Katso siipiin perhosten
Ne ei lennä miettien
Kuinka pian lämpö kesän häviää
Ah ihanaa, syysloma ♥ Ensimmäisen kerran ikinä tuntuu oikeasti siltä, että tämä loma on ansaittu. Viime viikot ovat olleet monella tavalla rankkoja ja elämä on taas hakannut pajavasaralla päähän täysin uudella tavalla, mutta nyt tuokin ohi - ainankin viikoksi. Nyt kun juuri kylmästä syysilmasta sisälle tulleena yritän turvonnein sormin kirjoitella tätä postausta, en vain voi olla ikävöimättä kesän valoisuutta ja lämpöä. Toisaalta odotan jo enemmän kuin innoissani ensi syksyä, sillä jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, olen suunnilleen vuoden päästä tähän aikaan Kroatiassa syksyn pimeyttä paossa ♥
Tänään mulla on pitkästä aikaa ollut kunnolla aikaa Virkulle, ja teimmekin aivan mahtavat rally-tokotreenit. Kun ilmoitin äitille haluavani Virkun kanssa Kannuksen rally-tokokokeisiin itsenäisyyspäivänä, oli äiti heti kitisemässä, ettei me olla pitkään aikaan treenattukaan. Nyt olen vahvasti sitä mieltä, että tauko on tehnyt meille vain hyvää. Virkku oli treeneissä ihan liekeissä ja teki kaiken enemmän kuin täysillä. Rally-liikkeet on edelleen hallinnassa, vaikka hioahan noita voisi ihan loputtomiin. Tänään seuruu oli hirmuisen tiivistä ja kontakti pysyi. Meillä oli siis kaikin puolin mahtavat treenit!
Treenailun ja lenkkeilyn ohella ehdin nappailla Virkusta tänään muutaman kuvankin, jotka siis koristavat tätä postausta. Muutaman tekotaiteellisemman syysotoksen jälkeen äiti tuli vain räpsimään Virkun pihalla pyrähdelystä kuvia, kun tuo kerrankin vähän otti kierroksia, joten tästä postauksesta löytyy muutama näitä teknisesti vajaita, mutta sisällöltään sitäkin tärkeämpiä kuvia, joten älkäähän valokuvaajat katsoko näitä niin kriittisinä :> Huomenna yritän taas touhuta Virkun kanssa mahdollisimman paljon, luultavasti ainankin jonkun sortin jäljen, pallopaimennuksen ja valokuvauksen merkeissä. Jos vain saan jonkun kaveriksi kuvausreissulle niin lähden ulkoiluttamaan kameraa tuonne metikköön Virkun kanssa.
Virkun iho on jälleen alkanut muodostua ongelmaksi, ja tuo rapsuttaminen menee jo ihan yli. Eilen saatiin apteekista jotain sumutettava ainetta, johon en itse ole ehtinyt vielä tutustua. Toivottavasti tuo nyt toimisi. Jos ei toimi, niin me päästään moikkaamaan eläinlääkäritätiä..
Olin koko eilisen päivän soittokeikalla eräissä häissä. Kun aamulla ennen yhtätoista lähdin, lupasi äiti ottaa Mutkun kiinni, ja jätin pienen irti. Kun tulin joskus puoli seitsemän aikaan kotiin, oli dunan luukku edelleen auki ja mumsuli irti. Oikeasti. Eikö tuolla oikeasti käynyt mielessä että Mutkulla ei ollut koko päivänä _mitään_ ruokaa tai juomaa. Huoh, kyllä se on vain uskottava että Mutkun hoito vain on suoritettava alusta loppuun itse.
Loppukevennyksiä unohtamatta...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti