Koira2013

Ehkä mielikuvituksettomin otsikko, jonka tälle postaukselle voi antaa, mutta ei voi mitään. Aloitin messariviikonloppuni jo torstaina hyppäämällä Kannuksesta junaan. Ennen junaan nousua kävin Kannuksen lukiolla eläinlääkislinjan infopäivässä, ja näyttää pahasti siltä, että ensi vuonna alan käymään koulua sillä puolen kunnan rajaa. Reilun neljän tunnin junamatka meni ongelmitta ja pääsin majoittumaan Vantaan puolelle kummitädilleni näyttelyurakkaan valmistautuen.

Odotin viikonlopulta ehkä vähän liikoja, sillä esitettävien koirien määrä jäi tällä kertaa harmittavan pieneksi. Perjantaina olin näyttelyissä pelkästään turistina, mutta ehdinpähän ainankin shoppailla ja bongailla tuttuja. Monen vuoden suunnittelun jälkeen sain ostettua itselleni berran treeniliivinkin messuhintaan! Kuviakin perjantaina tuli otettua aivan älyttömästi. Yhteensä viikonloppuna kameraan tarttui vähän päälle 2500 kuvaa, joista tosin koneelle pääsi vain säälittävän pieni osa huonon valon vuoksi.

Lauantaina olinkin jo vähän enemmän työllistettynä kehien puolella. Aamusta syöksyin kuvaamaan jotain harvinaista seisojaa, jota en sitten kuitenkaan ehtinyt saamaan kehältä kiinni. Hipsuttelin sitten moikkaamaan tuttuja buhund kehälle, ja pääsinkin yllättäen Tunturipuron kasvattajaluokkaan esittämään 11kk-ikäistä Enkeliä. Liikkeet meni muuten hyvin, mutta Enkeli väisti kehässä ollutta tukipalkkia. Seisotus meni vähän välillä steppailuksi, mutta eipä siinä muuta. Tunturipuron oli ROP-kasvattaja kera KP:n. :)

© Heidi Talvitie

Buhundien jälkeen kokeilimme Emman kanssa vielä Tunturipuron koiria jonkun aikaa, kunnes siirryimme kytikseen ajokoirakehälle. Oli varalla Kellolan Nakulle, mikäli se ja Emman toinen koira olisivat molemmat saaneet SA. Näin en kuitenkaan käynyt enkä päässyt Nakun kanssa PU-kehään. Suunnitelmien mukaan olin menossa Nakun kanssa Kellolan kasvattajaryhmään, mutta kasvattaja ei ottanutkaan Nakua ryhmäänsä tällä kertaa. Loppupäivä menikin sitten vain pyöriessä ja aikaa tappaessa, kunnes rally-tokoesitykset alkoivat, ja pääsin kuvaamaan niitä. Niiden loputtua lähdin suunnistamaan Vantaalle jo ennen RYP-kehien alkua.

© Emma Mikkola

Kolmas kerta toden sanoo. Vaikken sunnuntaina päässytkään kehän kuin kahdesti, lähdin näyttelyistä huomattavasti paremmalla mielellä kuin perjantaina. Aamusta menin suoraan buhundkehälle. Sain viedä Enkelin yksilöarvosteluun. Kaikki olisi esittämisen kannalta voinut mennä paremminkin (kuten aina), mutta eipä sille enää voi mitään. Tulimme kehästä ulos H'n kanssa, kuten tuli Enkelin siskokin. Kasvattajaryhmää emme tänään saaneet kokoon, joten siirryin buhundeista jälleen ajokoirakehälle.

Ajokoirakehällä aloin valmistelemaan Nakua yksilöarvosteluun, johon pääsin sen esittämään. Voittajan tuomari oli ruotsalainen. Naku oli mukava asetella, ja se pysyi kehässä paikoillaan paljon paremmin kuin ennen kehää ja perjantaina harjoitellessa. Liikkuminen oli vähän siinä ja siinä - vähän meinasi koira hyytyä välillä, mutta pienen herkuilla motivoinnin jälkeen kadoksissa ollut vauhti löytyi. Koira ei kuitenkaan tänään ollut aivan tuomarin ihanteiden mukainen ja tulokseksi jäi EH3. Enpä kuitenkaan voi olla pettynyt, sillä sain viikonlopulta sen mitä halusinkin - ajokoiran hihnan päähän. :) Ihan erityistä bonusta oli, kun sain eräältä kovasti arvostamaltani henkilöltä kehuja handlauksestani. Hyvä päätös viikonlopun kehäilylle!

Ajokoirien jälkeen kävin syömässä, ja siirryimme kaverini kanssa seuraamaan junnujen SM-finaalia. Valitettavasti emme ehtineet katsoa kuin ensimmäisen ryhmän yksilösuoritukset. Sen jälkeen lähdimmekin jo roudaamaan tavaroitamme Pasilan asemalle. Siinä se sitten oli. Koira2013 ja ensimmäinen The Messariviikonloppuni. Hienoa oli - ensi vuonna uusiksi!

Kotimatka ei tosin mennyt aivan kuten elokuvissa meidän kummankaan osaltamme. Omien lippujeni kanssa tuli säätöä oikein kunnolla, ja lopulta olinkin junassa ilman istumapaikkaa. Kaverilleni oli myyty lemmikkivaunuun paikka, johon ei saanut ottaa lemmikkejä. Niimpä Ada majaili junamatkan pyöräparkissa Nalan ja Nutun kanssa. Loppumatkasta muutin koko omaisuuteni tilavaan, vaikkakin hieman ankeaan pyöräparkkiin Adan seuraksi.