Instagram

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

liian lähellä, tarpeeksi kaukana

ei_enää_ikinä_tämmösiä_öitä. kiitos.

Laskin Mutkun eilen illalla irti kuten yleensäkin. Raukka ei ehtinyt hääräilemään mun kanssa koko maanantai päivänä, niin pitihän sitä nyt sitten viipottaa ympäri huonetta aivan päättömänä, välillä mun villasukille kiipeilyä kokeillen.

Ennen kymmentä aloin illalla suunnittelemaan aikaisin nukkumaan menoa ja ehdinpä siinä jo haaveilla pitemmistä yöunistakin. Toisin kuitenkin kävi. Lähdin ottamaan Mutkua kiinni, mutta sepä ei nukkunutkaan pesässään patterin alla kuten normaalisti. Kävin läpi muita piiloja, joissa Mutku voisi olla, mutta ei. Pientä ei löytynyt. Kun olin penkonut alakerran moneen kertaan, jouduin vain luovuttamaan. Nostin Mutkun pesän ympärille pilttiä, siemeniä yms., roinaa jolla se pärjäisi yönsä dunan ulkopuolella.

Kävin yöllä useampaan kertaan katsomassa, olisiko Mutku palannut pääpaikalle tai käynyt syömässä, mutta ei. Mihinkään ei oltu koskettu. Aamulla herätessäni seitsemän aikoihin ryntäsin ensimmäisenä tarkistamaan alakerran, mutta kaikki oli edelleen koskematonta. Palasin tyrmistyneenä yläkertaan. Kun lähdin yläkertavisiitin jälkeen lähestymään alakertaa, olin jo valmistautunut pahimpaan. Mutkulle oli varmasti tapahtunut jotain, enkä enää edes uskonut sen hengissä löytämiseen.

Kun pääsin alas, kuulin heti äänen, josta tiesin välittömästi Mutkun olevan hengissä. Se kiipesi jotain ylöspäin.. jotain.. puista...! Tajusin äänen tulevan nahkaisesta kitaralaukusta, jonka sisällä oli vanha akustinen kitara. Avasin laukun varomasti, ja tosiaankin. Ääni tuli kitaran kaikukopasta. Voi sitä tunnetta, kun pikku murmeli heräsikin mielikuvissani henkiin yhtä nopeasti kuin oli lähtenyt kuolemaankin! Siitä, miten piiperö oli pystyssä seisovan kitaran kaikukoppaan päätynyt, ei mulla ole hajuakaan, mutta pääasiahan tässä on se, että Mutku oli kunnossa. Vähän se oli säpsy kun sain sen kitarasta ulos, vähän meinasi nestehukan vuoksi värisyttää, eikä ruokakaan heti maistunut, mutta kyllä se siitä. Nyt illemmalla Mutku on taas ollut tutussa iltavillissään ja kiitänyt ympärialakertaa innoissaan. Kitarakin tulee löytämään jonkun uuden osoitteen Mutkun ulottumattomilta.

3 kommenttia :

  1. Höpsö Mutku♡ Nuo pikku eläimet kyllä pääse ihan ihme paikkoihin.

    VastaaPoista
  2. Voi ei, ihana :D Meillä pääsi mun talvikko kerran kiipeämään sänkyyn, vaikka sen piti olla mahdotonta. Meinasin alkaa myös nukkumaan huolissani kun en löytänyt, mutta tyynyliinan sisässä lymyiltiin :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on yhen kaverin mumsu löytynyt tyynyliinan sisästä :D

      Poista