Nopeastipas meni viikko riparilla mahtavien ihmisten seurassa! Ei tuosta voinut olla nauttimatta, ja varmasti tulee ikävä tuota väkeä! Leirin aikana sain jo ensimmäisinä päivinä vierotusoireita Virkusta ja Mutkusta, mutta onneksi näin Virkkua sunnuntaina, kun porukat tulivat tuomaan mulle hammastahnaa, jonka olivat päivällä Hirvikoskella käydessään unohtaneet. Twitteriä seuranneet ovatkin jo saaneet muutamia tiedon murusia siinä, mitä viikon aikana on täällä kotona tapahtunut, mutta epäilen syvästi, etteivät kaikki ole siellä asti jaksaneet käydä kuikuilemassa. Jos jotain kiinnostaa se, mitä leirillä tapahtui, löytyy meidän leiriltä leiriblogi (pssssst. mää oon kirjottanut tuon Rakkauspäivä♥ -postin!).
Kuvia en lähtenyt tähän postaukseen tänään erikseen ottamaan, koska a) ulkona sataa b) kamerasta loppui virta. Niinpä ainoaksi kuvaksi jää sunnuntaina ottamani lumialaatuinen kuva Virkun pikavisiitistä leirillä. Yllätyin kuvan laadusta hyvin paljon! Mutta kuitenkin, en ole saanut leirille mitenkään hirveän tarkkaa selostusta tapahtumista, mutta pääpiirteittän tiedän mitä kotona on tapahtunut. Äiti oli hyvinkin innoissaan Mutkun hoitajan roolista, ja hyvin oli niilläkin näyttänyt menneen. Aloitan nyt kuitenkin Virkun kuulumisista. Viikonloppuna porukat oli mökillä, ja Virkku oli jälleen nauttinut olostaan. Lauantain se oli joutunut viettämään aika pitkästi itekseen, koska porukat olivat 'jossain' hakemassa mulle skootteria <3 Illasta Virkku oli kuitenkin päässyt kiertelemään mökkimaisemia ennen kotiin tuloa.
Sunnuntaina me järjestettiin Hirvikoskella oma jumalanpalvelus, jossa meilläkin porukat kävi, mutta koska se hammastahna jäi kotiin, oli tyypit lähteneet vielä illalla ajelemaan, ja ottaneet Virkun mukaan. Virkkuhan oli ollut hienosti koko reissun, ja kun otin sen parkkipaikalla jalottelemaan, oli koira hirmu rauhallinen.
Alkuviikosta (en nyt muista mikä päivä), oli ajokkipoitsu päässyt vähän komentamaan jänistä, joka oli yllättänyt lenkkeilijäkaksikon aivan täysin tiehen maastoutumalla. Uninen kaksikko oli mennyt käymään metsätiellä lenkillä. Äiti oli ollut selin menosuuntaan, kun Virkku oli jäänyt haistelemaan jotain puskaa. Yhtäkkiä koira syöksyykin pusikosta tielle - tietäpitkin oli tullut jänis aivan viereen. Onneksi Virkku kuitenkin oli lähtenyt hienosti pois päin jäniksestä - elokuussa sitten.
Mutkusta äiti on kertonut huomattavasti innokkaammin. Pikku mumsteri on päässyt jaloittelemaan useaan kertaan viikon aikana, ja on se ainankin huomiota saanut. Kun äiti oli mennyt lässyttelemään sille leipomisensa jälkeen, oli pikkumylsy mussutellut tyytyväisenä sämpylätaikinat kynsien alta. :> Muutenkin Mutku oli ollut hirmu kiltti ja sosiaalinen. :]
Tänään pääsin kotiin vähän ennen kolmea, ja syöksyin heti Virkun luo paijaamaan sitä. Kun ennin ikävä oli purettu, kävin hakemassa sisältä herkkuja, ja päästin Virkun pihaan. Hyppyytin pari estettä, mutta koska en ollut varautunut treeneihin, ja nurmikko oli ihan älyttömän liukas, otin Virkun melkein heti sisälle. Nuo esteetkin hyppyytin ihan vain siksi, että Virkulla tuntui olevan niille pyrkyä.
Mutku oli tulossa pesästään pihalle heti mmun äänen kuullessaan. :3 Päästin sen kuitenkin irti vasta, kun olin käynyt kastelemassa itteni ja koiran lenkillä. Ah miten hyvältä tuntukaan lähteä lenkille viikon tauon jälkeen - eihän siinä ees huomannut mitään vesisadetta! Ettepä uskokkaan miten paljon sitä ylimääräistä virtaa ehtii kertyä viikon riparilla, kun ei pääse pihapiiristä mihinkään!!
Kun viimein sain Mutkun ulos dunasta, oli sekin aivan ihana ♥ Pikkumylsy oli hirmu seurallinen, ja oli alussa vahtimassa kaikkia mun liikkuja, ja jyrsi koko ajan varpaita. :> Äwws, kyllä sillä hamsterillakin on aivot ja tunteet! Miten mulle onkaan voinut päätyä kaks näin upeeta ja ainutlaatuista lemmikkiä? ♥
