Ylistyspostaus: Virkku 5v!!

Virallinen 5-vee poseeraus

Ei hyvänen aika, nyt on tämäkin päivä nähty, kun Virkku täyttää viisi vuotta! ♥ En nyt ala tässä päivittelemään ajan kulkua, koska eihän tuo loppujen lopuksi ole mitenkään järkyttävän nopeasti mennyt. Jokaisessa viikossa on edelleenkin se sama 7 päivää, vaikka välillä jotkut päivät tuntuvatkin vain katoavan päiväjärjestyksestä. Tästä päivästä lähtien Virkku on kuitenkin ollut elämässäni yli kolmasosan ♥

♥

Koska viime vuonna toteutin Virkun synttäreiden aikaan kuva-aikajanan, en samanlaista urakkaa ala enää tänä vuonna suorittamaan. Tänään teenkin Virkusta ylistyspostauksen, jonka kuorrutan ehkä vähän liiankin vauhdikkailla synttärikuvilla, joista iän tuoma "vakavuus" ei paista mihinkään suuntaan. Jos joku miettii, millä Virkku noissa kuvissa leikkii, niin heille todettakoon, että käytössä on Mustista ja Mirristä ostettu amerikkalainen (syötävä) jalkapallo. On toiminut ainankin tähän asti hyvänä leluna, joten eiköhän me tuon avulla opita leikkimään!:)

Vakava 5-vee...

Virkku taitaa olla mun elämän koira, enkä uskalla edes toivoa mitään parempaa. Virkku on opettanut mulle aivan kaikesta aivan järjettömän paljon, ja ollut aina valmis lohduttamaan mua silloin, kun nallekarkit eivät ole menneet tasan. Virkku on ollut mulle täydellinen "harjoitustreenikoira", jonka kanssa kilpailupaineet ovat olleet mitättömän, ja olen saanut tehdä sen kanssa kaikki mahdolliset koulutusvirheet, joilla ei loppupeleissä ole suurtakaan merkitystä, koska emme tähtää vakavaan kilpailuun, tai tavoittele tokovalion arvoa.

Virkku on opettanut mulle, ettei epäonnistumisia saa jäädä harmittelemaan, koska huomenna on kuitenkin uusi päivä, ja epäonnistunutta asiaa voi lähes aina yrittää uudelleen - aina tulee uusia kilpailuja, kokeita ja esiintymisiä, eikä se kamerakaan mihinkään katoa, vaikkeivat kuvat olisikaan aivan kuin ammattilaisen ottamat. Olen vasta viime päivänä käsittänyt sen, miten kova koira Virkku on kouluttaa. Se ei hetkahda pienistä, vaikka tietäisikin tehneensä jotain hyvin sopimatonta, mutta jos Virkulle ärähtää liian kovaa, tulee itsellekkin paha mieli, kun normaalisti kova koira luikkii karkuun. Onneksi Virkku kuitenkin unohtaa tilanteen kuin tilanteen (niin hyvät kuin huonot...) hyvinkin nopeasti, eikä sille jää pahoja muistoja kovinkaan helposti. Valitettavasti tästä ominaisuudesta on paljonkin haittaa treenatessa, mutta ei takerruta siihen - ylistyspostaushan tämä oli!

Virkku on luonteeltaan huomattavasti rauhallisempi, kuin meidän aiemmat ajokoirat. Kun edellinen koira juoksi sisälle jokaista ääne peläten ja matot rutaten, tulee Virkku sisään hillitysti (ainankin useimmiten...), mattoja ruttaamatta ja uusia ääniä ihmetellen ja tutkien. Tämän päiväinen päivänsankari onkin ihanan utelias, avoin ja sopivan rohkea. Koiran viisaus on häilyvä määrite, mutta kaippa tuota voisi viisaaksikin sanoa, vai mitä sanotte ajokoirasta, joka jättää ajossa haukkumatta ilveksen tai jonkun muun suurpedon ollessa paikalla? Toivon todella, että tuo viisaus tuo mukanaan pitkää elämää Virkulle, ja saamme nauttia yhteiselosta vielä Virkun eläkepäiville saakka.

Voisimpa taas kirjoitella tästä aiheesta vaikka miten paljon pitemmästi, mutta koska talo alkaa pikku hiljaa täyttyä Virkun synttärivieraista, on ehkä kohteliampaa alkaa irrottautumaan tästä tietokoneesta... :D Virkku ottaa onnitteluja vastaan!

ps. tää ei sitten ole aprillipila! :>