Juha Kareksen handlerikurssi

Olin eilen kuunteluoppilaana Juha Kareksen handlerikurssilla. Tykkäsin kyllä kovasti, ja ainankin muistiinpanomäärät olivat semmoiset, että jotain jäi käteenkin. Olin erittäinkin tyytyväinen siihen, että lähdin tuonne vain kuunteluoppilaaksi, sillä koiran kanssa en olisi saanut tuosta luultavasti lähellekään noin paljon irti. Nyt kun olin kuunteluoppilaana, voin tehdä muistareita myöskin muiden reenaillessa käytännön juttuja.

Sain kurssilta omaa esittämistäni ajatellen ehkä eniten apuja omaan asenteeseeni. Lisäksi sain muodostettua erittäin selkeän mielikuvan siitä, millainen koira näyttelyssä haalii sertejä joka suunnalta. Luottamus tekee kauniiksi. Koiraan on luotettava. Vaikken ehkä saanutkaan kurssilta kauheasti apuja pilkun tarkkoihin junnukehiin, tiedän nyt, miten alan opettamaan seuraavaa koiraani näyttelyihin.

Päivä alkoi n. tunnin kertäneellä luennolla, joka käsitteli kaikkea pennun hankinnasta, kasvatuksesta ja koulutuksesta aina näyttelykehille asteluun asti. Kehään mennessä ensivaikutelman tärkeyttä ei voi kylliksi korostaa. Vaikka joskus tuntuisi, että joku handleri vie kehään aina koirat, jotka tulevat kehästä sertien kanssa pois, ei saa ajatella, että koirat voittavat handlerin naamalla, vaan pitää seurata, mitä tämä voittajahandleri tekee voittaakseen.

Kurssilla opin myöskin etsimään esitettävälle koiralle optimaalisinta liikenopeutta, ja sen, kuinka ongelmakohdista, kuten haukkumisesta tai hyppimisestä pääsee eroon. Opin myöskin asettelemaan koiraa paremmin ja "alistamaan" epävarman tuomarin. Nyt osaan myöskin säädellä liikkeiden esittämisvauhdin oikein, jotta etu-, taka- ja sivuliikkeet näyttävät mahdollisimman hyviltä.

En nyt valitettavasti avaa teille enempää tämän kurssin sisältöä ja suuria salaisuuksia tai oivalluksia, mutta en voi kuin suositella! En malta odottaa seuraavaa kehään pääsyä. Voitte olla varmoja, että Kalajoen ryhmiksessä näette ajokoirakehällä handlerin, joka menee kehään "Tästä on maksettu monta kymppiä - tahdon palkinnon!!!!!" -asenteella! ;)

takatalvi

Voin kerrankin sanoa rakastavani takatalvea, sillä sain tänä aamuna Virkusta juuri ne kuvat, joita yritin koko talven ottaa onnistumatta!! Jälkimmäiseen en ole tuon tuhannen hihnan vuoksi todellakaan tyytyväinen, mutta sainpa ainankin toteutettua mielikuvani mukaisen kuvan.

Mätsäröintiä Kannuksessa

Pääsin tänään pyörähtämään Kannuksessa mätsäreissä pitkän tauon jälkeen. Sain junnuihin hihnan päähän erään opettajani ihanan kääpiösnautseri Sanin. Vaikka etukäteen vähän jännittikin, liikkuisiko Sani vieraan kanssa, kun omistajankin mukana meno meinaa välillä vähän tökkiä, mutta jännitys oli onneksi turhaa. Kehässä jäätiin vain kerran lukkoon ja siitäkin päästiin eteen päin Sanin lempipallon voimalla.

Tuomari otti meidän ensin kaikki yhdessä kehään ja kävi moikkaamassa jokaista. Yksilöarvosteluun pääsimme vasta toisiksi viimeisinä, joten meillä jäi siinä välissä Sanin kanssa mukavasti aikaa leikkiä. c: Yksilöarvostelussa Sani seisoi nätisti pöydällä ja näytti hampaansa hirmuisen hienosti. Yksilöliikkeinä oli kolmio ja edestakainen. Kolmio mentiin mukavalla vauhdilla, mutta edestakaisen alussa tuli stoppi. Näytin Sanille palloa ja vingautin sitä kerran ja näin matka saatiin jatkumaan iloisesti. :)

Pääsimme jatkoon kuuden parhaan joukkoon, mutta sitten tuomari tuli kättelemään meidät pois. Olin kuulema lähtenyt tekemään kolmiota hieman liian kaukaa tuomarista. Itse en huomannut tätä ollenkaan, mutta tuomarin kanssa kehän jälkeen jutellessa tämä sanoihin, että hän haluaisi handlerin lähtevän tekemään kuvioita aivan tuomarin edestä. Noh, eipä voi mitään. Sain kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että sain kehäilystä Sanille mukavaa ja koirasta näkyi koko ajan iloisuus. Ensi kerralla paremmin! :)

voittaja ei luovuta eikä luovuttaja voi voittaa

...mutta aina ei kannata jatkaakaan.

Kävimme siis Virkun kanssa lauantai-iltana Kannuksessa rally-tokokokeissa. Lauantai ei kuitenkaan ollut meidän, tai oikeastaan Virkun päivä ja jouduimme toistamiseen keskeyttämään ratamme totaalisenn kontaktikadon vuoksi... Virkku ei ottanut hallissa muhun mitään kontaktia kun olimme starttaamassa rataa. Rataa ennen kyllä suostuttiin toimimaan edes jonkunlaisessa yteistyössä, mutta radalle päästessä tuo toiminta-alttius oli muisto vain.

En nyt oikein tiedä mitä tuosta reissusta kirjoittaisin, vai kirjoittaisinko mitään... Yllättävän paljon positiivista tuosta reissusta kuitenkin löytyy kun alkaa miettimään! Kyydillämme Kannuksessa olivat myöskin Niina ja Diinu, ja Virkku otti vieraan koiran läsnä olon yllättävänkin tyynesti. Sain olla myöskin itseeni tyytyväinen, sillä löysin rataan tutustumisen aikana itselleni loistavan vireen päälle ja olin rataantutustumisen jälkeen aivan liekeissä. Löysin miltei heti sen rally-tokoon vaadittavan positiivuseeden ja kannustavuuden itsestäni. Kun sain Virkun käsiini, olin melko varma, että tämä mahtava kisaintoni menisi aivan hukkaan koiran ollessa täysin kuuro, mutta eipä se nyt ihan niin ollutkaan. Tuomari valitsi meidät siis tuomarin suosikeiksi, koska annoin radalla kaikkeni, vaikka koiraa ei vain kiinnostanut, eikä koko touhussa ollut väläystäkään yhteistyöstä. Jaksoin yrittää saada koiran toimimaan muutaman liikkeen verran, kunnes totesin tuomarille, ettei tästä nyt tule yhtään mitään.

Eilen vietinkin sitten valta osan päivästäni autossa istuen, koska kävimme päiväseltään serkkuni rippijuhlissa Ristiinassa. Sieltä pari kuvaa autosta, koska Aurinko ♥

ei mitään uutta Auringon alla

Hui. Meillä olisi tänään rally-tokokokeet Virkun kanssa ja tajusin eilen, että olemme tehneet kokonaisen radan edellisen kerran.. ööh... kauan sitten. Olemme siis lähdössä tänään täysin soitellen sotaan. Yksittäisiä liikkeitä on kyllä tullut treenailtua tässä välissä aika paljonkin ja ainankin eteentulot ovat parantuneet paljon viime kokeen jäljiltä. Olen taas ollut aivan naimisissa tämän viikon koulujuttujen (ja okei, vähän kavereidenkin) kanssa, enkä ole ehtinyt tekemään Virkun kanssa mitään. Hävettää ihan myöntää, koska Virkun kanssa touhuaminen on kuitenkin juuri sitä, mistä nauttisin ehkä eniten. Pitäisi vain jostain löytää taas se kipinä treenaamiseen ja muuhunkin häröilyyn. Toivottavasti se löytyisi tuolta kokeesta. Oikeastaan toivon tuomarin löytävän suorituksestamme jälleen uuden virheen, jota sitten pääsisi hiomaan.

Kokeesta saatte postausta luultavasti maanantaina, koska huomenna lähdemme käymään Ristiinassa serkkuni rippijuhlissa. Tämän postauksen kuvatkin ovat valitettavasti vain randomräpsyjä viime päiviltä, koska kunnon kuvailulle ei ole ollut aikaa tai inspistä.

"älä näytä noin pirteeltä - se ärsyttää mua" -.-