Instagram

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Irrotteilukuvia part III

Tämä on nyt sitten mahdollisesti toisiksi viimeinen kuvasarja viikonlopulta. Teen tästä nyt ihan totaalisen kuvaoksennuspostauksen, koska mitään kovinkaan tarinallista ei ole tapahtunut - mitä nyt depytoimme yhteisen pyöräilyuramme Virkun kanssa! Jeij, hienosti se osaa mennä :> Kertokaahan mikä on tämän postauksen kuvista suosikkinne!







Minä ♥ Puut





maanantai 29. heinäkuuta 2013

Irroittelukuvia part II

Lisää kuvia lauantailta. Vieläkin on jonkun verran kuvia muokkaamatta. Jottei tästä nyt aivan tekstitöntä postausta tulisi, voisin jälleen purkaa pentukuumettani tänne.




Olen vahvasti siinä uskossa, että muuten peruskoulun jälkeen Kannukseen lukioon - olipa kyseessä sitten kennellinja & lukio yhdistelmä tai normilukio elänlääkikseen valmistelevilla kursseilla. Pääsen mahdollisesti asumaan tuttavallemme, jolla on sekarotuinen Ransu-papparainen, eli täysin ilman koiraa en viikkoja joutuisi olemaan, mutta silti. Oma koira olisi aina parempi. Nyt olenkin siis jälleen antanut itselleni tervustahaaveiluluvan. Äyh, eihän sitä semmoisia lupia pitäisi antaa, mutta meni jo.

Jonkun aikaa sitten laitoin kaverilleni viestiä, jossa kerroin vajonneeni hyvin alas, ja myönsin tutkivani tervupentujen hintoja. Kaikki hinnat hyppelehtivät siinä tonnin kieppeillä, joten aloitin heti säästösuunnitelman ja luovuin suunnitelmista uudesta mp3:sta ja kiinteästä objektiivista. Eilen sain jälleen laittaa samaiselle kaverilleni viestiä alas vajoamisestani - katselin jo tervujen kasvattajiakin, vaikken ole kotona edes hirveästi uskaltanut tervupupsista puhua. Vielä en sentään ole tulevia pentueita kovinkaan aktiivisesti tutkaillut. Kun kaverini kysyi pennun nimestä ja vastasin kieltävästi, nauroi hän kysyvänsä samaa muutaman päivän päästä. :D Ehkä asia olisi tosiaan jo siinä vaiheessa päässyt korjaantumaan, ja pennulla olisi jo monta nimivaihtoehtoa. Taino, onhan sillä jo nytkin muutama.


Kuten Mutkunkin kanssa, olen jo tämän pentukuumeiluni kanssa saanut tehtyä nimestä ongelman. Haluaisin uroksen, mutta kaikki kivat nimet ovat narttumaisia.. Onneksi pentu ei ole vielä tulossa, enkä joudu ihan heti nimeäkään päättämään. :) Viime viikolla Kokkolassa käydessä meinasin jo sortua pahemman kerran, kun näin Mustissa ja Mirrissä aivan syötävän mahtavan värisen rukkan hihnan. Hihna oli kuitenkin sitä mallia, että se kävisi vain pienen koiran käyttöön tai pentuhihnaksi. Mietin jo hetkellisesti sen ostamista, mutta kun aloin miettimään, sallinko itseltäni mielummin pikkupuudelin vai tervupennun, enkä oikein osannut päättää kaupassa, jäi hihna ostamatta. Ihan hyvä vain. Olisin kuitenkin kokeillu sitä Virkulla ja onnistunut katkaisemaan sen. :D


Mutta miksi haluaisin pennun juuri lukion kanssa päällekkäin. Noh, ehken välttämättä haluaisikaan pentua lukion ajaksi, mutta Kannuksen harrastusmahdollisuudet houkuttelevat todella. Olen aina kyttäillyt Koiruuksien koulutuksia, mutta (treeni)koiran puutteessa en ole sitten koskaan päässyt mihinkään. Tai noh, onhan Virkusta treenikoiraksi, muttei ehkä siinä mittakaavassa, että sillä mentäisiin tokokurssille. :D



