Lähdin eilen täysin sponttaanisti converseilla, farkkuilla ja nahkatakilla varustettuna kuvaamaan lähi pellolla ruohoa pupeltanutta rusakkoa. Vaikken ensimmäisellä kerralla saanutkaan pitkäkorvaa kuviksi asti, oli tuo lyhyt kuvaushetki jotain niin hienoa. Pääsin hetkeksi irti kaikista arjen kiireistä ja voin rauhassa keskittyä pyydystämään lämpimänsävyisiä ilta-auringon säteitä sammalikosta.
Viime viikot ovat olleet hyyyyvin kiireisiä omalta osaltani, eikä asiaan valittavasti ole hetkeen tulossa muutosta. Ensimmäinen vapaa viikonloppuni on jossain juhannuksen paikkeilla. Tämän vuoksi blogikin on jäänyt vähälle huomiolle, mutta valitettavasti vähä huomio ei ole jäänyt pelkän blogin huoleksi, vaan myöskin Virkku ja Mutku ovat joutuneet jäämään vähän vähemmälle huomiolle. Mutku on päässyt tässä näyttelyiden alla kuitenkin mutustelemaan ahkerasti proteiinipitoista sekoitusta, josta löytyy mm. kiuvattuja heinäsirkkoja ja jauhomatoja. Lauantaina päästään näkemään, tuleeko tästä pienoisesta valiota vaiko ei. Olen päättänyt, että tämä saa jäädä Mutkun viimeiseksi näyttelyksi. Tai noh, äiti päätti.
Virkun onneksi Kannukseen on varattu tälle vuodelle kaksi rally-tokokoetta, joihin haluan tuon viedä mölleilemään ja pitämään hauskaa. Saamme jälleen päämäärän, jonka vuoksi treenata. Alkuviikosta sain aikaiseksi kaivaa talven varastossa olleet agilityesteetkin jälleen käyttöön, ja hienostihan tuo vielä muisti mitä tehdä. Kyllä meille mukava kesä tulee! :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti