Eih ja voih, syksy

Katso siipiin perhosten
Ne ei lennä miettien
Kuinka pian lämpö kesän häviää

Ah ihanaa, syysloma ♥ Ensimmäisen kerran ikinä tuntuu oikeasti siltä, että tämä loma on ansaittu. Viime viikot ovat olleet monella tavalla rankkoja ja elämä on taas hakannut pajavasaralla päähän täysin uudella tavalla, mutta nyt tuokin ohi - ainankin viikoksi. Nyt kun juuri kylmästä syysilmasta sisälle tulleena yritän turvonnein sormin kirjoitella tätä postausta, en vain voi olla ikävöimättä kesän valoisuutta ja lämpöä. Toisaalta odotan jo enemmän kuin innoissani ensi syksyä, sillä jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, olen suunnilleen vuoden päästä tähän aikaan Kroatiassa syksyn pimeyttä paossa ♥

Tänään mulla on pitkästä aikaa ollut kunnolla aikaa Virkulle, ja teimmekin aivan mahtavat rally-tokotreenit. Kun ilmoitin äitille haluavani Virkun kanssa Kannuksen rally-tokokokeisiin itsenäisyyspäivänä, oli äiti heti kitisemässä, ettei me olla pitkään aikaan treenattukaan. Nyt olen vahvasti sitä mieltä, että tauko on tehnyt meille vain hyvää. Virkku oli treeneissä ihan liekeissä ja teki kaiken enemmän kuin täysillä. Rally-liikkeet on edelleen hallinnassa, vaikka hioahan noita voisi ihan loputtomiin. Tänään seuruu oli hirmuisen tiivistä ja kontakti pysyi. Meillä oli siis kaikin puolin mahtavat treenit!

Treenailun ja lenkkeilyn ohella ehdin nappailla Virkusta tänään muutaman kuvankin, jotka siis koristavat tätä postausta. Muutaman tekotaiteellisemman syysotoksen jälkeen äiti tuli vain räpsimään Virkun pihalla pyrähdelystä kuvia, kun tuo kerrankin vähän otti kierroksia, joten tästä postauksesta löytyy muutama näitä teknisesti vajaita, mutta sisällöltään sitäkin tärkeämpiä kuvia, joten älkäähän valokuvaajat katsoko näitä niin kriittisinä :> Huomenna yritän taas touhuta Virkun kanssa mahdollisimman paljon, luultavasti ainankin jonkun sortin jäljen, pallopaimennuksen ja valokuvauksen merkeissä. Jos vain saan jonkun kaveriksi kuvausreissulle niin lähden ulkoiluttamaan kameraa tuonne metikköön Virkun kanssa.

Virkun iho on jälleen alkanut muodostua ongelmaksi, ja tuo rapsuttaminen menee jo ihan yli. Eilen saatiin apteekista jotain sumutettava ainetta, johon en itse ole ehtinyt vielä tutustua. Toivottavasti tuo nyt toimisi. Jos ei toimi, niin me päästään moikkaamaan eläinlääkäritätiä..

Olin koko eilisen päivän soittokeikalla eräissä häissä. Kun aamulla ennen yhtätoista lähdin, lupasi äiti ottaa Mutkun kiinni, ja jätin pienen irti. Kun tulin joskus puoli seitsemän aikaan kotiin, oli dunan luukku edelleen auki ja mumsuli irti. Oikeasti. Eikö tuolla oikeasti käynyt mielessä että Mutkulla ei ollut koko päivänä _mitään_ ruokaa tai juomaa. Huoh, kyllä se on vain uskottava että Mutkun hoito vain on suoritettava alusta loppuun itse.

Loppukevennyksiä unohtamatta...

Täydennystä sunnuntain junnukuviin

Eipä mulla muuta, kuva © Mari Hannuksela

Haahuilua ja junnuilua Kokkolassa

Pääsin tänään junnuilemaan jo itseään odotuttaneeseen Kokkolan pentunäyttelyyn. Olimme näyttelypaikalla jo yhdeksän aikoihin, eli meillä oli Ellin ja Niinan kanssa hyvin reippaasti ootteluaikaa. Niimpä päätimme lähteä syömään. Ensin olisimme menneet mäkkärille, mutta tottakai se aukesi vasta muutaman tunnin päästä. Autokaistallekin tuli pyrittyä "meillä on nälkä muttei autoa, saadaanko me täältä ruokaa?" -tyylillä, ilman minkään sortin reakointia :D Ei siinä, mehän lähdettiin sitten talsimaan kauempana olevan abc'n heseen. Sieltä kyllä saatiin ruokaa :)

Meidän porukan koirista ensimmäisenä pääsi kehään Niinan Diinu (snautseri) tuloksena PEK1, muttei KP. Vähän myöhemmin kehässä kävivät ensikertalaiset Elli ja Sani (kääpiösnautseri), hekään KP'ta saamatta. Puoli yhden aikaan Mari toi Oliverin mulle junnukoiraksi. Pyörittelin Oliveria vähän aikaa ulkokentällä, kunnes siirryimme junnukehän läheisyyteen odottelemaan.