Että näin, tulipas hieman sisällötön teksti, mutta johonkin suuntaan mun oli tätä kuumeilua jaettava! Nyt odottelenkin jo innolla torstaita, jolloin pääsen Kokkolaan ajokokeeseen, joten lukkiutukaapas torstai-illaksi sisätiloihin - asuittepa miten kaukana tahansa, mutta silloin meidän pihasta kaasuttaa pikitielle enemmän tappajamuurahaista kuin skootteria muistuttava kaksipyörä uunituireen kuskinsa kanssa!



sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ei_niin_normaali marjareissu

Otsikoinnin kanssa mulla ei nyt oikein ollut ideoita, mutta ehkä teksti on se pääasia. Koska en tiedä sitäkään, miten lähtisin tätä postausta pohjustamaan, menen suoraan asiaan.

Lähdimme eilen yhdeksi yöksi mökille. Yritimme kysellä erästä tuttavaperhettämme nuoren cockerinsa kanssa illan viettoon, mutta ajankohta ei heille sopinut. Oli aivan järkyttävän kuuma, ja pysähdyimme mennessä Kinnulassa kauppaan. Otin Virkun autosta ja käppäilin sen kanssa kylällä. Aluksi piti vähän miettiä, miten hihnassa mennään, mutta lopulta se katukäytöskin muistui mieleen, ja Virkku meni hirmu mallikkaasti.

Kun pääsimme mökille, aloimme heti suunnittelemaan marjareissua parin kilsan päässä sijaitsevaan saareen. Retken päätarkoitus oli kuitenkin antaa Virkun irroitella. Mökkirannassa Virkku piti vielä nostaa veneeseen, mutta aiemminkin veneellä reissaillut ajokkipoika ei paljoa veneilystä ressannut, vaan nautti vilvoittavasta tuulesta täysillä.

Tutun saarirannan lähestyessä Virkku alkoi jo käydä vähän malttamattomaksi, ja heti luvan saatuaan se hyppäsi rantakalliolle. Virkku ehti tutkia saaren yhtä nurkkaa pari minuuttia, kunnes tajusin toisella puolla saarta olevat kaksi auringonottajaa. Kun katsoin heihin päi uudestaan, tajusin heidän vieressään pyörivän irrallaan olevan norjanharmaan (jossa oli mahdollisesti myöskin suomenlapinkoiraa). Jes, saaressa oli nyt irrallaan kaksi toisilleen tuntematonta koiraa. En ehtinyt kuin viheltää Virkulle vaativasti, kun se oli jo koiran luona. Virkku lähestyi vierasta urosta pää pystyssä hieman hidastellen. En ehtinyt väliin, kun koirat olivat jo halailemassa toisiaan upean örinän säestämänä, jota ilmeisesti molemmat koirista pitivät. Kun koirat olivat jo laskeutuneet halailusta, tähtäsi aurinkoa palvonut mies pelastusliiveillään pehmeän iskun Virkun ja toisen koiran väliin - luonnollisesti hieman Virkkuun päin, olihan toinen koirista hänen. Virkku lähti tilanteesta heti pois, kun pääsin paikalle. Aurinkoa ottanut nainen alkoi heti selittelemään, että ne olivat vain pelastusliivit, eikä siinä voinut sattua mitään. Eikä onneksi sattunutkaan. Saavtoin Virkkua vähän matkaa pois päin kun äiti meni jututtamaan pariskuntaa. Virkku oli tilanteesta hyvin hämmentynyt, sillä se ei ole koskaan kohdannut itseään korkeampiarvoista koiraa. :D Virkku kulki kallioilla pää pystyssä ja toista koiraa tähyillen, muttei enää mennyt lähemmäs, vaan lähti jatkamaan tutkimusmatkaansa saaren toiseen laitaan. Sen jälkeen Virkkua ei enää näkynyt ennen kuin pariskunta ja vieras koira olivat lähteneet veneellä pois päin. Mielestäni Virkulle teki ihn hyvää huomata, ettei se aina olekkaan pomo. Virkku ei ollut episodin jälkeen yhtään pelokas.

Jos jonkun nyt tekisi mieli tulla kommentoimaan, että vastuutonta vastuutonta, niin tiedän kyllä, mutta onni onnettomuudessa, ensi kerran kierretään saari läpi ennen irti päästöä!

