Iskä aloitta tuossa perjantaiaamuna pihalla kaivuuhommat. Pihalle muodostui sitten milloin minkäkinkokoista multakasaa ja Virkkuhan oli innokkaana töissä mukana. Tässä postissa sitten kuvia kyseisestä tapahtumasta.
Pentele, en saanut niitä kuvia vielä. Laitan heti kun onnistun lataamaan ne eka nettiin...
Joskus on vain niitä päiviä ettei edes bloggaaminen innosta ja nyt on alkuviikosta ollut niitä päiviä jopa useampi peräkkäin. o.O Nooh.. nyt pääsin vihdoin tähän kirjoittamaan. Tuossa alussa olikin jo (myönnän) hieman töksähtelevä pikku kirjoitus josta vielä kaiken lisäksi jäivät kuvat puuttumaan.
Me siis pakattiin lauantai aamuna anuto ja lähettiin mökiltä kohti Ristiinaa, vain 3,5h autossa istumista. Itse istuin koko puuduttavan matkan autosta nousematta, mutta muu porukka kävi jaloittelemassa kokonaisella kolmen minutin happihyppelyllä.
Perillä sitten oottelivat serkkujeni kolme koiraa, kaksi ajokoiraurosta ja karjalankarhukoira uros. Virkultahan unohtui tietysti reissuun varaama liina joka oltaisiin siis köytetty puiden väliin ja hihna siihen kiinni. No eipä me sitten muistettu sitä häkkiäkään jossa Virkku edellisellä käynnillä oleili. Nytpä siis tyydyttiin enoni kettinginpätkään lyhtypylväässä. Eipä siinäkään mitään valittamista ollut. Virkku suorastaan nautti kaiken toiminnan keskipisteenä olosta. Kaikki jotka vain suonkin kerkesivät, rapsuttelivat Virkkua ohi mennessään.
Uskallettiinhan siellä uimassakin käydä. Itse kävin serkkujeni kanssa katsomassa kahden viikon ikäisiä cockerspanielin pentuja. Luvs miten ihania.
Tähän tulee cockeri kuva
Cockeri kasvattajalta saatiin tuotua Virkulle oikein hemaisevia hajuja. :P Seuraavana päivänä sitte lähettiinkin ajelemaan kotia kohti. Siinä me yhdellä huoltoasemalla taidettiin pysähtyä vettä lupsuttelemaan. Mun mielestä tulomatka oli paaaaljon väsyttävämpi kuin menomatka.
Kokonaisuudessaa reissu meni erinomaisesti, eikä yhtäkään punkkia ole ainankaan vielä löytynyt (:
Pentele, en saanut niitä kuvia vielä. Laitan heti kun onnistun lataamaan ne eka nettiin...
Joskus on vain niitä päiviä ettei edes bloggaaminen innosta ja nyt on alkuviikosta ollut niitä päiviä jopa useampi peräkkäin. o.O Nooh.. nyt pääsin vihdoin tähän kirjoittamaan. Tuossa alussa olikin jo (myönnän) hieman töksähtelevä pikku kirjoitus josta vielä kaiken lisäksi jäivät kuvat puuttumaan.
Me siis pakattiin lauantai aamuna anuto ja lähettiin mökiltä kohti Ristiinaa, vain 3,5h autossa istumista. Itse istuin koko puuduttavan matkan autosta nousematta, mutta muu porukka kävi jaloittelemassa kokonaisella kolmen minutin happihyppelyllä.
Perillä sitten oottelivat serkkujeni kolme koiraa, kaksi ajokoiraurosta ja karjalankarhukoira uros. Virkultahan unohtui tietysti reissuun varaama liina joka oltaisiin siis köytetty puiden väliin ja hihna siihen kiinni. No eipä me sitten muistettu sitä häkkiäkään jossa Virkku edellisellä käynnillä oleili. Nytpä siis tyydyttiin enoni kettinginpätkään lyhtypylväässä. Eipä siinäkään mitään valittamista ollut. Virkku suorastaan nautti kaiken toiminnan keskipisteenä olosta. Kaikki jotka vain suonkin kerkesivät, rapsuttelivat Virkkua ohi mennessään.
Uskallettiinhan siellä uimassakin käydä. Itse kävin serkkujeni kanssa katsomassa kahden viikon ikäisiä cockerspanielin pentuja. Luvs miten ihania.
Tähän tulee cockeri kuva
Cockeri kasvattajalta saatiin tuotua Virkulle oikein hemaisevia hajuja. :P Seuraavana päivänä sitte lähettiinkin ajelemaan kotia kohti. Siinä me yhdellä huoltoasemalla taidettiin pysähtyä vettä lupsuttelemaan. Mun mielestä tulomatka oli paaaaljon väsyttävämpi kuin menomatka.
Kokonaisuudessaa reissu meni erinomaisesti, eikä yhtäkään punkkia ole ainankaan vielä löytynyt (:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti