Instagram

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Juha Kareksen handlerikurssi

Olin eilen kuunteluoppilaana Juha Kareksen handlerikurssilla. Tykkäsin kyllä kovasti, ja ainankin muistiinpanomäärät olivat semmoiset, että jotain jäi käteenkin. Olin erittäinkin tyytyväinen siihen, että lähdin tuonne vain kuunteluoppilaaksi, sillä koiran kanssa en olisi saanut tuosta luultavasti lähellekään noin paljon irti. Nyt kun olin kuunteluoppilaana, voin tehdä muistareita myöskin muiden reenaillessa käytännön juttuja.

Sain kurssilta omaa esittämistäni ajatellen ehkä eniten apuja omaan asenteeseeni. Lisäksi sain muodostettua erittäin selkeän mielikuvan siitä, millainen koira näyttelyssä haalii sertejä joka suunnalta. Luottamus tekee kauniiksi. Koiraan on luotettava. Vaikken ehkä saanutkaan kurssilta kauheasti apuja pilkun tarkkoihin junnukehiin, tiedän nyt, miten alan opettamaan seuraavaa koiraani näyttelyihin.

Päivä alkoi n. tunnin kertäneellä luennolla, joka käsitteli kaikkea pennun hankinnasta, kasvatuksesta ja koulutuksesta aina näyttelykehille asteluun asti. Kehään mennessä ensivaikutelman tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa. Vaikka joskus tuntuisi, että joku handleri vie kehään aina koirat, jotka tulevat kehästä sertien kanssa pois, ei saa ajatella, että koirat voittavat handlerin naamalla, vaan pitää seurata, mitä tämä voittajahandleri tekee voittaakseen.

Kurssilla opin myöskin etsimään esitettävälle koiralle optimaalisinta liikenopeutta, ja sen, kuinka ongelmakohdista, kuten haukkumisesta tai hyppimisestä pääsee eroon. Opin myöskin asettelemaan koiraa paremmin ja "alistamaan" epävarman tuomarin. Nyt osaan myöskin säädellä liikkeiden esittämisvauhdin oikein, jotta etu-, taka- ja sivuliikkeet näyttävät mahdollisimman hyviltä.

En nyt valitettavasti avaa teille enempää tämän kurssin sisältöä ja suuria salaisuuksia tai oivalluksia, mutta en voi kuin suositella! En malta odottaa seuraavaa kehään pääsyä. Voitte olla varmoja, että Kalajoen ryhmiksessä näette ajokoirakehällä handlerin, joka menee kehään "Tästä on maksettu monta kymppiä - tahdon palkinnon!!!!!" -asenteella! ;)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

takatalvi

Voin kerrankin sanoa rakastavani takatalvea, sillä sain tänä aamuna Virkusta juuri ne kuvat, joita yritin koko talven ottaa onnistumatta!! Jälkimmäiseen en ole tuon tuhannen hihnan vuoksi todellakaan tyytyväinen, mutta sainpa ainankin toteutettua mielikuvani mukaisen kuvan.



Mätsäröintiä Kannuksessa

Pääsin tänään pyörähtämään Kannuksessa mätsäreissä pitkän tauon jälkeen. Sain junnuihin hihnan päähän erään opettajani ihanan kääpiösnautseri Sanin. Vaikka etukäteen vähän jännittikin, liikkuisiko Sani vieraan kanssa, kun omistajankin mukana meno meinaa välillä vähän tökkiä, mutta jännitys oli onneksi turhaa. Kehässä jäätiin vain kerran lukkoon ja siitäkin päästiin eteen päin Sanin lempipallon voimalla.

Tuomari otti meidän ensin kaikki yhdessä kehään ja kävi moikkaamassa jokaista. Yksilöarvosteluun pääsimme vasta toisiksi viimeisinä, joten meillä jäi siinä välissä Sanin kanssa mukavasti aikaa leikkiä. c: Yksilöarvostelussa Sani seisoi nätisti pöydällä ja näytti hampaansa hirmuisen hienosti. Yksilöliikkeinä oli kolmio ja edestakainen. Kolmio mentiin mukavalla vauhdilla, mutta edestakaisen alussa tuli stoppi. Näytin Sanille palloa ja vingautin sitä kerran ja näin matka saatiin jatkumaan iloisesti. :)

Pääsimme jatkoon kuuden parhaan joukkoon, mutta sitten tuomari tuli kättelemään meidät pois. Olin kuulema lähtenyt tekemään kolmiota hieman liian kaukaa tuomarista. Itse en huomannut tätä ollenkaan, mutta tuomarin kanssa kehän jälkeen jutellessa tämä sanoihin, että hän haluaisi handlerin lähtevän tekemään kuvioita aivan tuomarin edestä. Noh, eipä voi mitään. Sain kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että sain kehäilystä Sanille mukavaa ja koirasta näkyi koko ajan iloisuus. Ensi kerralla paremmin! :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

voittaja ei luovuta eikä luovuttaja voi voittaa

...mutta aina ei kannata jatkaakaan.

Kävimme siis Virkun kanssa lauantai-iltana Kannuksessa rally-tokokokeissa. Lauantai ei kuitenkaan ollut meidän, tai oikeastaan Virkun päivä ja jouduimme toistamiseen keskeyttämään ratamme totaalisenn kontaktikadon vuoksi... Virkku ei ottanut hallissa muhun mitään kontaktia kun olimme starttaamassa rataa. Rataa ennen kyllä suostuttiin toimimaan edes jonkunlaisessa yteistyössä, mutta radalle päästessä tuo toiminta-alttius oli muisto vain.

En nyt oikein tiedä mitä tuosta reissusta kirjoittaisin, vai kirjoittaisinko mitään... Yllättävän paljon positiivista tuosta reissusta kuitenkin löytyy kun alkaa miettimään! Kyydillämme Kannuksessa olivat myöskin Niina ja Diinu, ja Virkku otti vieraan koiran läsnä olon yllättävänkin tyynesti. Sain olla myöskin itseeni tyytyväinen, sillä löysin rataan tutustumisen aikana itselleni loistavan vireen päälle ja olin rataantutustumisen jälkeen aivan liekeissä. Löysin miltei heti sen rally-tokoon vaadittavan positiivuseeden ja kannustavuuden itsestäni. Kun sain Virkun käsiini, olin melko varma, että tämä mahtava kisaintoni menisi aivan hukkaan koiran ollessa täysin kuuro, mutta eipä se nyt ihan niin ollutkaan. Tuomari valitsi meidät siis tuomarin suosikeiksi, koska annoin radalla kaikkeni, vaikka koiraa ei vain kiinnostanut, eikä koko touhussa ollut väläystäkään yhteistyöstä. Jaksoin yrittää saada koiran toimimaan muutaman liikkeen verran, kunnes totesin tuomarille, ettei tästä nyt tule yhtään mitään.

Eilen vietinkin sitten valta osan päivästäni autossa istuen, koska kävimme päiväseltään serkkuni rippijuhlissa Ristiinassa. Sieltä pari kuvaa autosta, koska Aurinko ♥

lauantai 15. maaliskuuta 2014

ei mitään uutta Auringon alla

Hui. Meillä olisi tänään rally-tokokokeet Virkun kanssa ja tajusin eilen, että olemme tehneet kokonaisen radan edellisen kerran.. ööh... kauan sitten. Olemme siis lähdössä tänään täysin soitellen sotaan. Yksittäisiä liikkeitä on kyllä tullut treenailtua tässä välissä aika paljonkin ja ainankin eteentulot ovat parantuneet paljon viime kokeen jäljiltä. Olen taas ollut aivan naimisissa tämän viikon koulujuttujen (ja okei, vähän kavereidenkin) kanssa, enkä ole ehtinyt tekemään Virkun kanssa mitään. Hävettää ihan myöntää, koska Virkun kanssa touhuaminen on kuitenkin juuri sitä, mistä nauttisin ehkä eniten. Pitäisi vain jostain löytää taas se kipinä treenaamiseen ja muuhunkin häröilyyn. Toivottavasti se löytyisi tuolta kokeesta. Oikeastaan toivon tuomarin löytävän suorituksestamme jälleen uuden virheen, jota sitten pääsisi hiomaan.

