Omatoimista karhutesteilyä ja temppuvideota

Kirjoittelin tässä joku päivä Mutkusta postauksen, ja multa toivottiin videota Mutkun ylivaikeasta tempusta, joten tässähän sitä. Meille saa ehdotella uusia temppuja opeteltavaksi! :)

Mutta sitten tuohon otsikon ensimmäiseen osaan. Täällä päin on pyörinyt noita karhuja suhteellisen paljon (=liikaa!) välillä vähän turhankin lähellä. Muutama talvi takaperin Virkku haukkui karhun pesää keskellä talvea. Ehkä vuosi sitten Virkku ei päästänyt mua ollenkaan metsään päin lenkilla, vaan teki täysstopin. Pari päivää sen jälkeen parin sadan metrin päähän meidän pihasta oli ilmestynyt karhun p*ska. Tässä jonkun aikaa sitten Virkku oli jälleen käyttäytynyt lenkillä oudosti äitin kanssa ja kuinka ollakkaan, muutaman päivän päästä meille ilmoitettiin juuri siellä olleesta karhusta. Viime syksynä Virkku oli käyttäytynyt metsällä aivan oudosti iskän kanssa, ja yllättävää kyllä, alueella pyöri karhu.

Virkun karhuhälytykset eivät kuitenkaan olleet tämän postauksen varsinaisena aiheena. Eilen iskä oli kantanut meille pihaan moottorisahalla tehdyn, noin metrin korkuisen karhupatsaan. Petsas oli sijoitettuna aika syrjään meidän etupihalla, mutta kuitenkin niin, että sen näki helposti olohuoneen ikkunasta.

Aamulla äiti sitten haki Virkun aivan normaalisti sisälle. Virkku oli jo pihalla tulossa, kun se huomasi karhupatsaan. Aluksi kuului vaan matalaa murinaa, mutta pian karvansa pystyyn nostanut ajokoira alkoi haukkumaan aivan kotiäänellä tunkeilijalle. Äiti vähän naureskeli, mutta Virkku jatkoi päättäväisesti. Kun äippä yritti saada Virkkua moikkaamaan patsasta, meni ajokkipoika pakettiauton takse vahtimaan tunkeilijaa komeaa ääninäytettään jatkaen.

Äiti sitten toi Virkun sisälle, ja tottakai koira meni ensimmäisenä olohuoneen ikkumaan haukkumaan ja murisemaan tunkeilijalle. Olin ite niin väsynyt eilisestä nuortenillasta, etten heränny vielä tähänkään haukuntaan. :D Myöhemmin kun olisin halunnut Virkun ja karhupatsaan kohtaamisen videolle, ei Virkku enää kiinnostunut patsaasta ollenkaan. Meillä on jäänyt treenailut aika vähäksi ylikuuman ilman ja armottoman juhlavalmisteluressin ja -kiireen vuoksi, mutta jes, huomisesta lähtien tätäkin blogia kirjoittelee virallinen rippitiitinen :)