Mökkeilyä

Pääsin muutaman viikon tauon jälkeen päättämään viikkoni leppoisissa tunnelmissa mökille. Vaikka pääsinkin mökille vasta lauantai-iltapäivästä, ehdin kuvailla Virkkua pariinkin otteeseen. Tänään löysin mökillä eräästä lahdesta kudulla olevan haukipariskunnan ja pääsinpä räpsimän niistäkin kuvia. Kun aikansa kyttäsi kivellä näitä susirumia kaloja, sain kuvia vielä parista paikalle sattuneesta erkostakin. Nyt on kyllä ollut muutama täyden viiden tähden päivä, että näillä jaksaa vielä viimeiset yhdeksän koulupäivää kevyesti! Toivottavasti tämä mahtava fiilis lisäisi postausintoakin. :)

Valionarvoton voittajamurmeli

Ei tullut Mutkusta Limingassa lauantaina valiota. Hyvän arvosteun lopussa luki EH-, joka ei tällä kertaa riittänyt sijoille. Sen sijaan saimme erikoispalkinnon söpöimmästä ulkonäöstä ^.^ Lauantain näyttelyissä ei tapahtunut mitään niin järisyttävää, että alkaisin luennoimaan päivän tapahtumista kummemmin. Mutku on nyt kuitenkin tainnut näyttelynsä käydä, ja ensi kerran käyn näyttelyissä jo uuden hamsun kanssa. Onpas kauhea, lopullinen ja lohduton ajatus, mutta eipä tuolle mitään voi, että Mutku alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Mutkun kasvattaja, jolta haluaisin ehdottomasti seuraavankin hamsterini, tarjosi mulle jo viikonloppuna uunituoreesta poikueesta poikasta. Ah, haluaisin ottaa Merjan mumsterin heti, mutta tiellä on kaksi kohtuullisen suurta estett - porukat. Pitää nyt katsoa miten tämä kaikkia alkaa tästä järjestymään. :)

Yleiskunto: hieman löysä, voisi olla kiinteämpi
Turkki: tiheä & tuuhea, hajurauhanen puhdas
Korvat, silmät, hampaat: kynnet hyvin leikattu, silmät uniset, suloiset ruttukorvat
Käsiteltävyys: rauhallinen ja leppoisa kaveri
Kokonaisvaikutelma: söpö hamsteri ♥
EH-, EP söpöin hamsteri

Jäniksen jäljillä kuvailemassa

Lähdin eilen täysin sponttaanisti converseilla, farkkuilla ja nahkatakilla varustettuna kuvaamaan lähi pellolla ruohoa pupeltanutta rusakkoa. Vaikken ensimmäisellä kerralla saanutkaan pitkäkorvaa kuviksi asti, oli tuo lyhyt kuvaushetki jotain niin hienoa. Pääsin hetkeksi irti kaikista arjen kiireistä ja voin rauhassa keskittyä pyydystämään lämpimänsävyisiä ilta-auringon säteitä sammalikosta.

Viime viikot ovat olleet hyyyyvin kiireisiä omalta osaltani, eikä asiaan valittavasti ole hetkeen tulossa muutosta. Ensimmäinen vapaa viikonloppuni on jossain juhannuksen paikkeilla. Tämän vuoksi blogikin on jäänyt vähälle huomiolle, mutta valitettavasti vähä huomio ei ole jäänyt pelkän blogin huoleksi, vaan myöskin Virkku ja Mutku ovat joutuneet jäämään vähän vähemmälle huomiolle. Mutku on päässyt tässä näyttelyiden alla kuitenkin mutustelemaan ahkerasti proteiinipitoista sekoitusta, josta löytyy mm. kiuvattuja heinäsirkkoja ja jauhomatoja. Lauantaina päästään näkemään, tuleeko tästä pienoisesta valiota vaiko ei. Olen päättänyt, että tämä saa jäädä Mutkun viimeiseksi näyttelyksi. Tai noh, äiti päätti.

Virkun onneksi Kannukseen on varattu tälle vuodelle kaksi rally-tokokoetta, joihin haluan tuon viedä mölleilemään ja pitämään hauskaa. Saamme jälleen päämäärän, jonka vuoksi treenata. Alkuviikosta sain aikaiseksi kaivaa talven varastossa olleet agilityesteetkin jälleen käyttöön, ja hienostihan tuo vielä muisti mitä tehdä. Kyllä meille mukava kesä tulee! :)

Kalajoki RN 2014

^{© Adalmiina Fordell}

Pääsin tänään pitkästä aikaa kehäilemään rotukehään. Kun pääsin ennen kehää ottamaan ensimmäisiä askeleita kehänauhojen sisäpuolella, olin jo aivan fiiliksissä. Kyllähän tuonne olikin jo ikävä. :) Viime kerrasta viisastuneena aloitin heti paikalle päästyäni liikkeiden reenausta, sillä viime kehässä Roope ei meinannut juosta pää upeasti pystyssä, vaan maata nuuskien. Ehkä kymmenen kehäkierroksen jälkeen pääsin tavoitteeseeni, ja Roope ravasi upean vauhdikkaalla askeleella pääpystyssä. Vähän jäi kuitenkin korjailtavaa ensi kehäänkin, sillä Roopen edestakaisen liikkeen käännös oli edelleen. Noh. Karmiva, kaikkea muuta kuin sulava.

Ajokoirat olivat kehässä heti ensimmäisenä kymmenen maissa, joten emme joutuneet odottelemaan yhtään turhaan. Käyttöluokassa olimme toisena koirakkona. Roope ravasi kehään erittäin näyttävästi, ja seisoi hirmuisen hienosti tuomarin luodessa ensisilmäyksiä. Myöskin ensimmäiset kierrokset menivät meidän osalta hiensoti, vaikka edessä oleva koirakko vähän pysähtelikin.

Yksilöarvostelu meillä meni hirmu hyvin. Roope liikkui näyttävästi ja seisoi nätisti paikoillaan, pientä hiipimistä lukuun ottamatta. Vähän toki tuo edestakaisen stoppi jäi harmittamaan, mutta siitäkin selvittiin.

Tuomarilla (Pekka Teini) oli tapana arvostella koira varsinaisen yksilöarvostelun jälkeen myöskin yleisiölle. Olin kuulema handlerina erinomainen virheiden piilottaja, sillä hän huomasi vasta ääneen koiraa arvostellessaan sen olevan oikeasti takakorkea, kun en sen takajalkoja asetellut. Hymähtelipä tuomari sillekin, kun hän mainitsi Roopen kuono-osan olevan syvä, ja heti sen kuultuani laitoin koiran pään asentoon, jossa syvyys ei näkynyt. Enpä olisi itse huomannut tätä ollenkaan :D Tuomari antoi itsestään kyllä hyvin lepposan kuvan. Hän arvosti hyvää esittämistä, ja kehui vähän meitä ennen kehässä olleen uroksenkin handlerin työtä. Saimme erinomaisen.

Kilpailukehässä vastassamme oli neljä ERIn saanutta käyttöurosta. Ennen kuin tuomari liikutti meitä vielä kerran, heitti hän muille handlereille "nyt vähän pojille paineita - paras handleri voittaa tänään!" Heti perään hän totesi tämän tietenkin vitsiksi, ja parin liikekierroksen jälkeen meidät käteltiin SA:n kanssa viidensiksi. Enpä voinut olla kuin tyytyväinen, ja niin oli omistajakin, sillä viime näyttelyissä ei SA:ta irronnut.

Kookas, mittasuhteiltaan oikea, sukupuolileimaltaan hyvä uros. Hieman syvä kuono-osa. Hyvä kallo ja kauniisti laskeutuvat korvat. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Hyvät kulmaukset edessä, hieman jo voimakkaat kulmaukset takana. Kaunis väri, erinomainen turkki. Hyvä askelpituus, hieman ahdas takaliike, luonne 1.
KÄY-ERI SA

Vaikka nautinkin rotukehään menosta ja näyttelyissä käynnistä tänään kovasti, en voinut olla huomaamatta metsämiesten koiran käsittelyä. Kyllä teki pahaa katsoa, kun koiria rangaistiin lyömällä jo parista haukahduksestakin. Tänään sain viimein varmuuden siihen, että haluan vielä joku päivä näyttelytuomariksi, koska en vain voi sietää koiriin kohdistuvaa väkivaltaa näyttelykehillä. Tuomarina voisin ehkä edes vähän vaikuttaa tähän, tai saisin ainakin mielenrauhan siltä osin, että olisin edes yrittänyt. Toisen näyttelyissä kovasti paheksumani asia on tupakointi (ihan niin kuin muuten hyväksyinsin sen...). Eikö sitä elämäänsä voi mennä tuhoamaan mihinkään muualle kuin kehän laidalle koirien sekaan? Huoh.

Kuplivaa

Hui kun meni viikko nopeasti! Ei ehtinyt uhrata ajatustakaan blogin päivittelylle. Viime viikonloppukin meni orkesterin mukana Kuhmossa käydessä, joten enpä ole sen kummimmin nähnyt kotia kuin tietokonettakaan viime aikoina. Viime päivät olen onnistunut täyttämään muuten vain musiikkiin liittyvillä puuhilla, mutta onneksi tulevana lauantaina pääsenkin jo kehäilemään Kalajoelle. Nyt sain kuitenkin vapun kunniaksi ja ihanan sään inspiroimana asiakseni Virkun valokuvauksen.

Päätin kokeilla Virkun kuvausta saippuakuplien kanssa, mutta kun koira oli saanuut suuhunsa ensimmäisen ilkeän makuisen kummallisuuden, ei kuvaaminen ollut enää ollenkaan niin kivaa. Pari hassua kuvaa tuosta kuitenkin ehdin onneksi räpsäistä. Jos jollain on sappuakuplahullumpi koira, niin ottaisin mielelläni kamerani eteen! :)