Kokeesta saatte postausta luultavasti maanantaina, koska huomenna lähdemme käymään Ristiinassa serkkuni rippijuhlissa. Tämän postauksen kuvatkin ovat valitettavasti vain randomräpsyjä viime päiviltä, koska kunnon kuvailulle ei ole ollut aikaa tai inspistä.


"älä näytä noin pirteeltä - se ärsyttää mua" -.-

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Haasteiden haaste | päivä 3/3

Tulipa melkein haikea olo tuota otsikkoa kirjoittaessa, mutta ei voi mitään. Nyt on tämä haaste ohi. Voi kyllä sanoa, että bloggausinto lisääntyi huimasti! :)



Aamulla lähdin kuvaamaan Lampin talvirippitipujen konfirmaatiota, koska pääsin valokuvaajaksi tuonne. Toivottavasti porukka nyt olisi sitten noihin kuviin niin tyytyväinen, että saisin töitä tuleviinkin tilaisuuksiin. :) Konfirmaatio itessään meni hienosti ja oli hirmu kiva (ainankin meidän konfirmointiin nähden...). Ainankin tähän mennessä kuvista on tullut vain hyvää palautetta, vaikka toisaalta ensimmäisten laskujenkin kanssa on tullut säädetyä...




Omnom, ruokana oli hirwikäristystä. ♥



Päivä meni oikeastaan noiden aamun kuvien kansa säätäessä, joten siitä ei siksi kuvaa, mutta illalla tuli (ainankin melkein...) tehtyä koulujuttuja, luettua, soitettua ja kuunneltua musiikkia. Reenatiinpa me Virkunkin kanssa rally-tokoa paremmalla menestyksellä kuin aikoihin. Ehdimme nauttia auringosta myöskin harmittavan lyhyeksi jääneellä lenkillä.




Päivän kuva omasta rippirististäni, koska laitoin sen tuon konfirmaation vuoksi tauon jälkeen kaulaan.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Haasteiden haaste | päivä 2/3








Eilen Virkku herätti nyt jo ennen puolta yheksää ja mun yöunet jäi säälittävän lyhyiksi. Siirryin suoraan nukkumasta katsomaan C.S.I NY'tä ja toissa päivänä missaamiani Salkkareita. Koska aurinko kuitenkin paistoi telkkarin katteluni jälkeen, päätin haastaa väsymyksen ja lähteä ulkoiluttamaan kameraa. Tällä kertaa lähdin itsekseni, ja sain kerrankin juuri sen kuvan, jota lähdin hakemaankin. Päivällä ehdin myös lukea ja katella Epäpäteviä Matkaoppaita.

Illalla nukuin vajaan tunnin ennen kuin lähdin kaverien kanssa nuotiolle ja saunaan. Ennen lähtöä edin kuitenkin hetken katella Cruftsin junnuja. Oli meillä ainankin kova edustaja! Kun sitten sain kyydin nuotiolle, oli vastassa jo mukavan kokoinen porukka. Loppu ilta menikin sitten hyvinkin liikuttuneissa merkeissä koko porukan osalta (kiitos aivan jäätävästi savuttavalle nuotiolle♥!). Makkaraa tuli paistettua, vaahtokarkkeja paahdetua ja kaikkea muutakin hyvää muusteltua. Saunomisen jälkeen innostuimme laulelemaan nuotiolla. Omalta ja kaverini osalta ilta päättyi kymmenen aikaan tunnelmalliseen kappelihartauteen. Lähdimme ennen muita, koska lähdin tänä aamuna kuvaamaan rippitiitiäisten konfirmaatiota jo yhdeksältä.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Haasteiden haaste | päivä 1/3







