Tänään en vain osannut laittaa tälle postaukselle mitään otsikkoa, joten joudutte nyt ostamaan (tai siis lukemaan) sian säkissä, ja lukemaan tekstiä ilman tietoa tulevasta. Jännittäis muakin C;
Mutta joo, tänään omistin suurimman osan soittotuntienjälkeisestä ajastani (eli neljästä eteenpäin) Virkulle tavalla tai toisella. Aluksi opettelimme leikkimään. Kuulostipas viisaalta, mutta niin me tosiaan tehtiin. Alussa yritin innostaa Virkkua leluun erilailla herkkujen kautta, mutta kun Virkku lopulta tajusi herkun tulevan kädestä, eikä lelusta, ei lelut enää kiinnostaneet. Ehkä me vain unohdetaan nuo lelut, ja palkkaillaan samallalailla kuin aina ennenkin.
"Leikkimisen" jälkeen tein rallyliikkeitä yksi kerrallaan kertauksen vuoksi. Virkku osasi kaikki pyydetyt aivan elyttömän hyvin. Tavoitteena meillä on tuo ensi kuun mölli-rally Kannuksessa. Mikäli Halsualla menee hyvin, saattaa meidät nährä rally-tokon yhteydessä järjestettävissä mätsäreissäkin.
Rallyttelyn jälkeen Virkku sai nukkua about tunnin, jonka jälkeen me päästiin kaupan pihalle treenailemaan häiriön alaisena. Paremmilla herkuilla Virkku olisi pysynyt paremmin kontaktissa - nuo kuivat ja ravintoaineettomat nappulat ei oikeen meinaa maistua... Aloitin häiriötreenit kiertämällä Virkun kanssa pienen lenkin kylällä. Virkku lähti autolta heti haistelemaan lumikasoja, mutta parin metrin tempomisen jälkeen meno rauhoittui, ja Virkku alkoi kulkemaan paremmin hihnassa. Huomasin heti alutolta lähtiessä, että toisella puolella autotietä meni cavalieri, mutta Virkku ei huomannut lumipenkan takana lenkkeilevää koiraa. Samalla huomasin myöskin samalla tiellä tulevan sheltin. Sheltin!! Sieltähän tuli Essi, pari viikkoa sitten blogissa esiintynyt tuleva hoitokoirani.
Tein aiottua lyhyemmän lenkin, jotta pääsisin kokeilemaan Virkun ja Essin reaktioita kohtaamistilanteessa. Essin omistaja kuulema jännittää normaalisti ohitustilanteita, mutta koska omistaja tunnisti mut, ei jännitystä ollut lainkaan. Essin lähestyessä Virkku jäi haistelemaan penkkaa, eikä huomannut outoa koiraa. Kun Essi oli muutaman metrin päässä, Virkku huomasi uuden tuttavuuden ja päästi kurkustaan yllättyneen korahduksen :D Tämän jälkeen Virkku meni suhteellisen nätisti Essin luo haistelemaan. Essi pakitti ehkä asteleen sitä huomattavasti isomman koiran tuuppauduttua tekemään tuttavuutta, mutta molemmat olivat hyvin nätisti. Kun Virkku olisi halunnut tehdä syvempää tuttavuutta, Essi pakitti omistajansa jalkojen taakse turvaan haukkumaan. Virkku ymmärsi vihjeen, katto mua "eiköhän mennä" -ilmeellä, ja lähti jatkamaan matkaa taakseen katsomatta o.o Itse olin varautunut kunnon taisteluun matkan jatkamisesta, mutta olin varsin tyytyväinen tähän reaktioon :D Tuo koirahan on oppinut jotain!
Tämän jälkeen kiersimme vielä pikku kierroksen kylällä, ja palasimme kaupan parkkipaikalle kokeilemaan kontaktia. Kuten jo aikaisemmin manitsinkin, Virkku olisi ollut innokkaampi, jos palkka olisi ollut mieluisampi, mutta ihan kivasti tuo edistyi näinkin. Saa nähdä miten tuo käyttäytyy Halsualla, ja miten se malttaa pysyä kehässä, kun ei olla pitkään aikaan (vuoteen o.o) käyty mätsäreissäkään harjoittelemassa kehäilyä :< Nooh, eiköhän se hyvin mene..!
