...eli toisin sanoen mitä koirasi on sinulle opettanut? -postaus.
Voih, tällä hetkellä en yhtään tiedä mistä lähtisin tässä liikkeelle. Kertoisinko ensin ne kaikista selvimmät ja yleisimmät asiat, hyppäisinkö suoraan niiden yli, vai aloittaisinko sittenkin niistä henkilökohtaisimmista asioista? Ehkäpä voisin mainita parilla sanasella jotain näistä koiraihmisille luultavasti aika itsestäänselvistä asioista, joidenka jälkeen lähden käymään aihetta läpi henkilökohtaisemmin.
Meillä on aina ollut ajokoiria koko puolitoistavuosikymmenisen elämäni aikana. Olen siis saanut kasvaa ikäni näiden alkuvuosina huomattavasti itseäni suurempien koirien kanssa. Pienestä piten mua on käskytetty viemään koirille ruokaa ja vettä. Lenkille lähdin itsekseni vasta edellisen ajokkimme, Kaisan kanssa. Jo ennen toisen ajokoiramme kuolemaa olin oppinut jonkun verran vastuuta, vaikka määrällisesti teinkin sälittävän vähän. Noh, eipä ikää ollutkaan vielä paljoa neljää vuotta enempää. Kun Kaisa tuli, aloin sen loppuaikoina tosiaan käymään yksin sen kanssa lenkillä. Sydänvian rauhoittama narttu oli hyvin helppo lenkkikaveri. Olin toki käyttänyt Kaisaa lenkillä jo paljon aiemminkin porukoiden kanssa. Viimeisenä (?) kesänään aloin opettamaan Kaisalle temppuja, ja ennen kuolemaansa se ehtikin oppia suhteellisen paljon kaikkea. Itse olin siinä vaiheessa kymmenvuotias.
Kun Virkku tuli meille (eli kaksi päivää yli 5 vuotta sitten), olin heti selkeästi eri roolissa kuin aiempien koirien kanssa. Olin saanut Virkun osittain syntymäpäivälahjaksi, vaikkei se Kaisan kuoleman vuoksi siltä tuntunutkaan, ja koska olin paperilla Virkun omistaja, jouduin olemaan sitä enemmän käytännössäkin. Aloitin heti pennun kotiuduttua touhuamaan sen kanssa oikein kunnolla ja tein alusta asti Virkun kanssa lenkkejä. Tämän vaiheen jälkeen voin todella sanoa, että koira on opettanut mulle vastuuta ja tunnollisuutta. Koira ei vain saa ruokaa jos sitä ei ruokita ja sillä selvä.
Virkun kanssa aloin hahmottamaan "rajat ovat rakkautta" -periaatetta, kun tajusin miten onnellinen koira oikeasti oli, kun se tiesi paikkansa laumassa. Siinä samalla opin olemaan määrätietoisempi, ja osasin ottaa vastuuta päätöksistäni. Niin ja oppihan tuossa samalla johtajuuttakin.
Koirien kanssa siitä ei pääse yli eikä ympäri, että luottamus ja johtajuus on ansaittavana, eikä näistä kumpikaan tule automaattisesti. Murrosiässään Virkku otti monesti mittaa siitä, kumpi meistä on johtaja, mutta lopulta osasin pitää pääni ja säilytin asemani Virkun silmissä.
En nyt oikein tiedä miten sekava tästä tekstistä tulee, mutta hypätäänpäs tästä nyt taas noihin konkreettisempiin asioihin, jotka taitavat olla aika itsestäänselviä myöskin koirattomille ihmisille. Koirathan ovat opettaneet mulle ainankin suunnilleen kaiken sen, mitä tiedän koirista. Olen oppinut kaiken maailman koiraroduista aivan mielettömästi, eikä kaikki tämä tieto todellakaan rajoitu pelkästään koirarotuihin. Koirien, tai lähinnä Virkun kautta olen tutustunut moniin eri lajeihin, joita olemme Virkun kanssa sitten kokeilleet yhdessä.
Virkun kanssa touhutesas olen oppinut tietynlaista rentoutta ja pienistä onnistumisista iloitsemista. Lisäksi olen oppinut toimimaan muiden kanssa yhteistyössä samalla tavalla kuin koirakin; yhteistyöhön vaaditaan luottamusta.
Ilman koiria tulevaisuudensuunnitelmani eivät olisi myöskään näin selkeät: haluan eläinlääkäriksi, that's it. Olen aina (no okei päivää alle kolmevuotiaasta...) tiennyt sen, ja näillä mennään. Toisaalta koirat ovat jonkun verran myöskin rajoittaneet sekä jo mennyttä, että tulevaakin elämääni, mutta koska koirat ovat mun elämä, eivät ne voi rajoittaa elämääni. Kun ysin jälkeen pyrin naapuripaikkakunnalle lukioon, tiedän jo nyt, etten tule asumaan viikkoja ilman koiraa. Joko otan pennun mahdolliseen omaan kämppääni, kuljen kotoa käsin lukiossa, tai menen tuttavalle asumaan, jossa on koira. Ei muita mahdollisuuksia, koiratta asuminen ei vain tule kuuloonkaan. :D
Seuraavan kahden vuoden ajan ainankin mahdollinen matkailu taitaa rajoittua koiranäyttelyreissuihin, koska aion ottaa kaiken ilon irti parin vuoden päästä loppuvasta junior handler urastani. Ehkä tämän jälkeen mulla sitten jo onkin oma pupsi rajoittamassa menemisiä entisestään, mutta mitä väliä - koirat on ja pysyy mun elämänä.
Mutta eihän tämän postauksen tarkoituksena ollut kertoa koirien rajoittavuudesta. Koirien kanssa eläessä olen oppinut tarkkailemaan myöskin ihmisiä paremmin, ja etsimään eleitä, jotka kertovat erilaisita tunnetiloista kuten koirillakin. Ehkä kuitenkin pidän tämän epävirallistakin epävirallisemman huikean tutkimuksen tulokset ihan omana tietonani. Kun olen kilpaillut Virkun kanssa erilaisissa tilanteissa, en enää jännitä oikeastaan mitään. Miksi sitä jännittäisi jotain konserttia orkesterin kanssa, kun saa olla täysin nuottien ja kapellimestarin ohjailtavana yleisön edessä, kun on käynyt samantyyppisen esiintymisen läpi 25-kiloista lihaskimppua (jolla vielä kaiken lisäksi löytyy vahva, oma tahto) ohjaten?
Olen nyt tämän postauksen aikana luetellut jo vastuun, johtajuuden, luottamuksen, koiratietämyksen, tulevaisuuden suunnitelmat, ihmistenlukutaidon ja esiintymisvarmuuden. Tämä lista on mitä luultavimminkin hyvin loputon, mutta ehkä sitä voisi vielä vähän jatkaa! Olen oppinut ennakoimaan erilaisia reaktioita niin koirissa kuin ihmisissäkin. Olen kuulema myöskin hyvä rauhoittelemaan ihmisiä, ja omien havaintojeni perusteella koiriakin, joten kiitokset tästäkin menee tuolle meidän nelijalkaiselle ihmeelle. Olen oppinut myöskin sen, että pienistä asioista ei vain kannata ottaa nokkiinsa, eikä pitkävihaisuus useimmiten johda mihinkään. Jos tässä nyt eksytään vähän taas siihen, mitä koirat ovat tuoneet elämääni, niin liikunnan lisäksi myöskin rikkautta, niin henkistä kuin rahallistakin. Olen saanut koirien kautta lukemattoman määrän kavereita ja tuttuja, mutta ilman koiria, en luultavasti saisi rahaa oikein mistään. Nyt olen töissä Koirafanituksessa, teen 4h'n kautta dogsitterin hommia ja käyn tarvittaessa handlaamassa koiria. Niin ja onhan Puuhuilukin saanut alkunsa koirien kautta. Näin kun tarkemmin ajattelen, mitä mulla olisi ilman koiria?
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
"Mitä kaikkea oppisitkaan, jos koirasi olisi opettajasi" Haaste ja arvonta koirien elämästä kertoville blogeille!
Koiran maailma on ihanan yksinkertainen, koira on pienestä onnellinen ja uskallan väittää, että sen maailma on jännittävämpi ja ihmeellisempi kuin useamman ihmisen. Uskon, että jokaisella koiralla olisi meille paljon opetettavaa jos me kuuntelisimme niitä enemmän.
Haasteeseen ja arvontaan osallistuminen on helppoa. Kerro kuvin ja tekstein mitä kaikkea sinä olet oppinut tai mitä tahtoisit oppia koirasi elämästä?
Sen jälkeen mene blogini haasteen postaukseen: http://ssamperi.blogspot.fi/2013/06/mita-oppisitkaan-jos-koirasi-olisi.html, kirjoita kommenttiin haasteeseen osallistumisestasi (aikaa 31.7 saakka) sekä linkki postaukseen haasteesta.
Huomaathan, että blogissasi tulee selvitä yhteystietosi arvontaa varten! Mikäli yhteystietoja ei löydy, ilmoitan mahdollisesta voitostasi tuoreimpaan päivitykseen.
Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan kaksi pakettia koiramaisia tarvikkeita elokuun 1. päivä!
Koiramaiset pakettit sisältävät koulutusvälineitä/leuja ja ne on koottu Lahja- ja lemmikkitavara Unessa:sta; www.unessanetshop.fi
Lähde mukaan, muistathan kopioida tekstin kokonaisuudessaan osallistuessasi haasteeseen ja linkittää haasteesi (ei siis pelkkää blogia) kommenttiin!
♥:lla, Rähinäryhmä
www.ssamperi.blogspot.com
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti