Viimein - Mutku kotiutettu!!♥

Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut tämän päivän koittavan, mutta olen tänään kantanut onnistuneesti rakkaan mylsymussukkani kuljetusboksin kynnyksen yli. ♥ Olen nyt vihdoin kahden nelijalkaisen ihmeen omistaja!! Hihii, ehkä on parempi, etten kuvaile tämän hetkisiä tuntemuksia enempää, vaan siirryn suoraan asiaan, koska sehän teitä mitä luultavimminkin kiinnostaa.

Aamulla heräilin puoli kahdeksan aikaan, koska en yksinkertaisesti osannut/malttanut nukkua. Joskus yhdeksän aikaan saimme auton pakattua, ja käänsimme nokan kohti Oulua - lopullinen jännitys voi alkaa! Merjan luona olimme joskus puolen päivän maissa. Pienen harhailun ja vekslailun jälkeen löysimme perille. Iskä jäi vähäisen kiinnostuksen vuoksi autoon odottelemaan, kun lähdimme äipän kanssa hakemaan pikku jyrsimiä.

Merja ohjasi meidät olohuoneeseen, joka oli selkeästi omistettu viiksiveijareille. Ensin pääsin tutustumaan poikasten emään, Nannyyn. Yllättävän herätyksen vuoksi tyttönen ei ollut juttutuulella. Nannyn jälkeen Merja esitteli Fjodorin ja Metan tai Datan. Hellyyttäviä otuksia, etenkin yliutelias Fjodor :3 Pikkutyttösten jälkeen pääsinkin lässyttelemään Mutkulle ja Demolle. Pojat olivat tehneet kunnon pesän keksipakettiin, eikätkä ne oikein innostuneet esittelykierroksesta. Viimein jätkät kuitenkin saatiin savustettua ulos pesästään, ja pääsin lässyttelemän omalle mylsylleni :3 Voi kylläpä se olikin iiiiiiihana ♥ Demo oli paljon arempi, eikä tykännyt esillä olosta, joten valinta oli selvä, mukaani lähtisi normipoitsu.

Mutku saatiin kunnialla kuljetusboksiin, ja utelias pikkupoika jäi tonkimaan puruja. Pienemmät ja liukkaamat, Marille lähteneet robotytöt olivatkin sitten hieman haasteellisempia, mutta onneksi tästäkin muutosta selvittiin kunnialla. Merja antoi pienokaisille parsakaalia ja porkkanaa matkaevääksi, ja pääsimme jatkamaan reissua. Koska olimme Ouluun asti menneet, kävimme tekemässä pienen kyläilyreissun sukulaisillamme.

Alussa Mutku tuli tarkastamaan kuljetusboksinsa jokaisesta pienestäkin äänestä ja kopsahduksesta, mutta pian poitsu rauhottui nukkumaan. Kun olimme olleet jonkun aikaa kyläilemässä, Mutkulla alkoi armoton pesänrakennus, ja talouspaperit saivat kyytiä. Myöhemmin uskalsin avata kuljetusboksin ja laittaa käteni sisälle. Mutku otti ja tuli suoraan kädelle ja katseli ympärilleen odottavasti. Nostin pojan syliini, ja mumsteri lähti ihmeissään tutkimaan hupparini taskuja. Päästin Mutkun seikkailemaan lattialle, ja siinä se vipelsi - viiksikarvat vain vipottivat :3 Pienen tutkimusmatkailun jälkeen otin herra seikkailijan takaisin käteen ja nostin boksiin nukkumaan. Tämän jälkeen jätkää ei näkynytkään ennen kuin kotona, kun esittelin pienokaista robonsa hakemaan tulleelle Marille.

Nostin Mutkun teelaatikkona toimineen pesän kanssa dunaan, eikä mennyt kauaakaan, kun pikkujätkä lähti tutkimaan uutta kotiaan. Kun joka paikka oli käyty läpi, mumsterinalku vetäytyi pahvitason alle nukkumaan. Tunnin pimeässä kökkimisen jälkeen Mutku uskaltautui tutkimaan kotiaan uudelleen. Mutku kierteli dunaansa, ja olisi kovasti halunnut kiipellä kaikkialle mahdollisimman korkealle. Ensikosketus juoksulautaseen ei tainnut olla mikään ruusuisin. Utelia talvikkokakara meni suorilta outoon lätkään, joka lähtikin pyörimään. Järkyttynyt, mutta hillittömän utelias mumsteriherra tuli tältä oudosti pyörivältä levultä kummastuneena pois, mutta meni heti takaisin. Muutaman kerran poitsu kävi pyöräyttelemässä ufoa kierroksen, kunnes mielenkiinto lopahti, ja Mutku lähti ottamaan hiekkakylvyn. Hihittelin dunan vieressä oikein kunnolla, kun mumsteri kieri kulmavessassa ihan kympillä. Awws, miten suloinen :3 Muutaman tutkimuskierroksen jälkeen kokeilin jälleen laittaa kättäni dunaan. Tittidii, pikkumylsy mönki kädelleni ja katseli minua kysyvästi. Nostin Mutkun syliini lulluteltavaksi, ja kyllä pääsin jälleen kehumaan itseäni hyvästä valinnasta - poikanenhan on täydellinen!

Valitettavasti kuvia ei vielä toistaiseksi ole enempää kuin tuo yksi, koska kaikki aika, jona olen pienokaista päässyt pällistelemään, on mennyt nimenomaan tuohon katseluun ja ihailuun. Mutta älkää huioliko - kyllä te vielä Mutkusta kuvia saatte!!:)

Huomenna olisi ohjelmassa Halsuan ryhmikset. Vähän jännittää, minkälainen arvostelu sieltä tulee, mutta odottavaisena olen tuonne lähdössä. Toivottavasti Virkku osaa käyttäytyä, ja saan esitettyä sen kunnialla. Kuvia ja kertomusta luvassa siis! :)