Instagram

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ei_niin_normaali marjareissu

Otsikoinnin kanssa mulla ei nyt oikein ollut ideoita, mutta ehkä teksti on se pääasia. Koska en tiedä sitäkään, miten lähtisin tätä postausta pohjustamaan, menen suoraan asiaan.

Lähdimme eilen yhdeksi yöksi mökille. Yritimme kysellä erästä tuttavaperhettämme nuoren cockerinsa kanssa illan viettoon, mutta ajankohta ei heille sopinut. Oli aivan järkyttävän kuuma, ja pysähdyimme mennessä Kinnulassa kauppaan. Otin Virkun autosta ja käppäilin sen kanssa kylällä. Aluksi piti vähän miettiä, miten hihnassa mennään, mutta lopulta se katukäytöskin muistui mieleen, ja Virkku meni hirmu mallikkaasti.

Kun pääsimme mökille, aloimme heti suunnittelemaan marjareissua parin kilsan päässä sijaitsevaan saareen. Retken päätarkoitus oli kuitenkin antaa Virkun irroitella. Mökkirannassa Virkku piti vielä nostaa veneeseen, mutta aiemminkin veneellä reissaillut ajokkipoika ei paljoa veneilystä ressannut, vaan nautti vilvoittavasta tuulesta täysillä.

Tutun saarirannan lähestyessä Virkku alkoi jo käydä vähän malttamattomaksi, ja heti luvan saatuaan se hyppäsi rantakalliolle. Virkku ehti tutkia saaren yhtä nurkkaa pari minuuttia, kunnes tajusin toisella puolla saarta olevat kaksi auringonottajaa. Kun katsoin heihin päi uudestaan, tajusin heidän vieressään pyörivän irrallaan olevan norjanharmaan (jossa oli mahdollisesti myöskin suomenlapinkoiraa). Jes, saaressa oli nyt irrallaan kaksi toisilleen tuntematonta koiraa. En ehtinyt kuin viheltää Virkulle vaativasti, kun se oli jo koiran luona. Virkku lähestyi vierasta urosta pää pystyssä hieman hidastellen. En ehtinyt väliin, kun koirat olivat jo halailemassa toisiaan upean örinän säestämänä, jota ilmeisesti molemmat koirista pitivät. Kun koirat olivat jo laskeutuneet halailusta, tähtäsi aurinkoa palvonut mies pelastusliiveillään pehmeän iskun Virkun ja toisen koiran väliin - luonnollisesti hieman Virkkuun päin, olihan toinen koirista hänen. Virkku lähti tilanteesta heti pois, kun pääsin paikalle. Aurinkoa ottanut nainen alkoi heti selittelemään, että ne olivat vain pelastusliivit, eikä siinä voinut sattua mitään. Eikä onneksi sattunutkaan. Saavtoin Virkkua vähän matkaa pois päin kun äiti meni jututtamaan pariskuntaa. Virkku oli tilanteesta hyvin hämmentynyt, sillä se ei ole koskaan kohdannut itseään korkeampiarvoista koiraa. :D Virkku kulki kallioilla pää pystyssä ja toista koiraa tähyillen, muttei enää mennyt lähemmäs, vaan lähti jatkamaan tutkimusmatkaansa saaren toiseen laitaan. Sen jälkeen Virkkua ei enää näkynyt ennen kuin pariskunta ja vieras koira olivat lähteneet veneellä pois päin. Mielestäni Virkulle teki ihn hyvää huomata, ettei se aina olekkaan pomo. Virkku ei ollut episodin jälkeen yhtään pelokas.

Jos jonkun nyt tekisi mieli tulla kommentoimaan, että vastuutonta vastuutonta, niin tiedän kyllä, mutta onni onnettomuudessa, ensi kerran kierretään saari läpi ennen irti päästöä!

Virkku sai juosta ja tutkia saaressa loppu ajan ihan rauhassa, kunnes se tuli kuikuilemaan veneelle lähtövalmiina. Nappasin sen siitä vielä mukaani, ja lähdin kuvaamaan sitä upeille kallioille. Huomattavasti rauhoittunut Virkku oli hyvin helppo kuvauskohde, sillä sain asetella sitä aivan miten halusin ja mille kivelle halusin, eikä se kyseenalaistanut käskyjä enää yhtään. Kun olimme jo palaamassa veneelle, olivatkin porukat lähteneet jo meitä vastaan. Nyt Virkku tuli veneeseen jo ihan omin avuin tyylipuhtaasti. :D

En saa kaikkia kuvia muokattua tähän postaukseen, joten kuvia tupsahtelee tänne luultavasti koko ensi viikon. Päivittelin toissapäivänä maidän tapahtumakalenteria aika lailla. Oli mahtava tunne kirjoittaa sinne ensimmäisen kerran Mutkunkin nimi! :) Oon kaavaillut myöskin Virkulle paria ajokoetta. Roopen omistaja (ajokoira jonka esitin Raahessa) sai houkuteltua mut elokuun puolessa välissä olevalle ajokoetuomarikurssille Kannukseen. Hups. Ehkäpä meidän blogi siis alkaa pikku hiljaa täyttymään myöskin metsästysjutuista - irtipitoaikaa odotellessa..!


3 kommenttia :

  1. Tsemppiä tuomarikurssille, se on oikein antoisaa harrastusta tuo ajokoetoiminta, itselläni on ollut ajokoetuomarin kortti jo kotvasen ja mukavaa on ollut seurailla myös toistenkin koirien toimia metsässä. On se oma maailmansa, mutta antaa hienoa vastapainoa metsästykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! :) Itekin odottelen jännityksellä :)

      Poista
  2. Kuvia katsellessa tuli mieleen, että miten hyvin Virkku pysyy hallinnassa vapaana, vai pätkäiseekö se kivan hajun saatuaan sen perään? Meitä nimittäin jänskättää jo nyt etukäteen millaista huolta ja murhetta tuo tuleva penneli riistavietteineen tulee aiheuttamaan vapaanaollessaan :D

    VastaaPoista