Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ihana aamulenkki... Ah, kurjet huusivat ja Virkkuhan jäi sitten niitä kuuntelemaan. Eipä siinä vielä mitään. Päästiin vähän matkaa niin häntä alkoi vispata hirmuisella vauhdilla. Joku siinä nyt haisi muulle eläimelle... Missäs se nyt sitten onkaan...? Hahaa, tuossahan se! Uskaltaako... Uskaltaisko...? Äh kokeillaan!!! Pitihän sitä mystisesti kiven alla olevaa eläintä vähän tassulla lätkiä. Armoton vikinä kantautui ilmoille, pikku päästäinen. No siitä selvittiin ilman suurempia ongelmia. =) Kun lenkkiä oli (Virkun mielestä) tarpeeksi tehty, käännyttiin tietystikkin kotia päin. Virkku meni tapansa mukaan merkkaamaan jotain puskia sinne tien penkalle. SSSSSssssss... Fuuuum!!! IIIIIIK!!! Nokkela saattoikin jo päätellä -> KÄÄRME!!! Armoton sihinä sieltä alkoi kuulua ja sitte se jo hyökkäski. Virkku tajus onneks lähteä karkuun "sitä sihisevää pää pystyssä olevaa möykkyä" ja hyökkäyskin meni ohi. Pitihän sitä nyt sille sihisijälle vähän itsekkin kiljaista... ;] Sitte tultiinki jo tuhatta ja sataa takasin kotia. Osittain mun, ja osittain Virkun toimesta. Huh, mikä lenkki!!!