Instagram

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Päivän täydeltä kolmiokorvia

Aamulla miltei heti herättyäni lähdin käymään erään metsämiehen luona, sillä olin luvannut treenata tämän koiran kanssa tulevia näyttelyjä varten. Koira oli parivuotias karjalankarhukoira uros. Luonteeltaan Pate oli mukava, mutta innokkaan koiran kanssa näyttelyjuttujen treenailusta ei meinannut tulla mitään. Koira antoi kyllä asetella itseään ihan hyvin, mutta liikkeiden näyttö... huoh. En tainnut saada yhtä ainoatakaan kunnollista raviaskelta koiralta esiin. Myöskään hampaiden katsomisesta ei tullut mitään. Yhteistyömme päättyi muutenkin hyvin lyhyeen, kun koira yritti käydä käteeni kiinni liikkeiden näyttöä treenatessa. En halunnut alkaa leikkimään jo aiemmin reisiäni näykkineen koiran kanssa, joten luovutin suosiolla, ennen kuin kävisi huonommin. Heti, kun annoin koiralle hihnaa, ja annoin sen mennä omia reittejään, kaikenlainen arvaamattomuus katosi. Ehkä se vain päätti kokeilla, kumpi meistä määrää, mutta en vain halunnut alkaa kokeilemaan. Toivottavasti tuo ei nyt näyttelykehässä alkaisi pelleilemään oikein pahasti omistajan esittämänä...

Ihan näin kullan arvoisena vinkkinä niille, jotka aikovat viedä koiraansa näyttelyihin - olkaa ajoissa asialla treenaamisen kanssa! Vaikka handleri olisi minkälainen koirakuiskaaja, ihmeitä tapahtuu erittäin pienellä todennäköisyydellä parin kerran treenauksella...

Iltapäivällä kävin lässyttelemässä viidelle Liekkaksen D-suomenlapinkoiran pennuille :3 ei hyvänen aika kun toiset voi olla helluisia... ♥

2 kommenttia :