Tein maanantaina valinnaisen minilääkiksen tunnilla silmän toimintaa tutkiessani oikean blogilöydän, joka ratkaisi monia meidän tämänhetkisiä treeniongelmia, ja antoi ongelmiin uusia näkökulmia - Klikkerin. Vaikkei blogia ole enää yli vuoteen päivitettykkään, riittää tämän hetkisessä sisällössä luettavaa ja pohdintaa. Tein blogia lukiessani huomioita omista virheistäni, ja huomaan, että naksuttimen käytössä olisi vielä paljon hiottavaa. Olen myöskin käyttänyt aivan liian yksipuolisia häiriöitä (oma treenikenttä, mökkiympäristö, kaupan piha, koulun parkkipaikka), enkä ole vaikeuttanut koiran keskittymistä omalla käyttäytymiselläni, esimerkiksi heittelemällä jotain esinettä kädessäni, tai liikkumalla käskyn - esim. istu/maahan/seiso - aikana. Olisin voinut myöskin huudella jotain aivan ylimääräisiä ja omituisia sanoja käskyjen väliin tai kiertää Virkkua ympäri. En ole myöskään vaihdellut liikkeiden kestoja tarpeeksi, mistä johtuu Virkun paikallaanpysymättömyys (ts. Virkku alkaa haahuilemaan heti palkkauksen jälkeen). En ole osannut myöskään lopettaa treenejä oikein, vaan olen sisällä treenatessa ajattelemattomuuttani tehnyt lopettamisesta rangaistuksen. Joudumme siis harjoittelemaan treenien lopettamista. o.o
Alankin suunnittelemaan ensi viikon/viikkojen treenisuunnitelmaa oikein ajatuksen kanssa Klikkerin vinkkejä lueskellen. Yritän suunnitella treenit mahdollisimman tarkasti. Alan lisäilemään treeneihin pieniä ärsykkeitä kerrallaan - ylimääräisiä tavaroita kentällä, outoja ääniä radion/puhelimen kautta, häiriötä tuottavia henkilöitä... Huoh, vielä kun saisin tämän kaiken toteutettuakin!
Teimme tänään Virkun kanssa "totista" treenirataa ja leikkimielisiä vireenylläpitoliikkeitä. Virkku teki hirmuisen hyvin, ja mahtava vire säilyi treenien loppuun saakka. Videopätkiä katsellessani jouduin vain toteamaan, että koira osasi - minä en. Tein monia pieniä virheitä treenien aikana, enkä keskittynyt käännösten tarkkuuteen... Virkun kontakti pysyi paikoin erittäin hyvin, vaikka huomio kiinnittyykin edelleen herkästi toisaalle. Onneksi konkakti kuitenkin palasi nopeasti kehotuksella. Pieniä erimielisyyksiä meillä oli aluksi perusasennossa (ei näy videolla), mutta loppua kohti nekin paranivat huomattavasti. Osasyyllisenä huonoon istumiseen oli märkä kenttä, joka oli pissisajokoirapojasta aivan liian vastenmielinen. Valitettavasti musiikillinen mielikuvitukseni oli ruosteessa, enkä halunnut jättää tuulen raivostuttavaa rohinaa taustalle, joten joudutte valitettavasti tyytyä pelkkään katseluun.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti