Lähdin eilen taas kylälle treenailemaan häiriöporukan, johon eilen kuului Niina, Dewil ja Piksu, sekä Jaana ja Catna. Koirien lisäksi mulla oli häirikkönä koirakerhon kerholainen Silja. Lähdimme Virkun kanssa kävelemään kotoa joskus puoli seitsemän aikaan kylälle. Ilma oli upea, ja harmittelin moneen kertaan sitä, etten ottanut järkkäriä matkaan. Kylän pintaan päästyämme Virkku haisteli aluksi paljonkin, ja matkan teko tökki, mutta pian koira liikkui jo ihan sujuvalla vauhdilla. Kentälle päästessä Virkku osasi jo odottaa häiriökoiria. Onneksi olimme ensimmäisiä, ja saimma vähän aikaa pällistellä kentällä keskenämme.
Virkku oli heti alussa selvästi häiriöherkempi, enkä meinanut saada sen huomiota kiinnitettyä, kun vierestä käveli joku sunnuntailenkkeilijä. Kun Virkku kuuli jostain kauempaa koiran haukkua, alkoi se heti vinkumaan ja ulisemaan vastaan... Tuossa vaiheessa meidän treenit tuntuivat hyvin toivottomilta. Virkku oli aivan innoissaan, kun Jaana ja Catna tulivat kentälle. Silja käveli paikalle samaan aikaan, ja tuli moikkaamaan Virkkua. Vähän aikaa tuo jaksoi rapsuttelijasta - joka suunnilleen palvoi koiraa - kiinnostua, kunnes Catna vei voiton. Virkku aloitti heti vinkuhaukuntansa jättäen alun kitinän pois kokonaan. Virkku jätti vinkuhaukuntansa yllättävän lyhyeen, ja suostui jopa maistelemaan kanafilettäni. Maisteluksi se kuitenkin jäi, mutta kun annoin fileen Siljalle, maistui se Virkullekkin. Fileen rouskuttelun jälkeen Virkku kerjäsi vähän aikaa lisääkin herkkuja, mutta koska olin liian hidas, Virkun kiinnostus siirtyi pakalle saapuneeseen autoon, josta tulivat ulos Niina, Piksu ja Dewil. Tässä vaiheessa Virkku alkoi taas vinkuhaukkumaan, mutta pian tilanne oli ohi Niinan sitoessa Piksun tolppaan odottamaan, ja ottaessa Dewilyn kentälle. Siirryimme Virkun kanssa kauemmas, jossa se jatkoi kitinäänsä. Jonkun ajan kuluttua, sen ymmärryskynnys ylittyi käskyn 'istu' -kohdalla. Jonkun ajan palkkailun jälkeen Virkku muisti, misä 'seuraa' tarkoitti, mutta seuruu ei säilynyt muuta kuin imuuttamalla. Pian kontakti pysyi ilman imuutustakin, ja siirryimme vähän lähemmäs harjoitusvastuksiamme. Olin juuri ottanut taskustani uuden makkaran puolikkaan kunnes - Virkku otti ja söi sen. Siinä meni meidän viimeisen herkut. :< Koska kello oli jo puoli kahdeksan, ja ulkona alkoi olla hämärää, lähdimme juoksemaan kotiin päin. Silja tuli mukanamme vähän matkaa, mutta erkani siten kotiinsa.
Kylältä lähtiessä, joudumme ylittämään erään pellon, jota pitkin kelkkaura menee. Keskellä peltoa on rehuauma, ja eiköhän sieltä meidän tuurilla pölähdä rusakki meidän edelle. Seisoskele siinä sitten keskellä peltoa tyhmänä, kun koira ajaa täyttä päätä jänistä hihnassa. :'D Että ei näin... Onneksi Virkku palautui tilanteesta nopeasti, ja pääsimme jatkamaan kotiin päin.
Näissä treeneissä olin tyytyväinen Virkun käytökseen, koska kehitystä oli tapahtunut. Toki, mua vähän harmittaa se, että Virkku ennakoi tilannetta aivan järkyttävän paljon, mutta toisaalta se palautui paljon nopeammin muiden koirien kohtaamisesta, ja teki jo pyydettyjä juttuja innolla. Minkään sortin tavoitteita en seuraaviin, eli ensi viikon, treeneihin aseta, koska en vielä toistaiseksi aivan luota tuon käytökseen ja keskittymiseen. Ohituksia tuon kanssa pitäisi treenailla oikein kunnolla, mutta kaikki aikanaan. Eivätköhän nekin parane häiriönsiedon kanssa samaa tahtia :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti