemani kasvattaja ilmoitti blogissaan, että poikasia on tulossa luovutukseen mahdollisesti helmikuussa ♥ Sitä odotellessa!

Metsäkoira = Harrastuskelvoton ulkokoira - vai onko?

Miksi metsäkoirat mielletään usein aivottomiksi, tarhassa aikansa viettäviksi junteiksi, joiden kanssa ei tarvitse käydä metsästyksen lisäksi missään? Metsäkoirat ovat koiria siinä missä muutkin - ainoa ero on ominaisuuksissa. Mitä väliä sillä on, onko rotu jalostettu noutamaan, paimentamaan vai ajamaan? Mieltävätkö ihmiset mätsästyksen kisaamisesta kiinnostumattomien miesten harrastukseksi?

Ajokoiran "koiramaisuus" valkeni meidän perheessä, kun edellinen ajokoiramme Kaisa pääsi metsäpäivien jälkeen käymään sisällä. Äiti halusi Kaisan sisään tarkistuskäynnille - koskaan ei tiennyt miten paha haava koiralla saattoi olla metsäpäivän jälkeen tassussa ja helpompihan se oli sisällä tutkia. Kaisan sisälläkäynnit jäivät metsäpäivän jälkeiseksi luksukseksi.

Kun olin 7-vuotias, aloin harjoittelemaan Kaisan kanssa erilaisia temppuja tarhassa. Ennen kuolemaansa koira osasi jo monia temppuja. Kun Virkku tuli meille, ei sisällä olo rajoittunut enää pelkästään metsäpäiviin, vaan koiran löysi sisältä muinakin päivinä. Myöskin temppujen harjoittelu aloitettiin Virkun kanssa heti pennun kotiuduttua.

Syksyllä 2010 metsäpäivän jälkeisistä tarkastuksista oli todella hyötyä, kun Virkku sai metsällä anturaansa inhottavan haavan lasinsirusta yms. Tassu saatiin hoidettua suhteellisen helposti, koska koiralle oli opetettu peruskäskyjä ja luotto pelasi hoitajan ja koiran välillä. Tästä lähtikin etenemään Virkun kannalta mainio lumipalloefekti, jonka seurauksena Virkku nukkuu tälläkin hetkellä sisällä. Haava piti tikata, eikä haavaa saanut nuolla. Tämän "varmisti" (lue hidasti/vaikeutti) kauluri. Inhottavan tötsän vuoksi Virkku ei voinut mennä tarhaan, vaan joutui viettämään paljon aikaansa sisällä. Pian huomattiin, että Virkun oli hyvin hankala nukkua pää maassa, ja nukkumiseen tarvittiin jotain tyynyn kaltaista. Koirapa ratkaisikin ongelmansa itse siirtymällä sohvalle nukkumaan. Täältä koiran voi löytää vielä tänäkin päivänä.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Onko metsäkoiralla harrastamisessa jotain aivan yliluonnollista? Miksi metsäkoiran hankkijoita neuvotaan olemaan hellimättä koiraa, ettei metsästysvietti menisi pilalle? Pitäisikö ajokoiralle todellakin antaa piiskaa ja moitteita, jos se metsällä lähtee väärän riistan perään? Miksiköhän koira ei halua tulla metsällä omistajansa luo, kun ei ole koskaan saanut tältä muuta kuin negatiivista palautetta?

Jos saisin muuttaa muutaman asian maailmassa, yksi olisi varmasti metsäkoirien aseman muuttaminen. Haluaisin myöskin, että (ketään haukkumatta tai syylistämättä) metsämiehet ymmärtäisivät, että metsäkoirakin on koira, joka tarvitsee liikettä ja huomiota, eikä sitä vain voi sulkea 'poissa silmistä - poissa mielestä' -periaatteella tarhaan. Koira toimii paljon paremmin metsällä, jos se luottaa ohjaajaansa ja tulee mielellään tämän luokse. Riistavietti ei todellakaan katoa mihinkään, vaikka koiraa paijattaisiin ja pidettäisiin kuinka hyvänä. Päinvastoin - omistajan ja koiran side paranee!

En ymmärrä myöskään sitä, että metsäkoirat suljetaan mätsästyskauden ulkopuoliseksi ajaksi tarhaan ja metsästyskauden alettua ihmetellään, kun koira ei jaksakkaan metsällä. Olisikohan peiliin katsomisen paikka? Miksei ihmisten kalloihin meinaa upota, että metsäkoiratkin tarvitsevat liikettä kunnon kartuttamiseksi myöskin kesällä?

Olen hyvin vihainen metsäkoiriin suuntaiutuvasta roturasismista treenikenttien laidoilla. Olen turhautumiseen asti kuullu "Miten metsäkoira voi osata?", "Mutta sehän on metsäkoira!?" ja "Tuo ajokoirahan ajattelee!" -ihmetyksiä. Kaiken huippu oli, kun menin ilmoittamaan Virkkua rally-tokokokeisiin ja ilmottautumisia vastaan ottava henkilö meinasi nauraa meidät pihalle. Ihmiset herätkää - se on koira siinä missä muutkin!

Tämän postin tarkoitus ei ole yleistää tai loukata ketään. Haluaisin vain todellakin herätellä ihmisiä, jotta he näkisivät metsäkoiratkin koirina ilman metsä -etuliitettä. En myöskään tarkoita, että metsäkoirien pitäisi olla pelkkiä sisäkoiria, mutta huomiota nekin kaipaavat.

Toivon, että avasin tällä tekstillä edes jonkun silmät. Palaute olisi enemmän kuin tervetullutta!

Postauksen kuvat © Nea Kosonen, Riikka Kurikka, ja Asta Jämsä