Se tunne, kun tuomari ei kättekkään!!!

Niin siis tiputus mielessä, vaan onnitellakseen oikeasti hyvästä suorituksesta! :) Eli siis, tänään oli ne kauan odotetun mätsärikapin päättäjäiset Kannuksessa. Me mentiin (onneksi) paikalle jo aika ajoissa niin päästiin ihanan rauhalliseen nurkkaan. Siinä sitten oottelu aika yritettiin rauhotella Virpulaa, joka muuten käyttäyty ihan x-tra hienosti jos vertaa meidän edellisiin mätsärireissuihin.. o.O Vähän ehdittiin Aadankin kanssa höpötellä. Aadalla oli mukanaan junnuissa labukka Daim ja pienissä kääpiöpinseri Nipsu. Daim näkyykin noissa joissain meidän kuvissa (labris meidän vasemmalla puolella).

Onneksi sain Virkun menemään kehään erittäinkin hyvin :)) Ensimmäinen liike meni aivan päin honkia. Ei vain onnistunut :DD Meno parani kokoajan, ja koirakin rentoutu joka askeleella. Lopulta tönöttikin jalan vieressä kuin mikäkin konkari. :) Sain olla ihan ylpeä! Jokaisen koiran tutkimisen, ja muutaman kierroksen jälkeen alkoi pudottelu. Olin jo tehnyt itselleni selväksi, ettei kannattaisi odottaa mitään. Pudotus tapahtui tuomarin kättelystä. Tästähän tuo otsikkokin jo vähän vihjasi. ;) Tuomari käveli riviä eteenpäin kätellen viittä junnua. Ensimmäisenä lähti koko letkan ensimmäinen. Sitten oli Aada, sitte me.. -hetkonen! Siis se ei kätellyt meitä!!! Tuossa kohdalla meinasi taju lähteä. Olin aivan onnesta sekaisin. Ensimmäinen kerta kun Virkulla uskallan junnuihin lähteä, ja me päästiin jo sijoittuneisiin. ♥ Lopullisena tuloksena JH4, ja ensimmäinen pokaali Virpulalle.


Sitten odoteltiinkin vain isojen koirien kehää. Ensimmäisenä, parikehässä, kilpailtiin akitaa vastaan. Ei me siinä(kään) huonolle hävitty, kun tuomari meille sinisen nauhan toi. Oli se akitakin sen verran komea tapaus. <3 Eestakaisin juoksun mokasin aivan itse omalla handlauksellani, mutta ei se meitä kaatanut. :)) Muuten menikin aivan mahtavasti, mitä nyt hampaat oli hieman hankala katsoa - piti sitänyt tuomarin kättä haistella :DD

Sitten odoteltiinkin jo isojen sinisten yhteiskehää. Tässä vaiheessa Virkku oli jo todellatodellatodella rauhallinen ja rento.

Kehässä oltiin juoksujärjestyksessä kolmannet. Vastuksia taisi olla kahdeksan. Ensimmäinen kierros meni todella hyvin, mitä nyt vähän velttoiltiin. :) Seisotuksessa seisoi erinomaisesti. Häntä heilui kivasti kun näki tutun selän takana. :)) Tuomari katseli meitä hetken ja ilmoitti tiputtavansa neljä pois. Siinä sillä taisikin olla vähän miettimistä, tai sitten yritti pitää meitä vain jännityksessä. Ensimmäinen kättely - ei tullut meille. Toinen kättely - jalat tutisi, mutta ei tullut meille. Kolmas kättely - ei tullut meille. Neljäs kättely - ei sekään meille!!! Ja taas sain yllättyä Virkusta. Aivan mahtavaa käytöstä. :)) Siinä sitten mentiin vielä yksi kierros neljällä koiralla - me letkan ensimmäisinä. Nyt juoksu meni jo
suorastaan täydellisesti. ♥ Mukana oli vielä bullmastiffi, keeshondi, lappari ja me. Taas se tuomari katseli meitä arvostellakseen. Lappari neljäs. Yllätyin, me oltaisiin siis ainankin sin3. Mastiffi kolme. Ei voi olla totta, ajattelin. Siis me oltiin ekat tai tokat. Silloin kun tuomari ilmoitti voittajien juoksevan vielä yhden kierroksen, tajusin vasta tilanteen. Kaikki edelliset kilpailumme ovat olleen näilä kehään-kättely-pois -rakenteisia, ja nyt olisimme jo toisen kerran sijoittuneita - samana päivänä! "Voittajien"kierros oli tehty raikuvien kannustusabloodejen saattelemana. Tuomari ilmoitti upean, ja upeasti esiintyneen kessun voittajaksi. En yllättynyt, muutakuin omalta osaltamme.

Virkku ei siis tosiaankaan oo ikinä ennen sijoittunut mätsäreissä, enkä itse pärjännyt junnuissa. Aivan mahtava päivä ♥

1. kuva - Junnukehästä (en kaiva persettäni, vaan laitan ylimääräistä pantaa takataskuun :"D)
2. kuva - Meidän huono seisotuskuva. Edestä menossa Jere-lappari.
3. kuva - Tuomari ohjeistaa kolmiolla, mutta ehana ilme
4. kuva - seisotus (ilman tassuja -.-*)
5. kuva - palkinnot