(kesä)loma ♥

Kymmenvuotinen peruskoulutaipaleeni on nyt päätetty suvivirren saattelemana. Todistuksen nähtyäni sain huokaista helpotuksesta, sillä mikäli tuolla ei päästä Kannuksen lukioon sisälle niin ei sitten millään.

Lomasta huolimatta en voi ainankaan heti näin alkuun lupailla, että olisimme blogin kanssa palailemassa viime vuotiseen päivittelytahtiin. Aloitan lomani 8 päivän riparilla, jolla olen isosena, ja yhten yön kotona nukkumisen jälkeen syöksyn isostelemaan lasten leirille. Mutta kyllä tämä tästä. Virkun kesään tulee kuulumaan lukemattomia mökkireissuja. Toivon, että lähtisimme jossain vaiheessa kesää käymään jossain niin, että Virkkukin pääsisi haistelemaan vähän uusia tuulia. Huomenna taidamme päästä katsastamaan Virkun kanssa vähän Veteliä, kun lähdemme sinne tuttaviemme luokse katselemaan uutta mersua Saksasta tuotavaksi... :3

turhan tarkka käsitys kolaritilanteesta

Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, mulla ei ole hajuakaan miten aloittaisin tämän postauksen kirjoittamisen.

Voisin ehkä yrittää edetä jonkun näköisessä aikajärjestyksessä. Elisiis, päätimme eilen kaverieni kanssa loistavan mökkireissun siinä joskus puoli kuuden maissa, ja lähdimme ajelemaan Kinnulasta Lampille päin. Iskä jäi vielä mökille touhuilemaan jotain, koska se oli toisella autolla liikenteessä. Me napattiin jo koira mukaan. Alkumatka meni höpötellessä, mutta jo ennen puolta väliä Emmi ja Sara nuokkuivat sujuvasti. Joskus puolen välin jälkeen molemmat kuitenkin havahtuivat hereille kun sanoin kuskina olleelle äitille takapenkiltä jotain. Onneksi. Onneksi heräsivät.

Seuraavassa hetkessä kuulin äidin parkaisevan, ja näin hirven syöksyvän vasemmalta puolelta tielle. Olin kuulema henkäissyt tyynen rauhallisesti "hirvi" juuri ennen rysäystä. Tytöt eivät ehtineet nähdä eläintä, mutta onneksi kumpikaan ei ainankaan nukkunut. Seuraavaksi ehdin vain tajuta, ettei tuulilasista nähnyt enää missään määrin läpi. En edes muista, miten pysähdyimme. Enkä kyllä sen kummemin muista kuulleeni mitään ääntäkään. Tajusin vain, että kaikki olivat kunnossa. Taisin ensimmäisenä varmistaa koiran elossa olon takakontista.

Äiti lähti miltei heti autosta soittamaan hälytyskeskukseen ja pysäyttelemään muita autoja, sillä hirvi oli vielä elossa tien vieressä. Itse soitin autosta iskälle, joka lähti heti ajamaan mökiltä kolaripaikalle. Puhelun jälkeen autosta noustessani huomasin saaneeni osuman auton keskipeilistä, mutta vasta tänään löysin kädestäni peilin aiheuttaman mustelman. Menimme Emmin ja Saran kanssa varoittamaan Lampilta päin tulevia autoilijoita, kunnes ensimmäiset pelastajat tulivat paikalle.

Ensin paikalle tuli palokunnan johtoauto, joka otti meidät kolme sateelta suojaan. Kukaan meistä ei ollut edes huomannut sadetta. Mulla tai Emmilla tärsky ei tuntunut missään, mutta Saraa turvavyö oli hieman painanut. Palomies oli hirmuisen mukava, kun hän jututti meitä ja teki pieniä tutkimuksia Saralle. Vasta siinä autossa istuessa (ehkä vartti kolarin jälkeen?) omat jalkani ja käteni alkoivat tärisemään, mutten kuitenkaan ollut oikeastaan edes järkyttynyt. Ei siinä ehtinyt kummemin säikähtää, eikä enää kannattanut ressata - eipä siinä enää mitään tapahtuisi.

Johtoauton perässä paikalle tuli Lestiltä toinen paloautokin ja vain hetkeä myöhemmin Reisjärven ambulanssi saapui paikalle. Meidän siirrettiin heti paloautosta ihanan lämpimään lanssiin. Multa ja Emmiltä kuunneltiin vain keuhkoja ja kyseltiin kaikkea, mutta Saraa ja äitiä tutkittiin vähän tarkemmin. Kun jo ties kuinka monennen kerran kuulin pelastajien suusta "onneksi oli Mersu" -lausahduksen, aloin todella uskomaan Mersun pelastavuuteen. Pienemmällä ja heikommalla autolla hirvi olisi ollut katolla. Niin ja jos kyseessä olisi ollut isompi hirvi - tämä sattui olemaan yllättävänkin pieni, vaikkei mistään vasasta ollutkaan kyse. Tässä vaiheessa aloin tajuamaan muutenkin onnekkaan epätavallista tilannetta - eilen sattui olemaan yksi niistä hyvin harvoista kerroista, kun olimme mökillä kahdella eri autolla, eikä vänkärin paikalla istunut ketään. Hirven pää osui vänkärin kohdalle, ja katto oli siltä kohdalta eniten painunut. Tietysti myös lasin siruja oli sillä kohdalla älyttömästi.

