Mutku 2kk | Kuvia, video ja kiitospuhe

Ohhoh miten aika on vierähtänyt! Pienokainen on ollut mulla jo kohta kuukauden, ja tuntuu välillä kasvavan silmissä. Tänään tuli tänään tasan kaksi kuukautta siitä, kun sain ihastuttavan tiedon muutaman hamsterimuksun havaitsemisesta ♥

Uskaltauduin tänään istuttamaan kameran tänään äitille käteen, ja tekemään Mutkun kanssa pienen agilitypätkän. Kolmannella kerralla saimme radan menemään puhtaasti.

Se, että sain vihdoin ja viimein hamsterin omakseni, on monen henkilön ansiota. Voisin tietysti aloittaa vanhemmistani, mutta aloitankin ihmisistä, jotka olivat heti kannustamassa ideaani. Aloitin viime vuonna lokakuun puolen välin tienoilla etsimään sitä_täydellistä kasvattajaa, mutta aina kun löysin jonkun sopivan hamsulan, oli kasvattaja tauolla, tai en saanut vastausta sähköpostiini. Lokakuun 23. päivä surffailin petsiessä etsien talvikoita ja niiden omistajia lähialueilta, koska halusin tutustua hamstereihin ennen oman hankkimista, ja varmistua siitä, etten ole niille allerginen. Uskalsin pitkän pohdinnan jälkeen laittaa viestin eräälle kokkolalaiselle hamsterin omistajalle. Mietin viestiä pitkään, ja kirjoitin sen moneen kertaan uudelleen. Jo tunnin päästä olin saanut hyvinhyvinhyvin kannustavan ja positiivisen vastauksen. Näin tutustuin Mariin, ja olin kyllä hyvinhyvinhyvin tyytyväinen itseeni, kun uskalsin laittaa tuon viestin. Mari on auttanut mua asiassa kuin asiassa, enkä ole vieläkään keksinyt mitään tarpeeksi hyvää kiitosta tästä avusta. Maria ilman Mutku ei olisi nyt meillä. Kaksi päivää sen jälkeen, kun olin laittanut Marille ensimmäisen viestin, olin saanut ensimmäisen vastauksen kasvattajalta, joka osoittautui lopulta siksi oikeaksi. Kyseessähän on Mutkun kansvattaja, jonka löysin Marin kautta. :D

Vaikken koskaan mennytkään Marin luo lässyttämään Eelille, pääsin tapaamaan Eeliä ja montaa muuta mumsteria Lapuan PET-näyttelyihin marraskuun lopulla. Tästäkin näyttelykokemuksesta saan kiittää Maria! :D Eipä olisi ilman noita petsiekeskusteluja tullut mieleenkään lähteä Lapualle lauantaipäivää viettämään. :>

1. Marraskuuta sain porukoilta luvan poikaseen. Tähän tulokseen pääsin totaalisen selvittelyn jälkeen. Mahtavista (ja kärsivällisistä) vastauksista saan kiittää Mutkun kasvattajaa Merjaa ja - ketäs muutakaan kuin Maria :D Kun samaisen kuun loppupuolella varmistui tuo allergia-asiakin, ei poikasen hankinnasta enempää kädenvääntöä käytykkään. Poikanen tulisi taloon.

Kiitoksia lähettelen myöskin Astalle, vanhemmille, jotka tekivät pitkäaikaisesta haaveestani vihdoin totta, ja kavereilleni, jotka auttoivat tai "auttoivat" nimen keksinnässä. :)