Instagram

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Täällä täällä, istu, pysy, eteen, Virkkuuuuu!!!

Tuolta kuulostivat tänään meidän ensimmäiset ohjatut "agilitytreenit". Virkku ei siis ottanut muhun mitään, ei yhtään mitään kontaktia, ei sitten koko reilun tunnin "treenien" aikana. Virkku tuli kyllä autosta ihan nätisti, malttoi pyytää luvan ja jäi odottelemaan auton viereen käskystä. Kentällekin päästiin ihan siedettävästi, ja sain Virkun rauhoittumaan kentän laitaan, mutta aina kun otin askeleenkaan johonkin suuntaan, oli Virkku heti neliveto päällä menossa haistelemaan uusia hajuja. Sain sen kyllä hyppäämään esteitä, mutta palkkaa ei huolittu. Myöskin muutamat rally-tokoliikkeet onnistuivat, mutta palkat eivät kelvanneet mistään. Näin ollen palkkavarastoni pysyi täysin muuttumattomana koko treenien ajan. Kokeilimme myöskin puomia - Virkku ei suostunut asettamaan yhtäkään tassua puomille - ja putkea - annoin Virkun kurssin ohjaajalle, mutta Virkku ei tullut putkeen vaikka kovasti yritin sitä houkutella putken toisessa päässä. Että eipä ole kovasti kerrottavaa näistä treeneistä. Näistä treeneistä käteen jäi vain hillittömän kipeä, revähtänyt hauis, hihnanpolttamat kädet, osittain tunnottomat sormet, ja kieltämättä - hieman pettynyt fiilis, vaikka odotettavissahan tämä oli.

Muttei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Meidän otettiin treeneihin aivan avoimesti vastaan ilman minkäänlaista roturasismia. Ohjaaja suositteli, että tulisin treeneihin vielä toisenkin kerran, mutta saa nyt nähdä saanko kyytiä. Kun mietin ohjaajan kanssa, että Virkku olisi ollut innokkaampi ja nälkäisempi viileämmällä ilmalla (Virkku siis jättää ruokansakin syömättä kokonaan helteellä), ja että voisin ehkä kuitenkin jättää nämä treenit sitten seuraavalle , rotunsa puolesta soveltuvammalle koiralleni, sanoi hän, että kyllä Virkkukin tähän pystyisi. Jotkut muutkin koirat ovat kuulema alkeiskurssille tullessaan pari ensimmäistä kertaa täysin laamoja, ja tajuavat vasta sen jälkeen jutun juonen. Elisiis, me tarvittaisiin vain treeniä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Niin ja se kyyti.


7 kommenttia :

  1. jotenki niin tuttua tuo........ Meilläki koira vaa makaa puolikuolleena helteellä ja harjotuksista ei tuu oikee mitää. Kyllä se siit, te onnistutte vielä ! <3 :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kyllä me vielä joskus! Heiniija mää tuon sen sun helmihiiripalkinnon sitte Tuuriin ;)

      Poista
    2. hihi, kiitti, mulle tuli just numero ja oon JH 20 ja mää mietin just että otanko oman sekon koiran vai etinkö tutun kasvin ja jonku järkevän nöffin hihnan päähän... :D

      Poista
    3. Mää oon Jh16, eli ilmeisesti vanhempien toinen.

      Poista
    4. Kuinka tuntuu että junnujen porukka vaa vähenee, tuollaki about 15 junnuu/ryhmä....:)

      Poista
    5. nii mut silti.... mutta joo totta...:D

      Poista