Kun tämä postaus tulee julki, olen luultavasti mökillä nukkumassa (syy, miksi arvonnan voittajien julkaisukin hieman viivästyy...). Tänään tulee kuitenkin tasan 6 vuotta siitä, kun haimme Virkun Soinista meille.
Lähdimme hakemaan Virkkua alkuillasta äitin kanssa. Iskä lähti samoihin aikoihin Kaisan kanssa eläinlääkärille - viimeiselle matkalle. Soinissa Virkku kannettiin nopeasti pihan läpi meidän autoon, ettei pieni ehtisi rankassa vesisateessa kovasti kastua. Kotiin pentu matkusti mun sylissä takapenkillä. Alkumatkasta pientä jännitti, ja koko koira vapisi. Tutina loppui kuitenkin nopeasti. Jossain vaiheessa matkaa, saimme iskältä lohduttoman puhelun - Kaisa oli nyt nukahtanut ikiuneen.
Kun vihdoin pääsimme kotiin, piti Virkku herättää mun sylistä. :3 Siitä se sitten pihaan päästyään roahti nurmikolle sammakkoasentoonsa. Koira näytti juuri siltä, kuin se tietäisi tulleensa kotiin. ♥ Niin se taisi itsekin ajatella, sillä vanhan perheen ikävöinti oli aivan minimaalista.
Tuosta ollaan tähdetty, tänne ollaan tultu. Nyt tuon pienen tutisijan sijalla on upean arvokkaasti käyttäytyv 6-vuotias ajokoiraherra. Toivottaavasti vuosia olisi vielä ainankin toiset 6 jäljellä. ♥ parempaa ajokoirapoikaa ei voisi enää toivoakkaan ♥
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti