Kävimme siis Virkun kanssa lauantai-iltana Kannuksessa rally-tokokokeissa. Lauantai ei kuitenkaan ollut meidän, tai oikeastaan Virkun päivä ja jouduimme toistamiseen keskeyttämään ratamme totaalisenn kontaktikadon vuoksi... Virkku ei ottanut hallissa muhun mitään kontaktia kun olimme starttaamassa rataa. Rataa ennen kyllä suostuttiin toimimaan edes jonkunlaisessa yteistyössä, mutta radalle päästessä tuo toiminta-alttius oli muisto vain.
En nyt oikein tiedä mitä tuosta reissusta kirjoittaisin, vai kirjoittaisinko mitään... Yllättävän paljon positiivista tuosta reissusta kuitenkin löytyy kun alkaa miettimään! Kyydillämme Kannuksessa olivat myöskin Niina ja Diinu, ja Virkku otti vieraan koiran läsnä olon yllättävänkin tyynesti. Sain olla myöskin itseeni tyytyväinen, sillä löysin rataan tutustumisen aikana itselleni loistavan vireen päälle ja olin rataantutustumisen jälkeen aivan liekeissä. Löysin miltei heti sen rally-tokoon vaadittavan positiivuseeden ja kannustavuuden itsestäni. Kun sain Virkun käsiini, olin melko varma, että tämä mahtava kisaintoni menisi aivan hukkaan koiran ollessa täysin kuuro, mutta eipä se nyt ihan niin ollutkaan. Tuomari valitsi meidät siis tuomarin suosikeiksi, koska annoin radalla kaikkeni, vaikka koiraa ei vain kiinnostanut, eikä koko touhussa ollut väläystäkään yhteistyöstä. Jaksoin yrittää saada koiran toimimaan muutaman liikkeen verran, kunnes totesin tuomarille, ettei tästä nyt tule yhtään mitään.
Eilen vietinkin sitten valta osan päivästäni autossa istuen, koska kävimme päiväseltään serkkuni rippijuhlissa Ristiinassa. Sieltä pari kuvaa autosta, koska Aurinko ♥
Joskus vaan käy noin. Tuikku on kisapaikoilla vähä sellane että muuttuu veteläks kisatilanteessa. Ei oo kertaaka jättäny mitää tekemättä mutta sählää ja tekee tosi laiskasti, kotona on aina iha innoissaa. Saa nähdä, miten ens kuussa meidän kisat menee... Tsemppii teille jatkon :)
VastaaPoistaKiitos, toivottavasti teiläkin alkais sujumaan! :)
Poista