voi nyt koeviikko.

9vk

10vk

Pieni mutta komiasta suvusta

Tänään kävin Metkun kanssa ensimmäisen varsinaisen metsälenkin. Pentu oli jälleen ihanan utelias itsensä, ja uskalsi jopa irrota vähän kun pysähdyin sen kanssa hetkeksi tutkimaan metsikköä. Kuten jo varmasti edellisessä postauksessa totesinkin, Metkussa on luonnetta, ja se on e r i t t ä i n kova koira. Porukoita kohtaan pennulla on sentään jotain kunnioitusta etäisesti muistuttavaa, mutta mua tuo yrittää edelleen viedä aivan 6-0, vaikka kuitenkin vietän sen kanssa meistä eniten aikaa. Ja ei, tämä ei johdu myöskään siitä, etten olisi koittanut näyttää sille kaapin paikkaa.. Mutta aika näyttää mihin tämä tästä kehittyy! Kuvasta luonteestaan huolimatta, Metku vaikuttaa erittäin potentiaaliselta ja pätevältä ajokoiralapsoselta.

Poika on tullut kotiin!

(pahoittelen lyhyttä ja töksähtelevää tekstiä, mutta syissä nukkuva pentu vähän rajoittaa kirjoittamista!) Metku kotiutui onnistuneesti torstaina iltapäivällä. Ensimmäisen illan kaikki oli aivan hirrrvittävän uutta ja jännittävää, ja nurmikolle tarpeiden tekeminen aivan täysi mahdottomuus. Ensimmäisen yön nukuin alakerrassa Metkulin kanssa. Alkuyön pentu nukkui lattialla, mutta ennen kolmea koti-ikävä kävi niin sietämättömäksi, että Metku pääsi loppuyöksi tuunulle nukkumaan - ja hyvin nukkuikin!

Perjantai-aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Kinnulaa. Autossa Metku oli aivan älyttömän upeasti, eikä Kinnula-cityn keskustatakaan löytynyt mitään pelottavaa pienen jalottelun aikana. Mökilläkin Metku oli nopeasti kuin kotonaan. Valtavan kokoneinen järvi ja rantaan lyövät aallot olivat aluksi kauhean hirvittäviä, mutta kun joku oli saattamassa, uskalsi rantavettäkin jo kokeilla tassulla. Yöt sujuivat hyvin - missäpä muuallakaan kuin tyynyllä, niskassa tai selän päällä. Iltavillejä lukuun ottamatta Metku on ollut aivan unelma pentu. Kaikenlainen käsittely onnistuu loistavasti (kaikki kynnet leikattiin kerralla!), eikä mikään pelota liikaa. Metku on juuri sopivan varovainen, ja utelias. Aivastus on ollut ainoa ääni, mikä on saanut pennun täysin hämilleen, mutta eiköhän tuo pian tämmöisen heinänuhaisen kansa nukkuessa totu siihenkin.

Metkun iltavillit ovat jotain sanoin kuvaamatonta. Ne ovat jotain, mikä saa meijän koko porukan näyttämään käsivarsiaan viilteleviltä ja suoneen piikittäviltä narkomaaneilta. Pitää ehkä vielä hetki odotella ennen shortsikauden avausta...

Loput kuvat TÄÄLLÄ!

Metku morottaa

Kävimme äitin kanssa tänään lässyttelemässä Metkulle vielä ennen kotiin hakemista (11 päivää enää, wohoo!). Pikkuset oli kasvanu aivan älyttömästi, eikä se söpöyden määrä ole millään tapaa sanoin kuvailtavissa.. ♥ Kyllä näien lapsosten käsittelyssä sormet ja nilkat (kengännauhoista puhumattakaan) pääsi kovaan käsittelyyn. :D

(Tämä ei ole Metku, vaan joku muista sisaruksista)

Uusi elämä

Viimeisen blogipäivityksen jälkeen on tapahtunut hyvin paljon kaikkea. Blogin päivittely jäi syksyllä lukion toisen vuoden kiireiden vuoksi, mutta nyt aion kuitenkin jälleen skarpata tämän blogin kanssa, koska meille tulee koiravauva. Tuosta helatorstaina (eli kyllä, 18 päivän päästä) kotiutuvasta pienokaisesta postauksen loppupuolella, mutta ensin vähän Virkun kuulumisia. Taisiis kuulumattomuutta.

Loppu vuodesta Virkku alkoi mennä pikkuhiljaa heikompaan kuntoon. Virkku oli hyvin väsynyt ja söi huonosti. Joulukuussa, maanantaina 14.12., Virkku kävi Kälviällä eläinlääkärillä, ja tuomio oli karu: parantumaton munuaisvika. Seuraavana päivänä soitin ajan Toholammin eläinlääkärille, ja keskiviikkona 16.12. Virkku lähti viimeiselle matkalleen. Ratkaisu oli ainoa oikea, sillä Virkusta näki, että sen oli jo kauhean vaikea olla. Pahaltahan sen tuntui. Aivan tajuttoman pahalta.

^{Virkku 1.4.2008 - 16.12.2015}

Virkusta luopumisen jälkeen iskä oli aluksi sitä mieltä, ettei uutta koiraa ole tulossa, mutta saman aikaisesti etsin meille sopivaa pentua. Sain kuulla, että Alapörkän kenneliin olisi keväällä tulossa pentuja yhdistelmästä C.I.B C.I.T POHJ MVA FI KVA FI MVA SE MVA NO MVA ALAPÖRKÄN LADY ja M-14 C.I.B FI KVA FI MVA EE MVA LV MVA LVV-14 MEHTÄPELLON HEINÄSATO. Tein heti alustavan varauksen, vaikkei lupaa perheen päältä vielä ollutkaan. Kun sain kemian yo-kirjoitusten jälkeen kuulla pentujen syntyneen 15.3., ja että joukossa olisi myös meidän Metku, aloimme pehmitellä iskää pennun hankinnalle. Todellisuudessa pehmittely tapahtui äitin viileällä "meijän pentu on syntynyt" -lausahduksella. Sen päivän jälkeen meillä ei ole muuta tehtykään kuin töhötetty uudesta tulokkaasta. Pentujen ollessa 13vrk ikäisiä, kävimme valitsemassa omamme kahdeksan pennun kasasta. Valinta osui nappiin, ja odotuksen Alapörkän Rietrikin suhteen ovat korkealla.

Parhaassa tapauksessa käymme vielä ennen hakureissua katsomassa tuota Alapörkän R-laumaa, mutta viimeistään 5.5. saan Metkun jälleen syliini. Mitään en lupaa, mutta yritän jatkossa ehtiä laittamaan teille kuvia mijän arjesta. Kirjoittaminen saattaa jäädä koulu- ja työkiireiden vuoksi vähälle, mutta nyt on vähän priorisoitava.. Hyvää kevään jatkoa kaikille!