Pääsiäinen kuvina

Pääsin viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tälle mökkikaudelle maistamaan mökkielämään ihan oikeasti. Vietimme mökillä pääsiäisen aikaan pari yötä. Virkku tuntui ottavan kaiken ilon irti siitä, kun se sai tarhassa köllötellen seurata meidän pihalla pöyrimistä. Mitään ihmeellisyyksiä mökillä ei tapahtunut. Pääsin kuvailemaan Virkkua pitkästä aikaa ihan kunnolla metsikköön ja onnistuinpa ottamaan muutaman itsellenikin kelpaavan kuvan. Kun eilen palasimme mökiltä, kävimme matkalla pyörähtämässä siskollani katsomassa kummipoikaani :3 Nawws kun pieni oli kasvanut!

Pitkästä perjantaista meinasi tulla meidän perheelle Ihan Oma Pitkä Perjantai, kun Mutku teki hieman turhan läheistä tuttavuutta Virkun purukaluston kanssa. Pienipä olikin eteisen ovella vastassa, kun Virkku tuli lenkiltä. Huoh. Mutku ei ole koskaan aiemmin uskaltautunut heilumaan keskellä huonetta, kun Virkku on lähistöllä, mutta näköjäänpä ihmeitä tapahtuu. Onneksi kaikesta selvittiin vain säikähdyksellä. Mutkukin oli vain kuolainen ja syvästi järkyttynyt, kun Virkku sen heti karjaisun kuultuaan päästi menemään suustaan. Opittiinpa tästäkin päivästä jotain...

Tästä postista tulikin harvinaisen kuvapitoinen, mutta onhan tuolla seassa muutama tännä varsinaisesti kuulumatonkin kuva. Ettei tämä kuitenkaan aivan maratonpostaukseksi menisi, piilotin osan kuvista alla olevan linkin taakse. Siitä voit siis katsoa koko postauksen.

Bubbles bubbles

Sain eilen liian tylsän koulupäivän aikana loistavan idean, lähteä kuvaamaan Bellaa. Noh, koska ilma oli tasaisen harmaa, enkä halunnut kuvista aivan liian tylsiä peltopönötyksiä, päätin käydä hakemassa kaupasta purkillisen saippuakuplia, ja ottaa ne kuviin mukaan. Eipä siinä muuten mitään, mutta kuvaussää oli harmauden lisäksi tuulinen, eikä koira oikein olisi tykännyt pysyä paikoillaan. Yritäppä siinä sitten saada koiraa ja saippuakupslia jotenkin järkevästi samaan kuvaan. Onnistumisprosentti oli aika onneton, mutta tässä postissa esillä muutamia, huonohkoja, mutta reissun onnistuneimpia kuvia. Kuvasta suurin osa © Emmi.

Valitettavastu mun ja Bellan yhteiset lenkkipäivät alkavat vedellä viimeisiään, ja jo huomenna joudun sulkemaan tuon omaperäisen norjalaisen tarhan oven viimeisen kerran. Nyyh. Taitaapi tulla hieman ikävä, vaikka toisaalta kaipaan jo Virkun kanssa vauhdikkaammille lenkkeille.

lenkki + lenkki on kaksi lenkkiä

Milloinkohan viimeeksi olen ollut näin ahkerasti vetämässä lenkkareita jalkaan? Huoh. Yhteistyö Bellan kanssa on alkanut sujua loistavasti, eikä lenkityksessä ole mitään ongelmaa. Alan jo pikkuhiljaa epäillä, että tuota pientä tulee jo ikäväkin kun tämä viikko on ohi. Olen kyllä onnistunut ylittämään itseni ahkeruudessani hoitojakson aikana, enkä enää tämän viikon jälkeen voi vedota koiran kanssa lenkille lähtemättömyydessä ajan puutteeseen. Hyvinpä tähän arkeen on näköjään lenkitettävä koira mahtunut. :) Valitettavasti tällä erää joudutta tyytymään lyhyeen postiin ja pariin kuvaan, mutta toivotaan, että ehtisin käydä kuvaamassa Bellaa vielä joku päivä oikein kunnollakin!

Norjanharmaa päivä

Tämä päivä on ollut niin sään, kuin sisältönsäkin puolesta harmaa. Puolen päivän kieppeillä lähdin moikkaamaan Bellaa, joka antoi tarhassakin kiinni jo paljon paremmin kuin aiemmin. Kävelimme Bellan kanssa reippaan kolmen kilometrin matkan tähän meille. Virkku ei tykännyt Bellasta yhtään, vaan aloitti kunnon isottelun kun vein vieraan moikkaamaan Virkkua tarhalla. Eipä noiden onneksi tarvitsekkaan olla enempää tekemisissä. Kuupailimme Bellan kanssa hetken tässä meillä ja muutaman kuvankin kävin koirasta räpsimässä. Harmaan sään vuoksi kuvien otto ei oikein iskenyt, ja saldo jäi muutamaan kuvaan. Valitettavasti rääkkäsin niiden harvojenkin kohdalla kuvanmuokkausohjelmaa, enkä ole kuviin enää millään tasolla tyytyväinen. Koittakaa kestää.

Kun lähdin Viemään Bellaa takaisin kotiin päin, kävimme heittämässä vielä kilometrin lisälenkin. Näin lenkille tuli kokonaisuudessaan mittaa noin 7,2km. Bella osoittautui jo eilen todelliseksi imuriksi lenkillä ollessaan, eikä tämä lenkki tehnyt siinä poikkeusta. Jo meille tullessa kaivoin koiran kurkusta umpi homeiset appelssiinin kuoret, ja kylälle mennessä koira löysi puoliksi maatuneen linnun raadon (omnom♥) ja sympaattisen sammaleisen kengän. :D Ei siinä, loistava koira! Käytän tuota vielä illemmalla lyhyemmällä lenkillä. Huomenna saan iltapäivälenkille juttuseuraakin.

B E L L A

Blogi on valitettavasti jounut jäämään vähän vähemällä huomiolle omien kiireideni vuoksi, mutta kyllä tää vielä tästä! Ensi viikosta on luultavasti tulossa aika postauspitoinen, koska sain 4h:n kautta pitkästä aikaa dogsitterghommia, ja käyn viikon ajan lenkittämässä Bella-nimistä norjanharmaata.

Puheluissa omistaja kertoi hihnassa kovasti vetävästä ja muille koirille vihaisesta koirasta, mutta onneksi sain yllättyä tänään positiivisesti hakiessani Bellan ensimmäiselle lenkilleen. Ehdin jo pelätä, että viikosta tulisi hyvin pitkä huonon yhteistyön vuoksi, mutta mitä vielä! Bella oli älyttömän hienosti hihnassa, eikä muutkaan koirat tuottaneet häiriötä. :) Ainoa ongelma, tai ehkä pitemminkin haaste oli ottaa koira tarhasta. Bella oli aluksi hyvinkin ennakkoluuloinen melkein vierasta ulkoiluttajaa kohtaa, mutta pienen tanssahtelun jälkeen valjaat sujahtivat nätisti päälle ja pääsimme lenkille.

Bella pääsee vielä tänään toisellekin lenkille, ja huomenna haen sen luultavasti hetkeksi tähän meille touhuilemaan. Hyvää viikkoa odotellessa!