Ah tuota kuvien lumialaatuisuutta

Eräs kaverini, Peppi, tuli siten suorilta koulusta meille. Ilta päivä meni lähinnä musiikkia kuunnellen, höpisten ja Mutkulle ja Virkulle lässytellessä. Nelijalkaiset saivatkin Pepistä kunnon fanin... ^.^ Puoli kuuden aikaan äiti kävi heittämässä meidän kylälle isoskoulutuseen, jonka aiheena oli kiusaaminen ja ongelmat leireillä. Koulutuksen jälkeen ilta jatkui nuorteniltana aina tämän päivän puolelle saakka.

torstai 6. maaliskuuta 2014

talvi löydetty!

Hups, unohdin totaalisesti eilen julkaisemani haasteen kuvaamisen, mutta koeillaan huomenna uusiksi! Tänään kävimme kuitenkin Virkun kanssa lenkillä. Olin aivan innoissani siitä, että ehdin kerrankin lähteä tuon kanssa ihan kunnon juoksulenkille metsään. Noh. Mitä vielä, eihän Virkkua kiinnostanu.

Virkun minimaalisen kiinnostuksen vuoksi päätin yllättää sen poikkeamalla tavanomaiselta lenkkireitiltämme metsäpolulle. Ja mitäs sieltä löytyikään?! Siellähän se kadoksissa ollut talvi olikin! Metsästä löytyi kiitettävästi lunta, johon voi upota lenkkareilla ja täyttää nilkkansa tuolla ihanan kylmällä valkealla mönjällä...

Toivottavasti seuraavassa kuulumispostissa olisi jo ihan kunnollisiakin kuvia näiden lumiaräpsyjen sijaan.. Jos huomenna ei sada vettä, voisin ulkoilutaa kameraa jonkun verran. Molemmat nelijalkaiset saavatkin huomenna extrahuomiota, kun eräs kaverini pölähtää meille iltapäiväksi ensimmäistä kertaa. Meitä voi muuten bongailla Virkun kanssa rally-tokokokeista 15.3. Kannuksessa! :)

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Haasteiden haaste

Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista kolmen päivän ajalta. Menin vähän oikomaan näissä ohjeissa muttaah... eipä voi mitään!

Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista:
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.

Haaste alkaa seuraavana päivänä, joten tänään joudut vastaamaan rehellisesti kahteenkymmeneen kysymykseen.

1. Mikä on sinun horoskooppimerkkisi? Kaksoset
2. Osaatko valehdella? Jovain
3. Pidätkö itseäsi luotettavana? Kyllä
4. Miksi aloitit bloggaamisen? Bloggus taisi olla yksi niistä monen vuoden takaisista päähänpistoistani, joka myöhemmin kehittyi rakkaan harrastuksen tasolle.
5. Oletko onnellinen? Tällä hetkellä kyllä!
6. Kadutko jotain asiaa erittäin paljon? Eipä ainankaan heti tule mieleen.
7. Raha vai rakkaus? Rakkaus. Rakkaus tekee mut paljon onnellisemmaksi kuin raha!
8. Onni vai terveys? Terveys.
9. Olet yksin, sinulla on kylmä. Otat puhelimen käteesi, kelle soittaisit sillä hetkellä? Emmille :> Jos Emmi ei vastaisi, lähtisi puhelu isoveljelle.
10. Mikä on sinun hurjin unelmasi? Oma pieneläinklinikka tai junior handlerin Suomen mestaruus.
11. Etsi netistä tämän päivän ennuste koskien horoskooppiasi "Kaiken ulkoisen paineen keskellä tunteet kuohahtelevat tavallista helpommin ja selkeä neuvo tälle päivälle on, että et ala riitelemään kenenkään kanssa mistään asiasta. Saat pitää pintasi ja kantasi, mutta tee ilman tunnepurkauksia."
12. Kadehditko ihmisiä? Satunnaisesti.
13. Millainen olisi unelma sinä? Ehkä aavistuksen tasaisempi ja parempi englannissa. :P
14. Kuvittele itsesi 10 vuotta eteenpäin. Missä olet ja mitä teet? Omistan belgin, asun jossain soppelin kokoisessa kaupungissa ja olen juuri valmistunut eläinlääkäriksi. Belgin kanssa kisaillaan agilityssä ja tokossa, ehkä rally-tokossakin. Mukaan mahtuisi luultavasti myöskin joku mainio mieheke ja hamsuleita. :3
15. Suurin ensi kesän suunnitelma? Koiranäyttelyitä, isostelua riparilla, musiikkileireilyä, valokuvausta, chillailua kavereiden kans... Ääh, kaikkee ihanaa :3
16. Milloin viimeksi itkit? Eilen. 17. Miksi ihmiset seurustelevat, vaikka sanovat sen olevan hankalaa? Hah, olipa random kysymys. Ei mun mielestä seurustelu oo hankalaa. Jos se tuntuu hankalalta, niin silloin on kyllä jotain pielessä.
18. Seurusteletko? En
19. Haluatko mennä naimisiin? Tottakai.
20. Mitä mieltä olet tästä haasteesta? Ihanaa, kerrankin jotain erilaista!

Kiitä haasteen antajaa ja kuvaile hänen blogiaan kolmella sanalla: saimme haasteen siis Paimenlaumalta. Hmms... Voisin kuvailla blogia koiratäyteiseksi, omaperäiseksi ja aktiiviseksi.

Haasta 15 5 bloggaajaa:
Bros lets keep together
emmaelviiran.
pyörremyrsky pääni sisällä
Kiira ja Kiharat
Partojen pakinat

Lisää vielä tähän loppuun viisi tärkeää kuvaa. Apua. Olipas vaikeaa!


Tää on mulle hirmu tärkeä, koska tää kuva toteutti - tai oikeastaan ylitti yhen mun unelmista.


Ensimmäinen kuva Virkusta ♥


Ensimmäinen kuva Mutkusta ♥


Ikuisesti mieleen jäävät, ainoat mätsärit joissa Virkku menestyi.


Mutkun kooma-lätty-näyttelyt! ♥

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Pikainen mökkireissu ja lainakoirien palautus

Tapahtumarikkaan päivän ansiosta saatte tänään oikein kunnon kuvaoksennuspostauksen C; Lähdimme eilen käymään Kinnulassa mökillä. Samalla jätimme lainalapsoset matkalle, takaisin siskolleni. Aamulla ehdin kuitenkin jo käydä kuvailemassa Tyyneä ja Remua metsälenkillä ja ehtivätpä pienet toimia mulla ja Virkulla reenihäiriönäkin. Mahtavasti Virkku teki hyytävästä häiriöstä ja välillä kovaksikin yltyvästä rähinästä huolimatta! :) Kyllä tuosta ylpeä sai olla!













Automatkalla Tyyne ja Remu olivat takakontissa ja Virkku vieressäni takapenkillä. Virkku tuli nätisti autoon, eikä suuremmin välittänyt takana tuhisevista vieraista. Kun Virkku kuitenkin yritti tehdä tuttavuussa Tyynen kanssa, kävi narttu heti Virkun naamalle. Eipä yritänyt Virkku haistella uudempaa kertaa...


Kaikki hyvän otoksen tuntomerkit nähtävissä?




Mökillä pääsin ottamaan muutaman jääkuvan, mutta valitettavasti ilma oli tasaisen harmaa ja jääkin niin peilillä, että kuvaaminen jäi vähään. Niin, tulihan noita Virkku-kuvia jopa kolme... Noh, aina se on lisäystä viime vuoteen, jona en päässyt kuvaamaan jääkuvia ollenkaan, vaikka mahiksia tähän kylä olisi ollut. Mökiltä siirryimme tutulle maatilalla kahvittelemaan. Siellä otin muutaman kuvan yllätävänkin kuvaukselliseksi osoittautuneesta hevosesta. :>