Epävirallisia rippikuvia feat. Virkku

Nyt on rippijuhlat vietetty ja epäviralliset poseeraukset Virkun kanssa otettu. Virkkuhan osaa tuon poseerauksen jalon taidon, eikä kuvien onnistuminen jäänyt tälläkään kertaa sen käytöksestä kiinni. Kivasti tuli kuvia jo ihan lyhyelläkin kuvaussessiolla. Pitää vielä katella minkälaisen kuvan kelpuutan kiitoskortteihin. Vielä ei oo selvää, onko Virkku lopullisissa kuvissa.

Sekä Virkulla, että Mutkulla oli ihan kiitettävästi ihastelijoita tämän päivän aikana. Siskon tyttöjenkin ensimmäisiä kysymyksiä oli "Missä Mutku?". Mutku oli kuitenkin alkujuhlien ajan piilossa suuremmalta yleisöltä, ja esittelin pikkumumsun kaikille kerralla - eli silloin kun isoset tulivat käymään rippiralleilemassa. Mutku ei näyttänyt paljoakaan oudoista ihmisistä tai äänistä hetkahtava ja olikin aika kauan vieraiden ihasteltavana.

Miks meijän kaikki kuvaukset nurmikolla alkaa näin..?:D

Kun isoset siirtyivät Virkun luo, meni koko koira yhtäkkiä hirmu vaisuksi, vaikka aluksi häntä piiskasi puolelta toiselle aivan äärettömällä nopeudella. En sitten tiedä johtuiko yllättävä vaisuus kitarasta (yksi isosista soitteli tullessaan) vai yllättäisestä mustapukuisten hemmojen piirityksestä. Epäilen ensimmäistä. Virkun vaisuus herätti mielenkiintoisen tilanteen, kun oman isosryhmäni isonen kysyy yllättäen kovaan ääneen "Onko se TYTTÖ!?", jolloin Virkku lähtee korvat ja pää matalana maleksimaan koppinsa taakse kuin kovastikin suuttuen. Pian Virkku tuli kuitenkin mun luo rapsuteltavaksi, edelleenkin vähän masentuneen oloisena, häntä miltei jalkojenvälissä, mikä ei todellakaan ole Virkun tapaista. Myöhemmin koira oli kuitenkin aivan normaali.