Virkku sai juosta ja tutkia saaressa loppu ajan ihan rauhassa, kunnes se tuli kuikuilemaan veneelle lähtövalmiina. Nappasin sen siitä vielä mukaani, ja lähdin kuvaamaan sitä upeille kallioille. Huomattavasti rauhoittunut Virkku oli hyvin helppo kuvauskohde, sillä sain asetella sitä aivan miten halusin ja mille kivelle halusin, eikä se kyseenalaistanut käskyjä enää yhtään. Kun olimme jo palaamassa veneelle, olivatkin porukat lähteneet jo meitä vastaan. Nyt Virkku tuli veneeseen jo ihan omin avuin tyylipuhtaasti. :D

En saa kaikkia kuvia muokattua tähän postaukseen, joten kuvia tupsahtelee tänne luultavasti koko ensi viikon. Päivittelin toissapäivänä maidän tapahtumakalenteria aika lailla. Oli mahtava tunne kirjoittaa sinne ensimmäisen kerran Mutkunkin nimi! :) Oon kaavaillut myöskin Virkulle paria ajokoetta. Roopen omistaja (ajokoira jonka esitin Raahessa) sai houkuteltua mut elokuun puolessa välissä olevalle ajokoetuomarikurssille Kannukseen. Hups. Ehkäpä meidän blogi siis alkaa pikku hiljaa täyttymään myöskin metsästysjutuista - irtipitoaikaa odotellessa..!


torstai 25. heinäkuuta 2013

Pesupäivä

Mutku pääsi tänään agilitytuokion jälkeen pesulle, kun huomasin sen hajurauhasen olevan ei_niin_puhdas. Hirveästi ei ole tuosta pikasuihkusta kerrottavaa, joten annanpa kuvien puhua puolesta.











tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ollaan parempia yhdessä kuin erikseen...

...eli toisin sanoen mitä koirasi on sinulle opettanut? -postaus.

Voih, tällä hetkellä en yhtään tiedä mistä lähtisin tässä liikkeelle. Kertoisinko ensin ne kaikista selvimmät ja yleisimmät asiat, hyppäisinkö suoraan niiden yli, vai aloittaisinko sittenkin niistä henkilökohtaisimmista asioista? Ehkäpä voisin mainita parilla sanasella jotain näistä koiraihmisille luultavasti aika itsestäänselvistä asioista, joidenka jälkeen lähden käymään aihetta läpi henkilökohtaisemmin.

Meillä on aina ollut ajokoiria koko puolitoistavuosikymmenisen elämäni aikana. Olen siis saanut kasvaa ikäni näiden alkuvuosina huomattavasti itseäni suurempien koirien kanssa. Pienestä piten mua on käskytetty viemään koirille ruokaa ja vettä. Lenkille lähdin itsekseni vasta edellisen ajokkimme, Kaisan kanssa. Jo ennen toisen ajokoiramme kuolemaa olin oppinut jonkun verran vastuuta, vaikka määrällisesti teinkin sälittävän vähän. Noh, eipä ikää ollutkaan vielä paljoa neljää vuotta enempää. Kun Kaisa tuli, aloin sen loppuaikoina tosiaan käymään yksin sen kanssa lenkillä. Sydänvian rauhoittama narttu oli hyvin helppo lenkkikaveri. Olin toki käyttänyt Kaisaa lenkillä jo paljon aiemminkin porukoiden kanssa. Viimeisenä (?) kesänään aloin opettamaan Kaisalle temppuja, ja ennen kuolemaansa se ehtikin oppia suhteellisen paljon kaikkea. Itse olin siinä vaiheessa kymmenvuotias.

Kun Virkku tuli meille (eli kaksi päivää yli 5 vuotta sitten), olin heti selkeästi eri roolissa kuin aiempien koirien kanssa. Olin saanut Virkun osittain syntymäpäivälahjaksi, vaikkei se Kaisan kuoleman vuoksi siltä tuntunutkaan, ja koska olin paperilla Virkun omistaja, jouduin olemaan sitä enemmän käytännössäkin. Aloitin heti pennun kotiuduttua touhuamaan sen kanssa oikein kunnolla ja tein alusta asti Virkun kanssa lenkkejä. Tämän vaiheen jälkeen voin todella sanoa, että koira on opettanut mulle vastuuta ja tunnollisuutta. Koira ei vain saa ruokaa jos sitä ei ruokita ja sillä selvä.

