Virkun päivä videolla (24.2.) +kuulumisia

Huomasin tänään, että olin täysin unohtanut hiihtolomalla kuvailemani 'Virkun päivä videolla' videoiden käsittelyn ja julkaisun. Hupps. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tänään me tehtiin Virkun kanssa kahden viikon tauon jälkeen rally-tokorata. Tauko näkyi meissä molemmissa, mutta onneksi vain positiivisesti! Huomasin olevani paaaaljon motivoituneempi kuin pari viikkoa sitten. Virkku teki kaiken sille ominaisella vauhdilla, johon oli lisätty aimo annos ylimääräistä energiaa. Virkku oli koko treenien ajan irti, eikä minkäänlaista haahuilua ollut havaittavissa. Ensin tein jo ennestään tutun radan normaalilla vauhdilla ja pienillä uusinnoilla. Koska vauhti ja into tuntuivat lopahtavan loppua kohti, otin muumatan juoksu askeleen liikkeiden välissä, ja silloin koira syttyi. Virkku oli aivan liekeissä! Tämän radan taisin jättää kesken, ja keskittyä mahtavan treenivireen ylläpitoon kaikenlaisilla vauhtiliikkeillä, hypyillä ja revityksillä. Virkku otti kunnon kierroksia ja revittelyjä nauttien joka ponkauksesta. Tätä me oltiin molemmat kauvattu - kunnon revittelyjä treenikentällä! Vedin rataa pariin vielä pariin kertaan läpi tällä huippuvireellä, kunnes molemmilla reihuminen alkoi ottaa voimille.

Treenien ja riehumisen jälkeen me lähdettiin Virkun kanssa kelkkauralle lenkille. Ilmeisesti joku oli käynyt koiransa kanssa uralla lenkillä, ja Virkku oli kaikkea muuta kuin nätisti hihnassa käyttäytyvä rally-tokokoira, joka pysyy pihassakin nätisti irti. Ehei, Virkku kiskoi aivan järjettömästi. Mutta mikäs siinä, otin kiskomisen haasteena, ja aloin pyörittelemään Virkkua ympäri niin kauan, että jätkä kävelisi nätisti hihnassa. Kyllä sitä vähän matkaa mentiinkin hienosti, mutta koska Virkulla ei ollut enää minkäänlaista lenkkitarvetta, me käännyttiin takaisin. Kotiinpäin Virkku kuitenkin tuli hirmuisen hienolla ravilla, koska mitään vetämisen aihetta ei enää ollut.

Lenkin jälkeen tein Virkun kanssa parit rallyt ja laitoin sen etsimään herkkuja hangesta, kun itse keräilin radalta laput pois. Virkku oli jälleen irti, eikä osoittanut mitään karkuunlähdön merkkejä, vaan tuli joka kerta vauhdilla luokse ensimmäisellä käskyllä. Toivottavasti näin on tulevaisuudessakin. Otin Virku ilman hihnaa osittaisella imutusseuruulla sisälle ja hyvin toimi. Tykkäsin!:)

Sisällä Virkku yllätti meidät ihan täysin. Se alkoi leikkimään mun kanssa aivan täysillä. Hyvä etten alkanut onnesta itkemään, kun pian viisivuotias, mun oma oman arvonsa tunteva ajokkiuros leikki mun kanssa aivan ensimmäisen kerran kunnolla, eikä olisi halunnut lopettaa ollenkaan. ♥.♥ Virkku on joskus hakenut mulle Kristan 2011 Kokkola KV'sta ostamaa narulelua pari kertaa, mutta nyt jätkä leikki aivan tosissaan, paiskasi tassua ja veti kunnon rallia ympäri huushollia häntä heiluen, uusia naarmuja meidän korkkilattiaan tehden. Virkku ei ole koskaan ollut mitään aktiivisinta hännänheiluttaja -tyyppiä, mutta tänään sen häntä on heilunun ihanan paljon ♥ Rakastan. Mikä parasta, kun kävin muutaman minuutin riehumis-leikkimisen jälkeen heittämässä lelun Virkun lelulaatikkoon, Virkku kävi hakemassa sen itse mulle uudelleen ja haastoi leikkiin. :3 Lisää tämmöisiä päiviä, kiitos! Se on voivoi, kun on kämmenselät rakkausnaarmuilla leikin jäljiltä ♥