Pääsimme Oliverin kanssa kehään joskus ennen puolta kahta. Ryhmäliikkeet eivät menneet ihan niin kuin itse olisin niiden halunnut menevän, sillä emme päässeet kunnolla juoksemaan kuin satunnaisia pätkiä. Yksilöarvosteluun pääsimme toisina. Oliver seisoi nätisti pöydällä ja näytti hampaat kivasti, mutta korvat olivat ja pysyivät luimussa. Yksittäisliikkeet eivät menneet mielestäni hyvin ollenkaan - kehä tuntui hyvin kömpelön malliselta. Yksilöarvostelun seisotuksessa Oliver ei oikein olisi jaksanut olla edustava ja luimi melkein koko ajan, mitä se ei aiemmin ole mulle tehnyt.

Kun kaikki oli käyty yksitelle läpi, teimme koko porukalla (vanhempia oli vain 5 kipaletta) yhteisen edestakaisen. Tässä Oliver meni kivasti, vaikka molemmilla puolilla olikin koirat _hyvin_ lähellä. Edestakaisen jälkeiset yhteiset kierrokset ympäri tein suosiolla kävellen, sillä emme päässeet mihinkään juoksemalla. Tämän jälkeen alkoikin sitten jo sijoittelu. Viidenneksi palkittiin tällä kertaa Kristel ja James, tänään ei vain ollut Jameksen päivä esiintyä. :/ Neljänneksi tulleita en muista. Kolmas palkinto ojennettiin meille. Kun kahden parhaan koirat oli vielä vaihdettu keskenään, toiseksi tulivat Niina ja Kuuki, Emman ja Epun viedessä voiton.

Arvosteluun en voi sanoa olevani tyytyväinen.
Liikkeet ryhmässä ERI
Yksittäisliikkeet EH
Seisottaminen H
Hampaiden näyttö ERI
Yhteistyö koiran kanssa EH
Roduntuntemus ERI
Yleisvaikutelma EH

Ehkä tänään ei vain ollut meidän päivä, sillä paremminkin on kyllä mennyt. Tuohon seisotuksen hyvään en osaa sanoa mitään, sillä olen aiemminkin seisottanut Oliverin juuri samalla tavalla. Ilmeisesti tuo ei sitten ollut tuomarin mielestä se rodunomaisin tapa, vaikka ei siinä, oon mää aimminkin saanut aika huonoa palautetta juuri tältä tuomarilta joku aikaa sitten olleissa mätsäreissä. Ehkä mun esitystapa ei hänen mielestään ole se täydellisin, mene ja tiedä.

Junior handlerkuvat © Elli Soini - loput kuvat täällä.

Arvonta: Hau-Hau Champion Super Premium

Arvonta, josta olen jo jonkun aikaa höpissyt on vihdoin käsillä. Palkintona 3kg Hau-Hau Championin Super Premium -koiran ruokaa. Koska palkintoruoka toimitetaan suoraan Hau-Hau Championilta, en osaa sanoa mitään siitä, onko palkintoruoka maultaan lohi-perunaa vai kana-perunaa. Hau-hau Champion toimitti meillekin maisteltavaksi pussin molempia makuja ko. ruokaa jonkun aikaa sitten.

Kuten aikaisemmissakin meidän arvonnoissa, on tässäkin mahdollisuus osallistua useammalla arvalla. Ensimmäisen arvan saat liittymällä blogimme lukijaksi (jos et jo ole sitä!) ja kommentoimalla tähän postaukseen alle oman nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi. Mikäli kommentoiti ei syystä tai toisesta onnistu, voi yhteystiedot laittaa myöskin sähköpostitse osoitteeseen mima@puuhuilu.net. Jos haluat osallistua arvontaan toisellakin arvalla, sinun tarvitsee vain mainostaa arvontaamme omassa blogissasi/kotisivuillasi yllä olevan arvontabannerin avulla (eli lisäämällä yllä olevan kuvan sivullesi/postaukseesi) ja liittämällä oheen linkin tähän postaukseen. Muista linkata mahdollinen mainoksesi osallistumisviestiin!

Mitäpä sitä muuta lätisemään. Osallistumisaika loppuu 31.10.2013. Enpä voi muuta kuin toivottaa kaikille arvontaan osallistuville onnea! :)

Miksi koiraa pitää kouluttaa?

Olen jo pienen ikuisuuden aikonut kirjoittaa tämän postauksen, mutta jostain syystä ajoitan sen juuri tälle päivälle, kun olen jo valmiiksi hakannut näppäimistöä muutaman päivän edestä. Tällä kertaa aihe on itselleni osittain hyvinkin läheinen, mutta toisaalta aivan tarpeeksi kaukainen. Toivon, että jokainen koiran omistaja pohtii kysymystä jossain vaiheessa - mieluiten jo ennen koiran hankkimista, mutta toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä. Vai onko? Olisiko taksia odottanut tyttö tällä hetkellä täysin kunnossa, jos kimppuun hyökännyt koira olisi ollut tottelevaisuuskoulutusvalio? Mene ja tiedä.

