Syksyisempi valokuvausreissu

Lähdimme aamupäivällä Lillin ja Lucan kanssa vähän pitämään hauskaa läheiselle, suloisesti heinittyneelle aukolle ja tottakai otin kameran matkaan. Lilli veti melkein koko puolituntisen rinkiä sen minkä pystyi, ja meno oli välillä vähintäänkin päätöntä. Joskus ringiltään ehtiessä Lilli kävi rettuuttamassa Lucaa hännästä, tai ottamassa muuten vain painimatsia pienemmän kanssa. Kuvia tuli otettua _paljon_, mutta jälleen optiikka vähän petti, kun en saanut aukkoa niin suureksi, että valotusaika olisi voinut olla tarpeeksi lyhyt. Koska en ehdi muokkailemaan kaikkia kuvia kerralla, tiputtelen kuvia seuraaviin postauksiin täytteeksi sitä mukaan, kun ehdin niitä käsittelemään.

Kun tulimme kuvausreissulta, äiti otti Virkun pikku lenkille. Sillä aikaa tuuppasin Lucan talon päätyyn kiinni ja laitoin Lillin Virkun tarhaan. Kun Virkku tuli takaisin äitin kanssa, aloin heti tekemään sen kanssa treenejä tarhan vieressä. Virkun ilme oli vähintäänkin hämmentynyt, kun se tajusi tarhassaan olevan vieraan. Hetken ihmettelyn jälkeen sain kuitenkin Virkun huomion itseeni jo ensimmäisellä kokeilulla, ja tämän jälkeen Virkku ei ottanutkaan mitään häiriötä muista koirista, vaan teki rally-tokoliikkeitä aivan täydellä kontaktilla ja keskittymisellä. Kun me treenailtiin, äiti otti Lillin pois Virkun tarhasta. Äiti ja Lilli jäivät oottamaan meidän treenien loppua parin metrin päähän tarhan ovesta, mutta kun käskin Virkun tahraan, meni se sinne suorilta. Hämmästyin, sillä olin jo varautunut syöksyyn Lilliä kohti :>

Nyt lainakoirat ovat kuitenkin jo päässeet onnellisina omaan kotiinsa. Lilli oli iltapäivän aivan mun koira. Aluksi se nukkui sylissäni nojatuolissa, ja kun lähdin hetkeksi tekemään jotain muuta, valtasi koiraneiti heti nojatuolipaikan. Upea, vaikkakin hieman ennakkoluuloinen koira ♥