Tuuri KR 8.6.

Eilen oli sen verran rankka päivä, etten enää illalla jaksanut alkaa kirjoittelemaan blogiin mitään. Olin herännyt aamulla jo ennen kuutta, vaikka kello herättikin vasta varttia vaille seittemän. Lähdimme kotoa kahtakymmentä vailla kahedeksan, ja palasimme kotiin juuri, kun kello oli ehtinyt pyörähtää yhden kierroksen ympäri. Eihän siellä muuten olisi noin kauaa mennyt, mutta porukat innostu jumittumaan jollekkin äitin tutulle Soiniin höpisemään ja hörppimään kahvia. Mulla tuli näyttelyistä jonkun asteen auringonpistos, eikä oli ollut kovin kummonen, mutta mitä pienistä - päivä oli aivan mahtava!:)

Olin näyttelypaikalla jo ennen kymmentä, ja törmäsin melkein heti Emmaan. Siinä me sitten pyörittiin näyttelypaikalla jonkun aikaa, kunnes bongasin Martan bernikehältä. Siinä sitten hopistiin jonkun aikaa, kunnes lähdin suunnistamaan houndikehälle, johon mun junnukoira Cujon piti tulla. Nuorempien junnukehä alkoi yheltätoista, ja kello oli jo kahtakymmentä minuuttia vaille, eikä Cujoa näkynyt. Olin jo etsinyt Cujon omistajan numeron puhelimeen, kun huomasin bassetin ja bernhardilaisen lähestyvän. Valtava Cujo oli saapunut B)

Siinä me sitten höpistiin Cujon omistajan kanssa. Harjoittelin samalla ison koiran esittämistä (t. olisin asetellut jalat kuin ajokille...). Tuontui oudolta juosta noin valtavan koiran kanssa, kun vauhti ei kuitenkaan ollut mikään huima. Noh, kaikkea pitää kokeilla!:)

Järkytyksekseni tajusin vähän ennen vanhempien junnujen alkamista, että olin kehän ensimmäinen. Hups. Onneksi en ollut ainoa ison koiran esittäjä, vaikka Cujo kaikista suurin olikin. Ensimmäiset seusotukset ja asettelut menivät vähän miten menivät suureen koiraan totutellessa, mutta kyllähän se sitten kehän jatkuessa alkoi sujumaan. Aluksi tuomari loi meihin yleissilmäystä, kun seisotimme koiria. Sitten emidät laitettiin juoksujärjestykseen. Juoksimme Cujon kanssa toisina. Olin vähän jännännyt sitä, miten vaatimattoman kokoinen, 80-kiloinen bernhardilainen lähtee seisomisesta liikkeelle, mutta onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa. Cujo lähti joka kerta liikkumaan hirmu hienosti.

"Yhteisten" liikkeiden jälkeen tuomari laittoi meidät näyttämään koiriemme liikkeet yksitellen niin, että kaikki muut koirakot olivat häiriönä kehän laidalla. Mitä lähemmäs muita koiria uskalsi mennä, sen parempi. Otin heti riskin, ja lähdin viemään Cujoa auvan raunoja pitkin. Onneksi se oli sen verran rauhallinen löllykä, ettei muista koirista ollut sille häiriöksi. Sain sen suhteellisen nopeasti aseteltua seisomaankin. Pienille koirille tarkoitettu pöytä oli meidän ja tuomarin välissä, niin tuomari vain naureskeli kehätoimitsijalle, että kerrankin on niin iso koira, että sen näkee pöydänkin takaa. :'D

Sitten olikin jo yksilöarvostelujen vuoro. Tajusin seisottaessani Cujoa ensimmäistä kertaa tuomarille, etten ollut kokeillut purennan näyttöä kertaakaan, mutta onneksi tuomari katsoi hampaat itse. Yksilöliikkeissä kaikilta taidettiin kysyä kolmiota. Ensimmäinen kulma meni hienosti, mutta toisessa Cujo olisi välttämättä halunnut mennä suoraan. Sain sen kuitenkin kiilattua oikeaan suuntaan. :) Yksilöarvostelu olikin sitten siinä.

Kun kaikki handlerit oli arvosteltu yksitellen, meidät pyydettiin takaisin kehään. Tuomari ilmoitti kehätoimitsijalle tarvitsevansa tätä. Toimitsija tuli, ja otti Cujon hihnan multa. Olin hetken silleen ookoo...?, mutta pian tuomari alkoi selittämään koirien vaihdosta. Sain vahtokoiraksi minimaalisen kokoisen Marilyn-kleinin. Ei, en suinkaan järkyttynyt tästä kokoerosta. Sain Marilynin seisomaan ihan kivasti, mutta jossain vaiheessa koiralle tuli hirveästi asiaa, enkä meinannut saada sen kimeää haukkua loppumaan. Liikutimme vaihtokoiria yksitellen samalla lailla, kuin olimme alussa liikuttaneet omiakin koiriamme. Marilyn ei liikkunut mitenkään täydellisesti kanssani, vaan pomppi alussa edestäni muiden koirien luo. Loppupätkä (jossa ei siis ollut enää koiria), meni kuitenkin hienosti, ja sain pikkusessulin nopeasti seisomaan. Tämän jälkeen sain Cujon takaisin.

Tämän jälkeen toimitsija alkoi huutelemaan kehään jääviä numeroita. Valitettavasti emme enää päässet jatkoon. Arvosteluun olin enemmän kuin tyytyväinen: kaikki oli tuomarin mielestä erinomaista, ja kommenttikin oli hyvä:

Lainakoira. Rodunomainen rentous esittäessä. Liikkeet esitetään oikeassa nopeudessa. Tyyni ja rauhallinen pari.

Cujossakaan ei ollut mitään moittimista, vaikkei se ihan oman ihannerotuni kriteerejä vastaakkaan. :D Löysin itsestäni kuitenkin juuri sen rauhallisen esittäjän kehässä, ja onneksi tuo oli välittynyt tuomarillekin. Eilinen oli senkin puolesta mahtava päivä, että sain esittää suurinta koiraa, jota koskaan olen kokeillut, ja pienintä koiraa. En oikeastaan vieläkään ymmärrä, miten iskalsin ottaa Cujon kanssa riskin, koska en olisi itse varmaankaan ikinä lähtenyt etsimään bernhardilaista hihnan päähän :D Kiitokset kuitenkin kaikille tästä päivästä!:)♥

Meidät löydät myös...

...BLOGLOVIN'
Bloglovinin kautta meitä on pystynyt seuraamaan jo jonkun aikaa.

...FACEBOOK
Facebook blogilla on ollut viime syyskuusta asti. Facebookiin yritän päivitellä juttuja, joita ei välttämättä blogin puolelle ilmesty.

...TWITTER
Twitter on meille aivan uusi juttu. Twitterin kautta tulen julkaisemaan kännykkäräpsyjä ja kaikkea pientä, mikä ei ylitä blogipostauksen rajaa. Twitteristä saattaa löytyä joitan tietoja jo ennen kuin julkasen juttuja blogissa.

Jottei tämä nyt menisi aivan mainostukseksi, ilmotitelen tässä vähän huomisista tekemisistäni. Huomenna on siis kauan odotettu Tuurin näyttely! Olin jo alustavasti höpissyt erään ajokkikasvattajan kanssa, että ottaisin häneltä ajokoiran junnuihin, mutta kasvattaja ei ole paikalla vielä silloin kun koiraa jo tarvitsisin. Aloin sitten kattelemaan aikatauluja. Aluksi mietin salukia -> Kehät päällekkäin. Sitten huomasin, että eräs puolituttu olisi tulossa bassettinsa kanssa -> kehät päällekkäin. Laitoin tälle bassetin omistajalle kuitenkin viestiä, että kokeilisin Dinskua, koska tulisin mitä luultavimminkin kisaamaan sillä vielä joskus. Siinä samalla Dinskun omistaja lupautuikin tuomaan bernhardilaisensa mulle kokeiltavaksi, ja luultavasti kisakoiraksikin. Että näin. Näillä näkymin tanssahtelen huomenna kehässä siis niinkin vaatimattoman kokoisen koiran, kuin bernhardin kanssa. Hups, ei tässä näin pitänyt käydä :D

Valitettavan huono huonetoveri

En ole enää pitkään aikaan kuullut yläkertaan Mutkun juoksupyörässä juoksua iltaisin, ja aloin epäilemään, ettei poitsu enää edes juoksisi pyörässään. Siksipä kannoinkin Mutkun dunan eilen illalla huoneeseeni kuunnellakseni pojan touhuja. Olin jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tietoinen siitä, että Mutku todellakin juoksee juoksupyörässään - musteri on vain keksinyt juosta aavistuksen rauhallisemmin, eikä pyörä alkanut koluuttamaan. Noh, Mutku malttoi juosta rauhallisesti ehkä pari kymmentä minuuttia, jonka jälkeen pääsin nauttimaan juoksupyörän kolinasta. Puolentoistatunnin kuuntelun jälkeen kävin nappaamassa lentävän lautasen yläosan pois, valitettavasti Mutkun juoksut päättyivät siltä osin siihen. Aamulla sain herätä siihen, että piiperö rouskutteli näkkäriä innoissaa. Miten niin pienestä otuksesta voi lähteä niin jäätävä ääni..? Muttajoo, ei tule meistä huonetovereita. :D

Otin Virkun tänään viikon kestäneen touhuilutauon jälkeen pihalle pyörimään ja "treenaamaan". Kuumahan sillä edelleen oli, mutta oli se ainankin innoissaan. Päätin kokeilla lauantain junnuja varten junior handler kuvioita, joissa koiran piti vaihtaa puolta. Virkun kanssa en ole harjoitellut näitä yhtään, koska meillä ei ole tähän oikeastaan tarvetta. Olen saanut aivopestyä Virkun aika tehokkaasti ajatukseen 'koiran paikka on vasemmalla', ja siltä tuo sen liikkuminen näyttikin. Ensimmäisellä puolenvaihdolla sain sen yllätettyä niin hyvin, ettei se tajunnut alkaa temppuilemaan puolenvaihdosta, mutta jo toisella kerralla koira meni ihan hämilleen, ja jättäytyi puolen metrin päähän. Sieltä se sitten yritti hiipiä takaisin turvalliselle vasemmalle puolelle. Kokeilin ensimmäistä kertaa kasia koiran kanssa, ja meidän harjoittelumäärään nähden se meni suhteellisen siedettävästi! Pääsen lauantaina etsimään koiraa paikan päältä, ja haluaisin jotain isompaa rotua - kuten aina. Oon jo vähän jutellut yhen ajokoirakasvattajan kanssa, mutta saa nyt nähdä, hommaanko sittenkin hihnan päähän jotain ihan muuta. Saluki on houkutellut mua vähän aina, mutta nyt taitavat mennä kehät päälekkäin... Noh, viimeistään kehässähän sen näkee, minkä kanssa kisaan. :)

Sain tänään tietää, että Ylivieskassa on sunnuntaina konekarhutestit, ja niinpä viikonlopun suunnitelmiini tuli hyyyvin radikaali käännös, ja suuntaankin sunnuntaina sitten Ylivieskaan lehtijutun tekoon. Olisin mennyt myöskin epävirallisiin junnuihin, mutta eiköhän yläikäraja ollut 15 vuotta, ja synttärit meni eilen. :D Jes.. Pääsen samalla kuvaamaan myöskin agilityepiksiä, joihin Catna jälleen osallistuu.

Venähtänyt mökkiviikonloppu part II

Ehdin kuin ehdinkin postailemaan nämä loput kuvat viikonlopulta vielä tänään. Meijän blogin kävijätkin ovat sekeästi lähteneet kesälaitumille jo viime kuun puolella, sillä blogin katselukerrat putosivat maalis-huhtikuun huippulukemista (yli 3000 ketselu kertaa!) vain kahteen ja puoleen tuhanteen katselukertaan. o.o Myöskin juuri alkanut kesäkuu on alkanut hyvin vaisusti, mutta eiköhän tämä tästä. Laitetaan kesäloman piikkiin. Mutta ehkä nyt olisi hyvä hetki kysellä, mitä te, nykyiset lukijat haluaisitte blogilta? Arvontaa (sain muuten edellisen arvonnan palkinnot juuri eilen lähetettyä...)? Jotain erikoispostauksia (minkälaisia?)? Nyt jos jollain on jotain mahtavia ideoita, niin ottaisin niitä mieleläni vastaan! Mikäli haluatte arvontaa, olisiko palkinto mielummin banneri, helmimaskotti, molemmat, vai kenties jotain muuta? Nyt hei ideoita kehiin!:)

Mutta niitä kuvia. Edelliset kuvat otettu samalla kerralla eilisten suopursukuvien kanssa. Loppupään kuvissa suopursut ottivat vallan tarkennuskilpailussa, mutta älkää siitä välittäkö..

Päivän paras! Virkun järkyttynyt ilme, kun melkein _iso_ kärpänen lensi ohi :D

Aihetta tyylikkäästi ohittaen, lisään kuvan rauhassa pellolla makaavasta kauriista, jonka bongasimme eilen mökiltä lähtiessä. Loppuun vielä pienenä loppukevennyksenä lauantainen taiteiluni, jossa ajokoira on juuri päättänyt pyyntipäivänsä ja katkaissut jäniksen juoksun omatoimisesti. Ylpeys♥

Venähtänyt mökkiviikonloppu

Sieltä se lomakin vihdoin ja viimein saapui. Itse aloitin lomani serkun ylioppilasjuhlissa kuvaajan virkaa toimittaen ja töistä mökille jatkaen. Mitään erikoista emme Virkun kanssa tehneet, koska elohopea kohosi jälleen huimiin lukemiin, eikä ajokkilapsostakaan viitsinyt rasittaa. Tarkoituksemme oli lähteä kotiin jo sunnuntaina, mutta koska aika menikin nopeasti, eikä kellään oikeastaan ollut minkäänlainen kiire kauniista mökkimaisemasta ja kaikista sen ihanuuksista takaisin kotiin, jäimme vielä toiseksikin yöksi. Kun tänäaamuna tulimme kotiin yhdentoista kieppeillä, oli dunassa vastassa jälleennäkemisen onnesta soikea mumsterilapsonen. :> Pienelle tuli kova kiire ruokakupille, kun annoin sille kunnon annoksen pilttiä ja parsakaalia korvaukseksi pitkittyneestä poissaolosta. Vähän aikaa Mutku jaksoi sylissäkin kiehnätä rapsuteltavana, mutta pian ympäristö vei voiton, ja piiperö pinkaisi tutkimaan huoneen nurkkia. Jonkun ajan päästä kaivoin sen miltei parimetrisestä pahvitunnelista pois. Heijaniin, tästä taitaa tulla kilometrien mittainen maratonpostaus huimanlla kuvamäärällä väritettynä...

Kuvailin tämänkin viikonlopun pelkillä käsisäädöillä, ja valitettavasti jälki on sen mukaista. Älkää siis katselko kuvia niin kriittisesti valotusten kannalta, vaan keskittykää Virkkuun, ja kuvitelkaa, miten hienoja kuvat voisivat olla oikeilla säädöillä. :D

Kävin jälleen lässyttelemässä myöskin Reiville. :> Pentu ei tuntunut kasvaneen yhtään, mutta purutehoa kyllä oli tullut lisää. Pitääpä olla menemättä tuonne juhannuksena, niin käsivarret ovat edes suhteellisen siedettävän näköiset konfirmaatiossa. :D Reivin lisäksi kameran eteen päätyi myöskin jämtlanninpystykorva Raiku.

Lauantaina kuvailin Virkkua suopursujen seassa, mutta tästä armottomasta helteestä johtuen ovat Virkun ilmeet joissain kuvissa vähintäänkin kyllästyneen näköisiä. Tuo ensimmäinen tämän kuvaryppään kuvista on ehkä tällä hetkellä näytillä olevista kuvista lempparini - ensimmäinen läähätuskuva, jossa Virkku näyttää koiralta. :D Nyt kuitenkin ukkonen alkaa taas jytisemään sen verran, että laitan loput suopursukuvat vasta huomenna, mikäli synttärihulinaltani ehdin... Yritän huomenna näpsiä Mutkustakin jotain kuvia, koska vieraat haluavat kuitenkin nähdä pikku mumsterin. :3