Vaikka kuinka ottaisi lemmikikseen pienen ja suloisen seurakoiran, joka toimittaa lähinnä sohvatyynyn virkaa, ei saa unohtaa, että juuri sekin pikku fifi on ollut alkujaan villieläin, joka on saanut perimässään taidot selviytyä susilaumassa, mikä on kaukana ihmisperheestä. Koiralla ei siis ole luontaista kykyä elää ihmisten kanssa yhdessä - ihmisen on opetettava se sille. Vaikka metsästyskoirien käyttötarkoitus onkin selviytyä luonnossa, niiden omassa ympäristössään itsenäisesti työskennellen, tarvitsevat nekin koulutusta yhteistyön toimimiseksi. Eikö vain olekin molemmille mukavampaa saada koira pois metsältä ilman naama punaisena karjumista ja suurta kiinniotto-operaatiota? Vaikkei metsäkoiran tarvitsisikaan käyttäytyä täydellisen koirakansalaisen tavoin, yhteistyön parantamisen lisäksi jo vähäinenkin koulutus lisää koiran turvallisuutta. Metsästyskoiran omistaja voi huokaista syvään helpotuksesta, kun ajoradalle säntäävä koira pysähtyy (mahdollisesti suurella hädällä maustetulla) käskyllä, nimim. kokemusta..

Nykyisin koiran koulutuksessa painotetaan koulutusmuotoa, jonka mukaan parhaat tulokset saadaan, kun koiraa vain palkitaan oikein tehdyistä suorituksista, ja fyysinen rankaiseminen - jota vielä jonkun aikaa pidettiin erinomaisena koulutusmuotona - jätetään kokonaan pois. Nykyistä koulutusmuotoa kutsutaan positiiviseksi koulutukseksi, jossa palkkana voidaan käyttää mm. leluja, ruokapalkkaa tai vaikka asiaa, mitä koira kulloinkin haluaa. Esimerkiksi se, että koira pääsee autosta ulos vasta katsekontaktin otettuaan on erinomainen taito. Tässä tapauksessa palkkiona toimii koiran pääsy ulos autosta.

Omasta mielestäni jokaista koiraa pitäisi kouluttaa edes jollain tavalla. Tällä tarkoitan mm. sitä, että jokaisen koiran pitäisi osata kulkea hihnassa niin, että ulkoiluttamisen on sekä ulkoiluttajalle että koiralle mukavaa. Myöskään luoksetulon osaamisen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa koiran, jota pidetään irti, kohdalla, koska ilman tätä taitoa irtipito ei ole mitenkään mieluista. Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen omistaja tietää, mitä juuri hänen koiransa tulisi osata, mutta kouluttamattomuudelle keksitään aina mitä mielenkiintoisempia tekosyitä. Joku vetoaa omaan osaamattomuuteensa, toinen koiran rotuun. Koiran kouluttamisesta löytyy rajattomasti tietoa koirakirjoista ja internetin ihmeellisestä maailmasta. Olen kuullut liian monesti "eihän metsäkoira opi" -tyyppisiä lausahduksia. Huoh, en vain voi ymmärtää tämän tyyppisiä roturasisteja. Vaikkei metsäkoiria olekaan jalostettu tottelevaisuuskoulutuskentille, on niillä aivot siinä missä muillakin roduilla, eikä mikään poista sitä tosiasiaa, että nekin ovat koiria, jotka vaativat virikkeitä, ja jotka oppivat aivan samalla lailla kuin ne agilityvaliotksi yltäneet koiratkin. Toki koirat ovat yksilöitä, ei siinä.

Mitä sitten tarvitset kotikoiran kouluttamiseen? Ehkä eniten omistajalta vaativa asia on kärsivällisyys, mutta älä missään nimessä heitä tässä vaiheessa hanskoja tiskiin. Jokainen löytää varmasti sen oikean tavan kouluttaa koiraansa! Kärsivällisyyden lisäksi tarvitset jotain, mikä motivoi koiraasi tekemään kanssasi yhteistyötä. Hyvin toimivia motivaationlähteitä voivat olla vaikkapa koirasi lempilelu tai hyvältä tuoksuvat herkut taskun pohjalla. Näiden lisäksi omistajan on oltava johdonmukainen, ja vaatia asiat joka kerta samalla tavalla. Kerran kielletty on aina kielletty jne.

Se, mitä tällä postauksella ajan takaa, on se, että jokainen tekisi koiransa kouluttamisen eteen edes vähän töitä. Jos joku nyt ajattelee, ettei hänen koiransa tarvitse osata mitään, koska sehän asuu kaikki päivät tarhassa, eikä sen kanssa käydä missään. Noh, olisikohan korkea aika ottaa se koira pois sieltä tarhasta ja tehdä sen kanssa jotain? Olisitko itse valmis asettumaan koirasi asemaan asumaan 24/7 tarhassa ilman suurempia virikkeitä kuin kärpästen jahtaamisen kesäisin? Toivon että tämä postaus herätti edes jonkun omistajan sisäisen kouluttajan :)