Kalajoki RN 2014

^{© Adalmiina Fordell}

Pääsin tänään pitkästä aikaa kehäilemään rotukehään. Kun pääsin ennen kehää ottamaan ensimmäisiä askeleita kehänauhojen sisäpuolella, olin jo aivan fiiliksissä. Kyllähän tuonne olikin jo ikävä. :) Viime kerrasta viisastuneena aloitin heti paikalle päästyäni liikkeiden reenausta, sillä viime kehässä Roope ei meinannut juosta pää upeasti pystyssä, vaan maata nuuskien. Ehkä kymmenen kehäkierroksen jälkeen pääsin tavoitteeseeni, ja Roope ravasi upean vauhdikkaalla askeleella pääpystyssä. Vähän jäi kuitenkin korjailtavaa ensi kehäänkin, sillä Roopen edestakaisen liikkeen käännös oli edelleen. Noh. Karmiva, kaikkea muuta kuin sulava.

Ajokoirat olivat kehässä heti ensimmäisenä kymmenen maissa, joten emme joutuneet odottelemaan yhtään turhaan. Käyttöluokassa olimme toisena koirakkona. Roope ravasi kehään erittäin näyttävästi, ja seisoi hirmuisen hienosti tuomarin luodessa ensisilmäyksiä. Myöskin ensimmäiset kierrokset menivät meidän osalta hiensoti, vaikka edessä oleva koirakko vähän pysähtelikin.

Yksilöarvostelu meillä meni hirmu hyvin. Roope liikkui näyttävästi ja seisoi nätisti paikoillaan, pientä hiipimistä lukuun ottamatta. Vähän toki tuo edestakaisen stoppi jäi harmittamaan, mutta siitäkin selvittiin.

Tuomarilla (Pekka Teini) oli tapana arvostella koira varsinaisen yksilöarvostelun jälkeen myöskin yleisiölle. Olin kuulema handlerina erinomainen virheiden piilottaja, sillä hän huomasi vasta ääneen koiraa arvostellessaan sen olevan oikeasti takakorkea, kun en sen takajalkoja asetellut. Hymähtelipä tuomari sillekin, kun hän mainitsi Roopen kuono-osan olevan syvä, ja heti sen kuultuani laitoin koiran pään asentoon, jossa syvyys ei näkynyt. Enpä olisi itse huomannut tätä ollenkaan :D Tuomari antoi itsestään kyllä hyvin lepposan kuvan. Hän arvosti hyvää esittämistä, ja kehui vähän meitä ennen kehässä olleen uroksenkin handlerin työtä. Saimme erinomaisen.

Kilpailukehässä vastassamme oli neljä ERIn saanutta käyttöurosta. Ennen kuin tuomari liikutti meitä vielä kerran, heitti hän muille handlereille "nyt vähän pojille paineita - paras handleri voittaa tänään!" Heti perään hän totesi tämän tietenkin vitsiksi, ja parin liikekierroksen jälkeen meidät käteltiin SA:n kanssa viidensiksi. Enpä voinut olla kuin tyytyväinen, ja niin oli omistajakin, sillä viime näyttelyissä ei SA:ta irronnut.

Kookas, mittasuhteiltaan oikea, sukupuolileimaltaan hyvä uros. Hieman syvä kuono-osa. Hyvä kallo ja kauniisti laskeutuvat korvat. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Hyvät kulmaukset edessä, hieman jo voimakkaat kulmaukset takana. Kaunis väri, erinomainen turkki. Hyvä askelpituus, hieman ahdas takaliike, luonne 1.
KÄY-ERI SA

Vaikka nautinkin rotukehään menosta ja näyttelyissä käynnistä tänään kovasti, en voinut olla huomaamatta metsämiesten koiran käsittelyä. Kyllä teki pahaa katsoa, kun koiria rangaistiin lyömällä jo parista haukahduksestakin. Tänään sain viimein varmuuden siihen, että haluan vielä joku päivä näyttelytuomariksi, koska en vain voi sietää koiriin kohdistuvaa väkivaltaa näyttelykehillä. Tuomarina voisin ehkä edes vähän vaikuttaa tähän, tai saisin ainakin mielenrauhan siltä osin, että olisin edes yrittänyt. Toisen näyttelyissä kovasti paheksumani asia on tupakointi (ihan niin kuin muuten hyväksyinsin sen...). Eikö sitä elämäänsä voi mennä tuhoamaan mihinkään muualle kuin kehän laidalle koirien sekaan? Huoh.