Virkun kanssa aloin hahmottamaan "rajat ovat rakkautta" -periaatetta, kun tajusin miten onnellinen koira oikeasti oli, kun se tiesi paikkansa laumassa. Siinä samalla opin olemaan määrätietoisempi, ja osasin ottaa vastuuta päätöksistäni. Niin ja oppihan tuossa samalla johtajuuttakin.

Koirien kanssa siitä ei pääse yli eikä ympäri, että luottamus ja johtajuus on ansaittavana, eikä näistä kumpikaan tule automaattisesti. Murrosiässään Virkku otti monesti mittaa siitä, kumpi meistä on johtaja, mutta lopulta osasin pitää pääni ja säilytin asemani Virkun silmissä.

En nyt oikein tiedä miten sekava tästä tekstistä tulee, mutta hypätäänpäs tästä nyt taas noihin konkreettisempiin asioihin, jotka taitavat olla aika itsestäänselviä myöskin koirattomille ihmisille. Koirathan ovat opettaneet mulle ainankin suunnilleen kaiken sen, mitä tiedän koirista. Olen oppinut kaiken maailman koiraroduista aivan mielettömästi, eikä kaikki tämä tieto todellakaan rajoitu pelkästään koirarotuihin. Koirien, tai lähinnä Virkun kautta olen tutustunut moniin eri lajeihin, joita olemme Virkun kanssa sitten kokeilleet yhdessä.

Virkun kanssa touhutesas olen oppinut tietynlaista rentoutta ja pienistä onnistumisista iloitsemista. Lisäksi olen oppinut toimimaan muiden kanssa yhteistyössä samalla tavalla kuin koirakin; yhteistyöhön vaaditaan luottamusta.

Ilman koiria tulevaisuudensuunnitelmani eivät olisi myöskään näin selkeät: haluan eläinlääkäriksi, that's it. Olen aina (no okei päivää alle kolmevuotiaasta...) tiennyt sen, ja näillä mennään. Toisaalta koirat ovat jonkun verran myöskin rajoittaneet sekä jo mennyttä, että tulevaakin elämääni, mutta koska koirat ovat mun elämä, eivät ne voi rajoittaa elämääni. Kun ysin jälkeen pyrin naapuripaikkakunnalle lukioon, tiedän jo nyt, etten tule asumaan viikkoja ilman koiraa. Joko otan pennun mahdolliseen omaan kämppääni, kuljen kotoa käsin lukiossa, tai menen tuttavalle asumaan, jossa on koira. Ei muita mahdollisuuksia, koiratta asuminen ei vain tule kuuloonkaan. :D

Seuraavan kahden vuoden ajan ainankin mahdollinen matkailu taitaa rajoittua koiranäyttelyreissuihin, koska aion ottaa kaiken ilon irti parin vuoden päästä loppuvasta junior handler urastani. Ehkä tämän jälkeen mulla sitten jo onkin oma pupsi rajoittamassa menemisiä entisestään, mutta mitä väliä - koirat on ja pysyy mun elämänä.

Mutta eihän tämän postauksen tarkoituksena ollut kertoa koirien rajoittavuudesta. Koirien kanssa eläessä olen oppinut tarkkailemaan myöskin ihmisiä paremmin, ja etsimään eleitä, jotka kertovat erilaisita tunnetiloista kuten koirillakin. Ehkä kuitenkin pidän tämän epävirallistakin epävirallisemman huikean tutkimuksen tulokset ihan omana tietonani. Kun olen kilpaillut Virkun kanssa erilaisissa tilanteissa, en enää jännitä oikeastaan mitään. Miksi sitä jännittäisi jotain konserttia orkesterin kanssa, kun saa olla täysin nuottien ja kapellimestarin ohjailtavana yleisön edessä, kun on käynyt samantyyppisen esiintymisen läpi 25-kiloista lihaskimppua (jolla vielä kaiken lisäksi löytyy vahva, oma tahto) ohjaten?

Olen nyt tämän postauksen aikana luetellut jo vastuun, johtajuuden, luottamuksen, koiratietämyksen, tulevaisuuden suunnitelmat, ihmistenlukutaidon ja esiintymisvarmuuden. Tämä lista on mitä luultavimminkin hyvin loputon, mutta ehkä sitä voisi vielä vähän jatkaa! Olen oppinut ennakoimaan erilaisia reaktioita niin koirissa kuin ihmisissäkin. Olen kuulema myöskin hyvä rauhoittelemaan ihmisiä, ja omien havaintojeni perusteella koiriakin, joten kiitokset tästäkin menee tuolle meidän nelijalkaiselle ihmeelle. Olen oppinut myöskin sen, että pienistä asioista ei vain kannata ottaa nokkiinsa, eikä pitkävihaisuus useimmiten johda mihinkään. Jos tässä nyt eksytään vähän taas siihen, mitä koirat ovat tuoneet elämääni, niin liikunnan lisäksi myöskin rikkautta, niin henkistä kuin rahallistakin. Olen saanut koirien kautta lukemattoman määrän kavereita ja tuttuja, mutta ilman koiria, en luultavasti saisi rahaa oikein mistään. Nyt olen töissä Koirafanituksessa, teen 4h'n kautta dogsitterin hommia ja käyn tarvittaessa handlaamassa koiria. Niin ja onhan Puuhuilukin saanut alkunsa koirien kautta. Näin kun tarkemmin ajattelen, mitä mulla olisi ilman koiria?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

"Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi" Haaste ja arvonta koirien elämästä kertoville blogeille!

Koiran maailma on ihanan yksinkertainen, koira on pienestä onnellinen ja uskallan väittää, että sen maailma on jännittävämpi ja ihmeellisempi kuin useamman ihmisen. Uskon, että jokaisella koiralla olisi meille paljon opetettavaa jos me kuuntelisimme niitä enemmän.

Haasteeseen ja arvontaan osallistuminen on helppoa. Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?

Sen jälkeen mene blogini haasteen postaukseen: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html, kirjoita kommenttiin haasteeseen osallistumisestasi (aikaa 31.7 saakka) sekä linkki postaukseen haasteesta.

Huomaathan, että blogissasi tulee selvitä yhteystietosi arvontaa varten! Mikäli yhteystietoja ei löydy, ilmoitan mahdollisesta voitostasi tuoreimpaan päivitykseen.

Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi pakettia koiramaisia tarvikkeita elokuun 1. päivä!

Koiramaiset pakettit sisältävät koulutusvälineitä/leuja ja ne on koottu Lahja- ja lemmikkitavara Unessa:sta; www.unessanetshop.fi

Lähde mukaan, muistathan kopioida tekstin kokonaisuudessaan osallistuessasi haasteeseen ja linkittää haasteesi (ei siis pelkkää blogia) kommenttiin!

♥:lla, Rähinäryhmä
www.ssamperi.blogspot.com

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Osarikuvia sunnuntailta ja muuta lätinää

Tämän postin kuvista kiitoks Niinalle. Kameran takana meidän kehän aikana oli kuitenkin Jaana.

En nyt oikein tiedä mitä mun oli tarkoitus tänään kirjoitella, mutta aloitetaan nyt vaikka siitä suht isosta muutoksesta, jonka tämä ah ihana leiriflunssa toi tullessaan; mahdollisesti peruuntuva Norjan reissu. Toisaalta kauan odotettu leiri, ja vielä kauemmin haaveiltu Norja jää nyt kokematta, mutta ehkä me siten tehdään ihan oma reissu Norjaan Virkun kanssa ensi kesänä. Mene ja tiedä. En kuitenkaan lahua lähteä tuonne leirille sivustakatsojaksi huonon kuntoni takia, joten ehkä pois jääminen on vain parempi. Huominen lääkäri saa päättää.

Tänään Mutku on saanut viipottaa agilityesteillä oikein kunnolla. Tein kunnon satsin uusia esteitä. Tänään taitaa olla mumsteripojulla vielä yksi kierros agilityrataa luvassa, koska pikkuserkkuni haluaa nähdä pikku vipelön. Myöskin Virkku pääsee samasta syystä häröilemään pihalle.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

@Ylivieska KV

Ylivieska KV takana. Huoh, olihan varsin rankka ja vastakohtien täyteinen päivä. Sain kuin sainkin Virkun PM-kisoihin koiraksi, mutta lopulta koiravalinta osoittautui oikein kunnon vikatikiksi. Ei Virkkua enää junnukehään muualla kuin Kannuksen Dogness-hallilla. Kehä kahlattiin jälleen läpi ilman kontaktia. Kaikki liikkeet menivät maan haisteluksi, eikä paikallaan seisominenkaan oikein napannut. Tuomari oli hirmu mukava. Yksilöarvosteluun mennessä kysyi, käytetäänkö Virkkua metsästykseen. Kun vastasin myöntävästi, hymähti tuomari vain, että sillähän tämä kulkeekin nenä maassa. Tykkäsin tuomarista kovasti, oli hirmu positiivinen ja kannustava, vaikkei meidän esiintyminen mitenkään huipussaan ollutkaan.

PM-arvostelu oli mielestäni hyvinkin todenmukainen ja kannustava. En voi edelleenkään kuin kehua tuomaria.

Liikkeet ryhmässä H - Virkku ei liikkunut metriäkään pää tyylikkäästi pystyssä...
Yksittäisliikkeet H - haistelu jatkui yhä
Seisottaminen ERI - Yllätyin tästä todella. Kajaanissa sain tästä(kin) EH, vaikka koira oli huomattavasti rauhallisempi. Kieltämättä kuvia katsellessa Virkku seisoi hienosti.
Hampaiden näyttö EH - Tajusin eilisiltana, ettei tätä olla harjoiteltu, joten meni vähän sinne päin...
Yhteistyö H - Pessimisti ei koskaan pety, odotin tästä T'tä, mutta parempi näin!
Rodun tuntemus ERI - Kysyi käyttötarkoituksesta ja metsästystavasta.
Yleisvaikutelma H - Ei yllätä yhtään.

"Haastava koira, siitä huolimatta hyvin esitetty" - Uskallan olla tästä kommentista jopa hieman ylpeä, koska toisaalta tuomari olisi voinut lytätä meidät aivan täysin!



Etsin osarikoiraa jo ennen PM-kisan alkua, mutta kaikki kiinnostavat tervut oli opetettu esiintymällä ulkopuolisilla avuilla. Höpistiin jonkun aikaa yhdenkin handlerin kanssa aiheesta, ja tultiin siihen tulokseen, ettei tervuista välttämättä löydy konvinkaan helpolla junnukoiraa. Kyseli vähän mun esittämistä roduista, ja samaistui täysin mun "kokokriteereihin", jotka eivät nyt sitten kuitenkaan pitäneet tänään. Tervujen jälkeen suunnistin cockerikehille, ja löysin heti viimesyksyltä puolitutun Two Pine'sin kasvattajan, mutta valitettavasti kehät olisivat menneet päällekkäin. Lähdin hakemaan Virkkua autosta osarikehän laidalle.

Virkkuhan oli ihan kohelo kun otin sen autosta. Tottakai menimme aluksi aivan väärälle puolelle näyttelyaluetta, ja jouduimme palaamaan takaisin lähtöpisteeseen lopulta. Paluumatka oli huomattavasti menomatkaa helpompi, vaikka vieläkin olisi pitänyt kaikkia koiria moikata. Saatiin ihan jees paikka kehän laidalta, mutta eipä siitä paljon hyötyä ollut. Virkun korvat muuttuivat koristeeksi ja sillä selvä.

PM-kehän jälkeen lykkäsin Virkun äitille ja syöksyin colliekehälle. Tajusin, että Kajaanin junnukoirani oli ollut kehässä, mutta kun olin aikani pyörinyt kehän ympärillä, enkä löytänyt Lenniä, soitin Lennin omistajalle. Noh, tottakai he olivat juuri lähteneet ajelemaan näyttelypaikalta pois. Huoh. Menin takaisin junnukehälle, ja kysyin Niinalta brasilianterrieri Kuukia, Niinan PM-kisakoiraa (tulos PM4) lainaan. Tittidii, Kuuki ei ollut menossa kenellekkään osariin. Jos nyt aivan totta puhutaan, mulla oli ennen tätä kehää Kuukista hyvinkin vääristynyt mielikuva, ja olin aina nähnyt siitä vain sen ympäriinsä pomppivan version. Todellisuudessa Kuuki oli mahtava!!

