Nyt saatte pitkästä aikaa tarkemman näyttelypostauksen, joka on nyt sitten varustettu jäätävällä määrällä kuvia. Lähdin siis torstaina Koivunevan kennelin mukana asuntoautolla kohti Helsingin messukeskusta maailmanvoittajanäyttelyihin. Mukana meillä oli kuusi koiraa: kaksi suomenajokoiraa, kaksi saksanmetsästysterrieriä ja kaksi pohjanpystykorvaa. Menomatka meni ihan mukavasti. Pysähdeltiin aika monesti käyttämään ja viilentämään koiria. Messukeskuksen pihaan pääsimme siinä kymmenen aikaan illalla.
Meidän mukana olleet ajokkityttöset Donna (Koivunevan Donna) ja Hymy (Koivunevan Dollarihymy)
Jossain Jalasjärven paikkeilla me pysähdyttiin katsomaan Power Truck -show'n rekkoja, jotka oli parkissa siinä huoltoasemalla. Oli ne hianoja :3
Perillä Helsingissä käytettiin koiria iltalenkeillä. Sen jälkeen mää innostuin räpsimään pari kuvaa Pasilan valoista, ja meijän vieressä olleesta laumanvartijasta. Taidettiin päästä siinä joskus puolen yön jälkeen nukkumaan. Ihte nukuin yksin asuntoauton yläkeulassa. Aina yöllä herätessä koirien haukunta ympärillä oli vaan lisääntyny ja kun me siinä joskus puoli kasin aikaan kömmittiin ylös, oltiin me todellisen asuntotautotetriksen keskellä :D Milla ja Mika meni käppänäkehälle jo yhdeksäksi, katsomaan yhden kasvatin esiintymistä, mutta mää jäin vielä aamupalalle autoon ja menin vasta vähän myöhemmin kehille. Käppänä lähti kehästä ERIn kanssa pois.
Tosca
Perjantaina meillä ei sitten muita kehiä ollutkaan, ja saatiin koko porukka vaan hengailla näyttelypaikalla ja shoppailla. Mää (yllättäen) valokuvasin tosi paljon ja moikkailin tuttuja. Siinä joskus viiden maissa menin katsomaan ja kuvaamaan ryhmäkehiä. Ryhmäkehien jälkeen meijän seuraan liitty kaustislainen Touko kahden ajokoiransa (Koivunevan Dynamiitti & Daami). Nyt kun ajokoiralauma oli kasassa, ja näyttelykansa suurilta osin poistunut messuseskuksesta, me käytiin harjottelemassa esiintymistä haliissa. Donna ja Dyna vähän jaksoin temppuilla, mutta Daami ja Hymy meni hienosti. Päätettiin, että jätetään Dyna mahollisesta kasvattajaryhmästä pois, koska tytöt olivat niin tasaisesti samannäköisiä, ja Dyna olisi vain rikkonut hienon linjan. Ajokkien jälkeen kokeiltiin pohjiksienkin kanssa kehäilyä. Fredi (Koivunevan Fredi) oli vähän äksy, mutta Hertta (Koivunevan Aito Timantti) toimi kuin unelma. :3 aivan ihana koira! Lähdettiin siitä sitten treenailujen jälkeen Toukon autolla käymään Millan siskolla suihkussa. Kun sieltä sitten palattiin, käytettiin koiria ulkona, ja mentiin nukkumaan. Musta kuulema näkyy selkeesti, että mää oon kasvanu ajokoirien kanssa, kun lähen mieluiten lenkillekkin noiden kanssa, vaikka yleensä handlerit haluaa vaan jotain pieniä ja kilttejä fifejä hihna päähän :D haha :D Lauantain iltalenkillä törmättiin Donnan ja Hymyn kanssa kouralliseen city-kaneja, mutta onneksi tytöt ei ehtineet niitä havaita...
Sunnuntaiaamuun meijän väki heräsi varttia vaille seitsemän. Jäätävä säätö alkoi heti aamusta, kun handlerit meinasivat väkisin loppua, eikä mikään vain alkanut sujua. Joskus puoli kahdeksan jälkeen saimme vietyä lenkillä käytetyt koirat sisälle häkeissä ja pääsimme itse aamupalalle. Yhdeksän aikaan haimme aamukahveja, ja teimme lopullisen sotasuunnitelman. Milla ja Mika juoksivat pohjis- ja terrierikehien välillä ja mää organisoin ajokoirat. Sain avukseni jonkun nuoren handlerin, jonka nimeä kukaan meidän porukasta ei tullut tietämään (jos ko. handleri lukee tämän niin team Koivunevan kiittää!♥ kasvattajia jäi harmittamaan kun eivät ehtineet kunnolla kiittää!). Vähän siinä meinasi syke nousta, kun tajusin oikeasti vastaavani yksin neljän ajokin yksiloarvosteluista ja meidän mahdollisesta kasvattajaryhmästä, mutta yllättävän hyvin siinä pysyi sitten kuitenkin pää kasassa paineesta huolimatta. :) Ensin menin urosten kehään Dynan kanssa. Pihalle tultiin H'n ja tämmöisen arvostelun kanssa:
Kevytrakenteinen, mittasuhteiltaan hyvä uros. Oikealinjainen pää. Korvat: tulisi kiertyä paremmin. Riittävä raajaluusto. Käpälät: tulisi olla tiiviimmät. Otsan suruharso häiritsee, sekä puhdistuminen hieman kesken. Hyvä karvapeite. Luonne 1. Liikkuu takaraajat rungon alla. AVO-H (Juhani Lappi)
Dynasta mulla ei valitettavasti oo yhtään kuvaa, mutta näätte sen sitten ensi viikonlopun jälkeen, kun lähden tämän saman tiimin, ja muutaman muun koiran kanssa lauantaina Lohtajalle.
