Tuuri KR 8.6.

Eilen oli sen verran rankka päivä, etten enää illalla jaksanut alkaa kirjoittelemaan blogiin mitään. Olin herännyt aamulla jo ennen kuutta, vaikka kello herättikin vasta varttia vaille seittemän. Lähdimme kotoa kahtakymmentä vailla kahedeksan, ja palasimme kotiin juuri, kun kello oli ehtinyt pyörähtää yhden kierroksen ympäri. Eihän siellä muuten olisi noin kauaa mennyt, mutta porukat innostu jumittumaan jollekkin äitin tutulle Soiniin höpisemään ja hörppimään kahvia. Mulla tuli näyttelyistä jonkun asteen auringonpistos, eikä oli ollut kovin kummonen, mutta mitä pienistä - päivä oli aivan mahtava!:)

Olin näyttelypaikalla jo ennen kymmentä, ja törmäsin melkein heti Emmaan. Siinä me sitten pyörittiin näyttelypaikalla jonkun aikaa, kunnes bongasin Martan bernikehältä. Siinä sitten hopistiin jonkun aikaa, kunnes lähdin suunnistamaan houndikehälle, johon mun junnukoira Cujon piti tulla. Nuorempien junnukehä alkoi yheltätoista, ja kello oli jo kahtakymmentä minuuttia vaille, eikä Cujoa näkynyt. Olin jo etsinyt Cujon omistajan numeron puhelimeen, kun huomasin bassetin ja bernhardilaisen lähestyvän. Valtava Cujo oli saapunut B)

Siinä me sitten höpistiin Cujon omistajan kanssa. Harjoittelin samalla ison koiran esittämistä (t. olisin asetellut jalat kuin ajokille...). Tuontui oudolta juosta noin valtavan koiran kanssa, kun vauhti ei kuitenkaan ollut mikään huima. Noh, kaikkea pitää kokeilla!:)

Järkytyksekseni tajusin vähän ennen vanhempien junnujen alkamista, että olin kehän ensimmäinen. Hups. Onneksi en ollut ainoa ison koiran esittäjä, vaikka Cujo kaikista suurin olikin. Ensimmäiset seusotukset ja asettelut menivät vähän miten menivät suureen koiraan totutellessa, mutta kyllähän se sitten kehän jatkuessa alkoi sujumaan. Aluksi tuomari loi meihin yleissilmäystä, kun seisotimme koiria. Sitten emidät laitettiin juoksujärjestykseen. Juoksimme Cujon kanssa toisina. Olin vähän jännännyt sitä, miten vaatimattoman kokoinen, 80-kiloinen bernhardilainen lähtee seisomisesta liikkeelle, mutta onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa. Cujo lähti joka kerta liikkumaan hirmu hienosti.

"Yhteisten" liikkeiden jälkeen tuomari laittoi meidät näyttämään koiriemme liikkeet yksitellen niin, että kaikki muut koirakot olivat häiriönä kehän laidalla. Mitä lähemmäs muita koiria uskalsi mennä, sen parempi. Otin heti riskin, ja lähdin viemään Cujoa auvan raunoja pitkin. Onneksi se oli sen verran rauhallinen löllykä, ettei muista koirista ollut sille häiriöksi. Sain sen suhteellisen nopeasti aseteltua seisomaankin. Pienille koirille tarkoitettu pöytä oli meidän ja tuomarin välissä, niin tuomari vain naureskeli kehätoimitsijalle, että kerrankin on niin iso koira, että sen näkee pöydänkin takaa. :'D

Sitten olikin jo yksilöarvostelujen vuoro. Tajusin seisottaessani Cujoa ensimmäistä kertaa tuomarille, etten ollut kokeillut purennan näyttöä kertaakaan, mutta onneksi tuomari katsoi hampaat itse. Yksilöliikkeissä kaikilta taidettiin kysyä kolmiota. Ensimmäinen kulma meni hienosti, mutta toisessa Cujo olisi välttämättä halunnut mennä suoraan. Sain sen kuitenkin kiilattua oikeaan suuntaan. :) Yksilöarvostelu olikin sitten siinä.

Kun kaikki handlerit oli arvosteltu yksitellen, meidät pyydettiin takaisin kehään. Tuomari ilmoitti kehätoimitsijalle tarvitsevansa tätä. Toimitsija tuli, ja otti Cujon hihnan multa. Olin hetken silleen ookoo...?, mutta pian tuomari alkoi selittämään koirien vaihdosta. Sain vahtokoiraksi minimaalisen kokoisen Marilyn-kleinin. Ei, en suinkaan järkyttynyt tästä kokoerosta. Sain Marilynin seisomaan ihan kivasti, mutta jossain vaiheessa koiralle tuli hirveästi asiaa, enkä meinannut saada sen kimeää haukkua loppumaan. Liikutimme vaihtokoiria yksitellen samalla lailla, kuin olimme alussa liikuttaneet omiakin koiriamme. Marilyn ei liikkunut mitenkään täydellisesti kanssani, vaan pomppi alussa edestäni muiden koirien luo. Loppupätkä (jossa ei siis ollut enää koiria), meni kuitenkin hienosti, ja sain pikkusessulin nopeasti seisomaan. Tämän jälkeen sain Cujon takaisin.

Tämän jälkeen toimitsija alkoi huutelemaan kehään jääviä numeroita. Valitettavasti emme enää päässet jatkoon. Arvosteluun olin enemmän kuin tyytyväinen: kaikki oli tuomarin mielestä erinomaista, ja kommenttikin oli hyvä:

Lainakoira. Rodunomainen rentous esittäessä. Liikkeet esitetään oikeassa nopeudessa. Tyyni ja rauhallinen pari.

Cujossakaan ei ollut mitään moittimista, vaikkei se ihan oman ihannerotuni kriteerejä vastaakkaan. :D Löysin itsestäni kuitenkin juuri sen rauhallisen esittäjän kehässä, ja onneksi tuo oli välittynyt tuomarillekin. Eilinen oli senkin puolesta mahtava päivä, että sain esittää suurinta koiraa, jota koskaan olen kokeillut, ja pienintä koiraa. En oikeastaan vieläkään ymmärrä, miten iskalsin ottaa Cujon kanssa riskin, koska en olisi itse varmaankaan ikinä lähtenyt etsimään bernhardilaista hihnan päähän :D Kiitokset kuitenkin kaikille tästä päivästä!:)♥