Vähän meinasi Kuuki seisotuksissa iskuskella väliaikaisesti, ja kokeilla kaikkia mahdollisia sen osaamia temppuja, mutta monenmonen korjauksen jälkeen seisominen alkoi käydä kerta kerralta helpommaksi. Aluksi menimme kuuden ensimmäisen junnun voimin yhdessä ympäri. Kuuki meni alun hirmu hienosti, mutta kun edellä mennyt narttu alkoi lirittelemään kehään, meinasi brassiherran keskittyminen vähän häiriintyä, mutta hienosti tästäkin palattiin takaisin maanpinnalle - herrrkullisten nakkipalojen voimalla. B)

Yksilöarvostelun pöydällenostossa oli hieman neuvottelua, mutta kyllä me lopulta päästiin hienosti yhteistuumin pöydälle esiintymään. Aluksi tuomari kysyi 'Missä on Brasilia?'. Olin hetken silleen 'häh miten tää liittyy aiheeseen??', mutta sain kuitenkin vastauksen ulos, vaikka hieman hämilläni olinkin. Tämän jälkeen tuomari alkoi höpimesään aivan jotain aiheen ohi olevaa Brasiliajuttua, josta multa meni suurin osa ohi. :D Seuraavana tuomari totesi, että FCI2 -ryhmästä löytyy samankaltaisia rotuja. Sanoin ensimmäisenä jackrusselin ja parsonin. Sain myöntävän vastauksen, jonka jälkeen tuomari alkoi selittämään jotain tanskalais-ruotsalaisestapihakoirasta, ja sen ja brassin eroista. Multa meni jälleen puolet ohi. :D Jossain vaiheessa Kuuki alkoi kyttäilemään omistajaansa kehän reunalle, joka otti meistä kuvia. Tässä vaiheessa tuomari sanoi koiran seisovan erinomaisesti, joten en turhia alkanut kiinnittämään sen huomiota itseeni. Hampaidennäyttöä kokeilin nopeasti kehän laidalla vuoroa odotellessa, eikä se todellakaan mennyt ihan putkeen. En alkanut sillä turhia ressaamaan, menisi miten menisi. Kun Kuuki oli pöydällä, ja ehdin juuri ja juuri hipaista sen ylähuulta, oli valkoinen ja tasainen hammasrivistö jo molemmilta puolilta esillä. Yllätyin todella! Pöydältä pääsimme alas mallikkaasti.

Yksilöliikkeinä oli kolmio ja edestakaisen, jotka menivät molemmat hienosti. Yksilöarvostelun jälkeen Kuukin pikku hampaat eivät aivan osuneet palkkaan, ja sain ihan kivasti tuntea pienet ärrierin hampaat sormissani. :D Onneksi sormeen jäi vain tyylikäs, muttei kipeä mustelma. Enemmän häiriötä on aiheuttanut Virkun kanssa kehässä tulleet palojäljet vasemmassa kädessä.

Kun kaikkien yksilöarvostelut oli tehty, pääsimme uudelleen kehään. Kuuki tarjoili vähän päästä mulle istumista ja piruettia tai kierimistä, mutta sain sen aina nostettua nopeasti ylös. Tuomari alkoi karsimaan porukkaa pois kehästä, ja kun tuomari tuli meidän kohdalle, oli kommenttina vain 'paikka teillä', ja matka jatkui seuraavia kohti kehästä pois kättelyyn. Ilme mahtoi olla siinä vaiheessa hyvinkin näkemisen arvoinen, kun tajusin, että olin ihan oikeasti päässyt SM-osakilpailussa kymmenen (tai yhdentoista?) parhaan joukkoon!! Valitettavasti tästä emme päässeet enää jatkamaan, koska en saanut Kuukia oikein liikkeelle jonon perälle siirtävässä kaaressa. En voi silti olla kuin tyytyväinen. :)

Liikkeet ryhmässä ERI
Yksittäisliikkeet ERI
Seisottaminen ERI
Hampaiden näyttö ERI
Yhteistyö ERI
Rodun tuntemus ERI
Yleisvaikutelma ERI
"Selkeä, rauhallinen esittäminen." - Jes, sain taas palautetta rauhallisuudesta!

Kuvia osarikehästä tulee myöhemmin. Tämän postauksen kuvat PM-kehästä © Asta Jämsä