Avoimen narttujen kokoomakehään mää vein Donnan ja tää mysteerihandleri esitti Hymyä. Donna vähän tykkäsi steppailla seisotuksissa ja nostaa laukalle juoksussa, muta Hymy esiintyi ilmeisesti hyvin. Mittaus- ja hampaidentarkastuskierroksilla Hymy kuitenkin pelkäsi tuomaria niin paljon, ettei mittausta tai tarkastusta tehty. Donna taas suoriutui näistä hienosti.
Mysteerihandleri ei halunnut viedä arkovaa Hymyä yksilöarvosteluun, mutta auttoi mua kuitenkin vaihtamaan koirat nopeesti, koska tytöt arvosteltiin peräkkäin. Hymy pelkäsi tuomaria edelleen tosi paljon, eikä antanut mitata tai katsoa hampaita. Niimpä me lähdettiin kehästä hylsyn kanssa pois.
Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Kaunispiirteinen pää. Erinomainen runko ja raajarakenne. Kaunis, lämmin väritys. Hyvä kaulus. Tehokas liike. Koiralta ei saa katsottua hampaita tai mitattua. Aiheuttaa hylkäyksen. Luonne 4: pelokas. AVO-HYL (Sakari Poti)
Donnan arvostelusta en yksityiskohtia muista, mutta yksilöarvostelusta lähdettiin ERIn kanssa ulos.
Keskikokoinen, erinomaiset mittasuhteet. Kaunispiirteinen pää. Erinomainen runko ja raajarakenne. Kaunis, lämmin väritys. Erinomainen karva. Tehokas liike. Luonne 1. AVO-ERI (Sakari Poti)
Siskokset saivat siis hyyyvin samanlaiset arvostelut ulkonäöstään. Ihte olisin tykänny Hymyn ilmeestä enemmän. Siinä koirassa vaan on sitä jotain. :3 ERIä pidemmälle me ei sitten Donnankaan kanssa päästy. Donna ei oikeen jaksanut enää ERI-kehässä liikkua kunnolla, mutta muuten se jaksoi jo seistä paremmin.
Meidän ajokkiporukasta Koivunevan Daami arvosteltiin valionartuissa. Daami esiintyi nätisti, mutta juoksi laikasti, eikä antanut ekalla kerralla mitata. Yksilöarvosteluissakin tuomari oli vielä mittakeppinsä kanssa arveluttava, mutta parin yrityksen jälkeen mittaus saatiin onnistumaan.
Keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Pitkä, oikealinjainen pää. Pitkät, suorahkot korvat. Kuiva kaula. Erinomainen runko ja raajarakenne. Pitkä askel. Luonne 2: varautuva. AVO-EH (Sakari Poti)
Myös Daami sai samantyyppisen arvostelun kuin kaksi muuta siskosta. Luonteen takia jäätiin kuitenkin erittäin hyvän puolelle. Ajokkikehien aikana meille oli kuitenkin tullut yksi maailmanvoittaja!!! ^.^ terrierikehillä Moixa Tequillasunrise, eli Tellu oli ollut VSP ja Tellun poika Koivunevan Günther oli saanut VARA-CACIBin. Kyllä oli onnellinen team Koivunevan vastassa, kun lähdin ajokoirakehiltä pohjiskehille.
Tellu :3
Pohjiskehät meni multa aika lahjakkaasti ohi, mutta sen verran osaan sanoa, että kasvattajaryhmästä tuli KP ja sijoitus kolmosiksi.
Hertta <3
Kun selvittiin pohjiskehiltä, lähdettiin roudaamaan ajokkeja ja terriereitä häkeineen autolle. Kun kaikki oli kasassa, lähdettiin metsästämään vielä ärriereiden palkintoja ja ottamaan voittajakuvia. Güntherista löytyi hihnassa vetävän höyrypään lisäksi aivan ihana sylikoirapuolikin tuolla reissulla. Ei vitsi mikä lällykkä :3
Voittajakuvien oton jälken me oltiin valmiita lähtemään kotia kohti. Puolen yön aikaan ajoimme isoilla koiratarhoilla varustettuun pihaan Kokkolaan. Nopean koirien autostapurkamisen ja suihkussakäynnin jälkeen painuin asuntoautoon nukkumaan vielä yhdeksi yöksi. Porukat tuli hakemaan mua tänä aamuna kotiin. Tuomisina kannoin tuolta kotiin kolme pussillisen kanafileitä Virkulle, ajokoira ovikyltin (©Taide Milou), kaks kennelliiton paitaa, kennelliiton kassi ja penaali, rukkan hihna (mun joskus tulevalle pennulle... :3) ja avainnauha, kaksi kilpa 2013 lippistä ja kilvan college.
Kokonaisuutena reissu oli loistava! Kerranki sain nukuttua hyvin näyttelyreissulla ja jaksoin pirteenä kaikki kehät :3 lisää tämmösiä reiisuja! Ens viikonloppuna team Koivunevan tekee taas hyökkäyksen Lohtajalle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti