Instagram

tiistai 11. helmikuuta 2014

luota minuun

Jonkun aikaa sitten The Voice julkaisi "uutisen", jossa oli 10 asiaa, jotka koira sanoisi omistajalleen, jos vain voisi. Muutama niistä kosketti vielä useammankin lukukerran jälkeen nostattaen vedet silmiin, enkä vain voinut olla tuntematta pistoa sydämessäni joidenkin kohdalla.

Sinulla on työsi, vapaa-aikasi, ystäväsi. Minulla on vain sinut.
Niinpä. Tämä unohtuu aivan liian helposti aivan liian monelta. Valitettavasti joudun myöntämään unohtavani myös itse tämän. Kuten bloginkin puolelta huomaa, en ole viime aikoina tehnyt Virkun kanssa nimeksikään yhdessä mitään. Toki me aina välillä jotain ollaan touhuttu, vaikken joka liikkua blogiin ole raportoinutkaan, mutta silti. Haluaisin pystyä parempaan!

Muista, etten koskaan unohda, miten kohtelet minua.
Ensimmäisenä tämän kohdalla mieleeni nousi koiran pahoin pitely ja ajattelin, ettei tämä koskisi itseäni ollenkaan, mutta tämänhän voi ajatella paljon laajemminkin! Voin siis hävetä tämän(kin) kohdalla vähäistä panostamistani Virkkuun, kun niin monesti vain tylysti joudun viemään pienen tarhaan.

Jos lyöt minua muista, että minullakin on hampaat, joilla voisin helposti purra sinua. Mutta en tee niin, koska rakastan sinua.
Onneksi tämä ei kosketa mua, mutta mielestäni aivan liian monia koskettaa. Tässä tulee ilmi ero ihmisen ja koiran välillä. Mitäpä tästä turhia jauhamaan, eiköhän jokainen koiraa lyömään alentunut, oman tunnon omaava ymmärrä tämän lausahduksen pointin.

Pidä minusta huolta, kun olen vanha. Älä anna minun lähteä tästä maailmasta yksin, vaan pidä minua sylissäsi kun aikani on tullut, ja silitä minua. Kaikki on helpompaa, kun sinä olet rinnallani - jopa kuolema.

3 kommenttia :

  1. Niin tosia asioita. Pakko oli lisätä suosikkeihin tuo voicen juttu, jotta sen useammin lukisin ja kiinnittäisin houmioita asioihin, joissa on parantamisen varaa. Hirveää ajatella, kuinka kauan koirat joutuva olemaan yksin kotona, viisi kertaa viikossa.

    VastaaPoista
  2. Nuo tosiaan liian monelta ja liian monesti unohtuu. ja tuo viimeinen juttu toi kyllä muistoja mieleen. Silloin kun jouduin edellisestä kaverista luopumaan sauirauden tähden, niin ystävämme joka on eläinlääkäri kävi kotonamme ja tutkimusten jälkeen kun jouduin tekemään sen raskaan päätöksen. minun oli laskettava kaveri lepäämään. Mutta siitä olen onnellinen että hän sai olla viimeiseen asti kotona tutussa ympäristössä ja sitten vain nukkua pois, ihan kirjaimellisesti sylissäni. (snif)

    VastaaPoista