Pari tuntia kolarin jälkeen olin kotona. Ensimmäisenä sisälle päästessä (edelleen hyvin järkyttynyt) äiti sanoi: "avataanpas hirvenlihapurkki". Ei ollut nälkä.

Thank God kaikesta selvittiin järkytyksellä, parilla buranalla ja lunastukseen menevällä autolla. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Virkku oli kolaripaikalla hämmentynyt kaikesta siitä hässäkästä ja metelistä, kunnes iskä tuli ja nappasi sen rauhallisempaan autoon. Onneksi sillekään ei tullut suurempaa osumaa. ♥

Mökkeilyä

Pääsin muutaman viikon tauon jälkeen päättämään viikkoni leppoisissa tunnelmissa mökille. Vaikka pääsinkin mökille vasta lauantai-iltapäivästä, ehdin kuvailla Virkkua pariinkin otteeseen. Tänään löysin mökillä eräästä lahdesta kudulla olevan haukipariskunnan ja pääsinpä räpsimän niistäkin kuvia. Kun aikansa kyttäsi kivellä näitä susirumia kaloja, sain kuvia vielä parista paikalle sattuneesta erkostakin. Nyt on kyllä ollut muutama täyden viiden tähden päivä, että näillä jaksaa vielä viimeiset yhdeksän koulupäivää kevyesti! Toivottavasti tämä mahtava fiilis lisäisi postausintoakin. :)

Valionarvoton voittajamurmeli

Ei tullut Mutkusta Limingassa lauantaina valiota. Hyvän arvosteun lopussa luki EH-, joka ei tällä kertaa riittänyt sijoille. Sen sijaan saimme erikoispalkinnon söpöimmästä ulkonäöstä ^.^ Lauantain näyttelyissä ei tapahtunut mitään niin järisyttävää, että alkaisin luennoimaan päivän tapahtumista kummemmin. Mutku on nyt kuitenkin tainnut näyttelynsä käydä, ja ensi kerran käyn näyttelyissä jo uuden hamsun kanssa. Onpas kauhea, lopullinen ja lohduton ajatus, mutta eipä tuolle mitään voi, että Mutku alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Mutkun kasvattaja, jolta haluaisin ehdottomasti seuraavankin hamsterini, tarjosi mulle jo viikonloppuna uunituoreesta poikueesta poikasta. Ah, haluaisin ottaa Merjan mumsterin heti, mutta tiellä on kaksi kohtuullisen suurta estett - porukat. Pitää nyt katsoa miten tämä kaikkia alkaa tästä järjestymään. :)

Yleiskunto: hieman löysä, voisi olla kiinteämpi
Turkki: tiheä & tuuhea, hajurauhanen puhdas
Korvat, silmät, hampaat: kynnet hyvin leikattu, silmät uniset, suloiset ruttukorvat
Käsiteltävyys: rauhallinen ja leppoisa kaveri
Kokonaisvaikutelma: söpö hamsteri ♥
EH-, EP söpöin hamsteri

Jäniksen jäljillä kuvailemassa

Lähdin eilen täysin sponttaanisti converseilla, farkkuilla ja nahkatakilla varustettuna kuvaamaan lähi pellolla ruohoa pupeltanutta rusakkoa. Vaikken ensimmäisellä kerralla saanutkaan pitkäkorvaa kuviksi asti, oli tuo lyhyt kuvaushetki jotain niin hienoa. Pääsin hetkeksi irti kaikista arjen kiireistä ja voin rauhassa keskittyä pyydystämään lämpimänsävyisiä ilta-auringon säteitä sammalikosta.

Viime viikot ovat olleet hyyyyvin kiireisiä omalta osaltani, eikä asiaan valittavasti ole hetkeen tulossa muutosta. Ensimmäinen vapaa viikonloppuni on jossain juhannuksen paikkeilla. Tämän vuoksi blogikin on jäänyt vähälle huomiolle, mutta valitettavasti vähä huomio ei ole jäänyt pelkän blogin huoleksi, vaan myöskin Virkku ja Mutku ovat joutuneet jäämään vähän vähemmälle huomiolle. Mutku on päässyt tässä näyttelyiden alla kuitenkin mutustelemaan ahkerasti proteiinipitoista sekoitusta, josta löytyy mm. kiuvattuja heinäsirkkoja ja jauhomatoja. Lauantaina päästään näkemään, tuleeko tästä pienoisesta valiota vaiko ei. Olen päättänyt, että tämä saa jäädä Mutkun viimeiseksi näyttelyksi. Tai noh, äiti päätti.

Virkun onneksi Kannukseen on varattu tälle vuodelle kaksi rally-tokokoetta, joihin haluan tuon viedä mölleilemään ja pitämään hauskaa. Saamme jälleen päämäärän, jonka vuoksi treenata. Alkuviikosta sain aikaiseksi kaivaa talven varastossa olleet agilityesteetkin jälleen käyttöön, ja hienostihan tuo vielä muisti mitä tehdä. Kyllä meille mukava kesä tulee! :)